keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Arvonta sadan seuraajan kunniaksi!


Muutama päivä sitten kirjauduin sisään bloggeriin ja huomasin, että blogini on saanut sadannen seuraajan. Fiilis oli suunnilleen tätä luokkaa:


Olen pyörinyt blogimaailmassa aika lailla kuutisen vuotta, mutta minun blogillani ole koskaan ollut kovin paljon seuraajia ennen kirjabloggaamisen aloittamista. Siksi nyt tuntuukin aivan uskomattomalta, että sata ihmistä on klikannut blogini lukulistalleen. Jos sata ihmistä laitettaisiin yhteen huoneeseen ja heille täytyisi pitää kasvotusten kirjaesitelmä, niin johan siinä hermostuisi.

Ilman seuraajia ei kuitenkaan jaksaisi blogata lainkaan yhtä innostuneesti. Haluan siis järjestää arvonnan (ensimmäiseni!) kiittäkseen kaikkia seuraajiani! Teidän kommentteja on aina mukava lukea.

Palkinnot ovat seuraavat:

Mauri Kunnaksen joulukalenteri ja kirjanmerkki

koska tykkään Mauri Kunnaksen piirustustyylistä ja luin hänen kuvakirjojaan lapsena (ja vähän vanhempanakin), ja koska tykkään myös kirjanmerkeistä ja niitä on mielestäni kaikista hauskinta saada lahjaksi tai ostaa jostain erikoisesta paikasta, kuten ulkomailta.

B. Virtanen-sarjakuvakirja

koska aina kun löydän B. Virtasta, sitä on pakko lukea. Sanomalehdet, internet... konttorielämään on helppoa samaistua.

Säännöt ovat seuraavat:
  1. Osallistu kertomalla lapsuutesi lempikirja, niitä on aina kiva kuulla :) Liitä mukaan sähköposti, johon voin ottaa yhteyttä jos voitat.
  2. Voittajia on kaksi. Ensimmäiseksi valittu saa valita, toiseksi tullut saa sen mikä jäi jäljelle. Molemmat palkinnot ovat suunnilleen samanarvoisia.
  3. Osallistua saa, vaikkei olisikaan blogini lukija, sillä tiedän, että moni lukee blogeja, vaikkei olekaan rekisteröitynyt minnekään minkä kautta niitä seurata
  4. Mahdollisuudet voittaa voi tuplata kertomalla arvonnasta omassa blogissasi, twitter-tililläsi tai jossain muualla sosiaalisessa mediassa. Laita linkki viestiisi mukaan.

Jotta joulukalenteri ehtii voittajalle ajoissa, arvonta loppuu maanantaina 18.11.2013 klo 23:00, minkä jälkeen pyrin suorittamaan arvonnan mahdollisimman nopeasti ja ilmoittamaan voittajille.

Arpaonnea!

Yöpartio

Kirjoittanut: Sergei Lukjanenko, sivuja: 496

Ostin Yöpartion syyskuun alussa kun Blogiastania vietti Osta normaalihintainen kirja -päivää. Vasta nyt sain kirjan luettua, vaikka toisaalta olin hyvin nopea, sillä hyllyssäni on kirjoja joita olen hankkinut vuosia sitten, mutta en ole lukenut niitä. Aiemmassa bloggauksessa kerroin odottavani kirjalta "urbaania fantasiaa jonkinlaisella twistillä." Täyttyivätkö odotukseni? 

Kyllä ja ei. Yksi syy, miksi luin kirjan hitaahkosti, johtui siitä, ettei kirja vastannut kaikkia odotuksia. Olin odottanut jonkinlaista viidensadan sivun poliittista juonittelua yliluonnollisilla elementeillä, mutta jossain vaiheessa huomasin, että kirja on jaettu kolmeen osaan. Pieni surffaushetki internetissä kertoi, että kirja koostuu oikeastaan kolmesta pienemmästä kertomuksesta, jotka liittyvät löyhästi toisiinsa. Niinpä ensimmäisen osan jälkeen kynnys aloittaa seuraava osa oli korkea: siinähän alkaisi uusi juoni! Samaan aikaan olin kuitenkin tyytyväinen, että olin saanut "varoituksen" kirjan rakenteesta etukäteen. Eipähän tullut yllätyksenä se, että ensimmäisen ja toisen osan välissä kului aikaa ja aletaan selvittämään aivan eri tapausta. 

Odotusten mukaan kirja on urbaania fantasiaa jonkinlaisella twistillä. Yöpartio sijoittuu Moskovaan vuoden 1998 paikkeille. Päähenkilö on noin kolmikymppinen mies, Anton Gorodetski, joka on aikuisella iällä todettu muihin kuuluviksi. Muut ovat ihmisiä, joilla on jonkinlaisia kykyjä. He tunnistavat taikuuden ja pystyvät koulutuksen avulla vaikuttamaan moniin asioihin. Useista muihin kuuluvista tulee aika tavanomaisia toimistotyöntekijöitä, mutta osa pääsee kenttätöihin ja osa kohoaa korkealle. Anton on suhteellisen keskivertomies, joka käy välillä kaduilla pitämässä järjestystä yllä. 

Muut ovat jakautuneet kahteen osaan. On Valon ja Pimeyden palvelijoita. Mustavalkoisesti Valon palvelijat ovat hyviksiä ja Pimeyden palvelijat pahiksia. Jokainen muihin kuuluva joutuu jossain vaiheessa valitsemaan, kummalle puolelle hänen on kuuluttava. Anton kuuluu Valon palvelijoihin, mutta koko kirjan ajan hän kamppailee asian kanssa ja pohtii useaan otteeseen, miksi hän kokee olevansa hyvin samanlainen Pimeyden palvelijoiden kanssa. Valon palvelijat liikkuvat Yöpartiossa, jonka tehtävä on pitää järjestystä kaduilla öisin ja valvoa, että Pimeyden palvelijat noudattavat heidän yhdessä laatimia sääntöjään, kun taas Päiväpartion Pimeyden palvelijat huolehtivat, että Valon palvelijat pysyvät kurissa päivisin.

Jokainen kolmesta osasta käsittelee Antonin elämää Yöpartion puuhissa. Ensimmäinen osa esittelee maailman, toisessa osassa selvitetään melko puhtaasti erästä tapausta ja kolmas osa on enemmänkin juonittelua kuin yksittäistapauksen selvittelyä. Tykkäsin kerronnan ratkaisusta, kunhan pääsin yli siitä, ettei ensimmäisen osan lupaava juoni jatkunut vähän yli sataa sivua pidemmälle. Jokainen osa oli kuin TV-sarjan jakso tai yksi osa elokuvasarjaa. Aiempiin osiin viitattiin, mutta niiden välissäkin oli saattanut tapahtua merkittäviä asioita. Esimerkiksi eräs ensimmäisessä osassa esitelty hahmo ehtii kohota arvoasteikolla hyvinkin korkealle viimeisen osan loppuun mennessä. Tykkäsin myös siitä, kuinka harmaa kirja oli, vaikka esitinkin alkutilanteen äsken melko mustavalkoisesti. Pimeyden palvelijat eivät ole läpeensä pahoja eikä Valon väkikään koostu pelkistä pyhimyksistä. Vertaisin heitä ehtä Rohkelikkoihin ja Luihuisiin. :)

Koska päähenkilönä oli noin kolmikymppinen mies, en voinut olla kiinnittämättä huomiota siihen, miten kirjailija tai päähenkilö käsittelee joitain tiettyjä aiheita. Liian helposti miespäähenkilö tuntuu sortuvan huomaamattomasti misogynistiseen ajatteluun, mitä en kauheasti arvosta, mutta tämä kirja selvisi monista tulenaroista kohdista lähes puhtain paperein. Eräässä kohdassa Anton joutuu piiloutumaan naisen ruumiiseen, mitä oli mielenkiintoista lukea. Halusin erityisesti saada selville, miten kirjailija onnistuu käsittelemään aihetta. 

Kaiken kaikkiaan kirja oli kiinnostava, mutta en varmaan lue seuraavaa osaa, ellei joku nyt tule sanomaan minulle, että se on huomattavasti parempi kuin tänä ensimmäinen. Vaikka kirjan maailma olikin kiinnostava, sen juoni ei ollut niin kiinnostava, että se yltäisi pidemmälle, varsinkin kun kirja ei lopu mitenkään koukuttavaan cliffhangeriin. 

tiistai 29. lokakuuta 2013

Päivä 19 – Paras elokuvaversio



Viime aikoina on tullut muutama todella hyvä kirjaan perustuva elokuva, esimerkiksi Nälkäpeli. Haluan kuitenkin puhua Tähtisumusta, jonka näin ensimmäisen kerran joskus yläasteella.

Tähtisumua perustuu Neil Gaimanin samannimiseen kirjaan. Yläasteella minulla oli tarkka sääntö, etten katso elokuvaa ennen kun olen lukenut kirjan. Kävi kuitenkin niin, että kaverini pyysi minua elokuviin ja vasta elokuvan jälkeen sain kuulla, että se perustui kirjaan. Luin kirjan vasta myöhemmin.

Tykkäsin elokuvasta todella paljon. Sopivaa pikkuisen naiivia seikkailufantasiaa. Tykkäsin ideasta: muurin takana on toinen maailma, jonne putoaa tähti. Meidän maailmassamme tähti olisi vain kivi, mutta muurin takaisessa maailmassa tähti onkin tyttö. Eräänä iltana taivaalla nähdään tähdenlento. Kirjan/elokuvan päähenkilö Tristan yrittää kosia erästä tyttöä, mutta tyttö on vastahakoinen ja sanoo suostuvansa vasta kun Tristan on tuonut tytölle muurin taakse pudonneen tähden. Matkan varrella tulee luonnollisesti mutkia, sillä muurin takaisessa maailmassa asuu noitia, jotka saavat voimia tähden sydämestä. Mukana on myös kuninkaan seitsemän poikaa, osa kuolleina ja osa elävinä, ja he kilpailevat valtaistuimesta, joka luovutetaan sillä, joka löytää tietyn jalokivikorun. Jalokivikorun, joka on syy miksi tähti alun perin putosi muurin taakse.

Elokuva yllätti minut mielikuvituksellaan. Jossain vaiheessa elämää on myönnettävä, etteivät puhtaat seikkailufantasiat enää iske niin hyvin kuin lapsena, mutta Tähtisumua on yksi niistä elokuvista, jotka jaksan katsoa aina uudestaan ja uudestaan. Omistan sen jopa DVD:nä, eikä minulla ole kauhean suuri DVD-kirjasto.

Minulla on sellainen tunne, että kaikki Neil Gaiman -fanit eivät ole Tähtisumua-elokuvasta pitäneet. Kun luin kirjan, yllätyin siitä kuinka erilainen se on elokuvaan verrattuna. Olin ensimmäistä kertaa pettynyt kirjaan elokuvan sijasta. Ennenkuulumaton tunne. Kirja alkoi hyvin lupaavasti, mutta jossain vaiheessa koko juoni vaan lässähti kasaan, sillä hahmot, joilla oli päämääriä, päättivät olla viemättä niitä loppuun. Elokuvassa taas kaikki viedään hyvin hollywoodmaisesti loppuun draaman kaaren mukaisesti. Elokuvan DVD:n lisämateriaaleissa Neil Gaiman sanookin hyvin kauniisti, että hänestä tuntui, että hän olisi katsonut lastaan joka meni collegeen ja tuli sieltä takaisin aivan toisena ihmisenä.

Tähtisumua on minun yksi harvoista kosketuksistani Neil Gaimanin tuotantoon (olen lukenut myös Hautausmaan pojan). Siitä kuulemma tykkää tosi paljon tai ei sitten ollenkaan. Minä en ole vielä päättänyt. Osaisiko joku lukijoistani sanoa mikä Neil Gaimanin kirja kannattaisi ehdottomasti lukea?

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Taas se aika vuodesta: nanowrimo



Tulin juuri kävelyltä. Pitkät kävelyt sateisilla teillä lokakuun lopussa saa mielikuvituksen laukkaamaan. Vihdoin keksin muutaman tärkeän juonekäänteen, joita tulen tarvitsemaan kun ensi viikolla kalenteri alkaa näyttää marraskuuta.

National Novel Writing Month eli NaNoWriMo eli nano, kuten varmaan tästä eteenpäin tulen sanomaan, on täällä taas. Olen osallistunut siihen jo kaksi kertaa aiemmin, molemmilla kerroilla voittaen, enkä aio tänäkään vuonna jättää kirjoituskuukautta väliin.

Toisin kuin viime vuonna, en ehkä kuitenkaan aseta yhtä mahtipontisia tavoitteita tekstilleni. Olen viisastunut. Viime vuonna haukkasin aivan liian suuren palan. Tänä vuotta otan vähän rennommin. Olen suunnitellut nanoon vain muutaman päähenkilön eikä juonikaan ole niin monimutkainen kuin viime vuonna.

Olen innoissani. Pääsen seikkailemaan kuukaudeksi, selvittämään minkälainen tarina syntyy tänä vuonna ja keitä yllätyksellisiä sivuhahmoja hyppää mukaan hallitsematta. Olen myös innoissani miiteistä ja siitä että pääsen juttelemaan kanssananoilijoiden kanssa sekä foorumilla että livenä kavereideni seurassa. Yllättävän moni tuttuni osallistuu tänä vuonna. Olen kuullut heidän ideoitaan, kaikki kuulostaa hienolta.

Omaa ideaani voisi kai kuvailla jonkinlaiseksi Once Upon A Time -tyyliseksi saduksi vähän vanhemmille. Se tulee käsittelemään ihmistä, jonka elämä muuttuu yllättäen ja hän joutuu selviytymään tilanteissa joihin hän ei ole ennen joutunut. Koska ilmeisesti en osaa kirjoittaa mitään mikä sijoittuu meidän nykyaikaamme, miljööksi vakiintui kuin automaattisesti romantisoitu keskiaika. Yritän olla tunkematta mukaan mitään yliluonnollista, mutta veikkaan, että jossain vaiheessa tarinaa paikalle saapuu noita tai vastaava lausumaan loitsujaan. Alitajuntani myös yrittää tunkea mukaan jotain suurta yhteiskunnallista juonta, mutta koska en ole ehtinyt suunnitella sitä tarkkaan, yritän olla kirjoittamatta sitä. Tämän vuoden nanostani saa luvan kanssa tulla ehkä vähän naiivi ja pintapuolinen tarina. Tärkeintä minulle on tällä kertaa pitää hauskaa ja kirjoittaa menemään.

Teaser: matriarkaalinen yhteiskunta.

Aion viime vuoden tapaan kertoa etenemisestä myös blogissani, mutta älkää olko huolissanne, blogini ei muutu kuukaudeksi nanowrimo-blogiksi. Veikkaisin jotain paria kolmea päivitystä ja ehkä kuvaspämmiä jos luennoilla innostun kovasti luonnostelemaan tarinan maailmaa ja hahmoja.

tiistai 22. lokakuuta 2013

Päivä 18 – Kirja johon petyit

Kolmenkymmenen päivän kirjahaasteeni on vahingossa jäänyt taka-alalle, mutta kun jotain on kerran aloitettu, on suotavaa saattaa se loppuun! Niinpä puhun tällä kertaa kirjasta, johon olen pettynyt.

Kirjoihin on helppo pettyä, jos odotukset eivät täyty. Aina kun alkaa lukea kirjaa, on joitain odotuksia. Lähes aina uuden kirjan ääressä toivoo, että se olisi juuri se uusi lemppari, mutta todella harvoin niin todellisuudessa käy. Joskus taas on aivan varma, että kirja on todella huono, mutta se on pakko lukea vaikkapa opintojen takia. Silloin saattaa yllättyä positiivisesti.

Kun kirjahyllyäni vilkuilen, huomasin ilokseni, ettei siellä ole yhtään kirjaa, joihin olen aivan täysin pettynyt. Ehkä minulta löytyy taito ostaa kirjoja, joista tiedän edes jotenkin pitäväni. Siispä helpointa on alkaa pohtia kirjoja, joita olen joutunut lukemaan kouluun, niihin kun ei voi vaikuttaa juuri mitenkään.

Ja nyt se tuli mieleen: Agatha Christien Eikä yksikään pelastunut (tai Kymmenen pientä neekerinpoikaa, mutta emme puhu kirjasta enää tällä nimellä). Olin todella innoissani, kun meidät käskettiin koulussa lukea tämä kirja. Pikkuhiljaa minulle kuitenkin paljastui, ettei Eikä yksikään pelastunut ollutkaan niin mahtava kirja, mitä olin olettanut.

Ehkä se johtui siitä, että kaikki puhuvat siitä ja siihen viitataan jatkuvasti. Siitä tehdään jatkuvasti uusia elokuvia tai siitä inspiroidutaan tekemään vaikkapa TV-sarja (Harper's Island).

Minuun tarina ei kuitenkaan iskenyt. Minusta kirja tuntui tylsän kaavamaiselta. Tasaisin väliajoin yksi talon vierailijoista kuoli, eikä juttu meinannut edetä lainkaan. Tuntui, että koko kirjan ajan vain pähkäiltiin, mitä oikein on meneillään, kunnes lopussa tulee aukoton selitys siitä kaikesta, mitä kirjan aikana on kulissien takana tapahtunut. Ehkä olin liian nuori lukemaan kirjan, mutta ainakin silloin tuntui, että kirja ei antanut kauheasti vinkkejä tappajan selvittämiseen, vaan lukijana piti kahlata kaikkien melko tylsältä tuntuvien tapahtumien läpi saadakseen selityksen lopussa.

Nyt kun kerroin, miksi en kirjasta tykännyt, tuli sellainen olo, että pitäisi ehkä lukea uudestaan. Ehkä lukutaitoni on harjaantunut yläasteajoista ja osaisin nyt poimia sivuilta mahdolliset vinkin tai vaikkapa ymmärtää murhaajan motiiveita paremmin.

perjantai 18. lokakuuta 2013

Ken vainajia muistelee ja muita myyttisiä tarinoita

Useita kirjoittajia, sivuja: 174 + liite

Heräteostos, jonka hankin Fanfestistä muutama viikko sitten, on osoittautunut oivaksi syyslukemistoksi opiskelun ohella. Olen entistä enemmän innostunut novelleista. Noin puoli vuotta sitten lähdin kokeilemaan. Entä jos astuisin ulos mukavuusalueeltani ja lukisin vaihteeksi jotain lyhyempää? Ensiaskeleen jälkeen olen uskaltanut astua pitkän proosan alueelta jo useaan otteeseen ja joka kerta taidan innostua vain lisää. Olen keksinyt novellien hienouden, juhlikaamme!

Ken vainajia muistelee ja muita myyttisiä tarinoita on Espoon sciense fiction- ja fantasiaseura ESC ry:n julkaisema novelliantologia joka sisältää yksitoista mystistä novellia ja yhden sadan sanan raapaleen. Kirjan sisältö on seuraava:

Esipuhe
Shimo Suntila: Sauna
Anne Leinonen: Ken vainajia muistelee
Jussi Katajala: Rautakihlat
Mari Saario: Holvikirkon kanttorin poika
Tarja Sipiläinen: Kaikuja
Juha Jyrkäs: Seitsemän hengen kertomus
Markus Malinen: Maria Antintytär
Eero Korpinen: Vainajan palmikko
Heikki Nevala: Syämmen syrjä
Mixu Lauronen: Aallot
Samuli Anttila: Rajat

Mukana on minulle tuttuja nimiä, kuten esimerkiksi Shimo Suntila, Heikki Nevala, Markus Harju (Steampunk! Koneita ja korsetteja), Samuli Anttila, Mixu Lauronen, Tarja Sipiläinen (Huomenna tuulet voimistuvat) mutta myös täysin uusia nimiä. Lukiessani en oikeastaan ajetellut, kuka oli minkäkin novellin kirjoittanut, joten nyt kun kävin kirjoittajia läpi, yllätyin monessa kohtaa.

Kuten jokaisessa novelliantologiassa, osa novelleista ovat mielestäni loistavia ja osa ei ole oikein minun makuuni. Suosikeiksini nousivat Anne Leinosen Ken vainajia muistelee, Mari Saarion Holvikirkon kanttorin poika, Eero Korpisen Vainajan palmikko ja Mixu Laurosen Aallot. Jokaisessa novellissa oli joku konflikti, jonka selvittämisestä olin erityisen kiinnostunut. Erityisesti haluan nostaa esille kaksi novellia. Holvikirkon kanttorin poika lähes räjäytti tajunnan kun yhtäkkiä kesken novellin osasin yhdistää tietyt seikat ja tajusin, mitä kirjoittaja on tekemässä. Aallot taas olisi voinut olla melko simppeli murhamysteeri, mutta eräs ominaisuus päähenkilössä novellista kiinnostavan. Tykkäsin kuinka tämä tietty ominaisuus oli tuotu esille ilman että sitä kertaakaan sanoilla osoitettiin.

Osa novelleista kuitenkin tuntuivat toistavan antologiassa jo aiemmin olleita novelleita. Esimerkiksi Samuli Anttilan Rajat olisi ollut todella hyvä, ellen olisi jo lukenut Syämmen syrjää. Molemmissa novelleissa modernin maailman päähenkilön arkielämään saapuu jotain yliluonnollista jostain ulkopuolelta ja se yliluonnollinen sotkee päähenkilön perhe-elämän.

Sitten on myös novelleja, joista en voi sanoa pitäneeni, mutta omalla tavalla kuitenkin nautin niiden lukemisesta. Onko tuossa nyt mitään järkeä? Shimo Suntilan raapale Sauna aiheutti aikamoisen alkuhämmennyksen. Luin sen kuitenkin pari kertaa uudestaan ja aloin miettiä sitä toden teolla. Hatunnosto sille, että joku raapale sai minut kunnolla miettimään sen sisältöä, koska raapaleet lyhyyden takia menee pääkopassani samaan kategoriaan runojen kanssa, ja niitä en koskaan jaksaisi miettiä. Jussi Katajalan Rautakihlat taas oli hyvin hämmentävä lukukokemus. Olin aluksi todella närkästynyt päähenkilön tapaan ajattela, että hänellä on oikeus noin vain taikakeinoin sitoa itseensä hyvä morsianehdokas kysymättä naisen mielipidettä.

Heikki Nevalan Syämmen syrjä tuntui omalla tavallaan läheiseltä. Lueskelin novelliantologiaa kirjastossa aina silloin kun en jaksanut päntätä tulemaan kirjallisuuden tenttiin. Olin juuri kerrannut muistiinpanot, jossa puhuttiin muun muassa sitä, kuinka lukijalla on tapana täydentää tekstiä omilla kokemuksillaan, kun päätin lukea Nevalan novellin. Teksti on vain resepti, jonka avulla lukija muodostaa omat mielikuvansa. Varmasti jokainen on huomannut, että jos vaikkapa hahmon asuinaluetta ei määritellä tarkkaan, sen helposti sijoittaa omille kotikonnuille. Niinpä Syämmen syrjän sijoitin automaattisesti Ouluun (sillä en ole vielä sisäistänyt uutta kotikaupunkiani). Kun luin novellia pidemmälle, siinä alettiin puhua torin reunaan rakennettavasta kallioparkin sisäänkäynnistä. Kuulostaako tutulta? Kallioparkkia (tai Kivisydäntä, kuten se on nykyään nimetty) ollaan rakentamassa Ouluun ja yksi sisäänkäynti on torinrannassa. Pikainen vilkaisu kirjoittajan tietoihin, Nevala on oululainen. En ole kovin montaa Ouluun sijoittuvaa kirjaa lukenut, joten oli jännää ajatella että nyt päähenkilö todennäköisesti on Oulun yliopistollisessa sairaalassa eikä vain missä tahansa sairaalassa, jonka kuvittelen Oysin näköiseksi.

Sattuipa tätä novelliantologiaa lukiessa eräs erikoinen tapahtuma. Törmäsin nimittäin Matkalla Mikä-Mikä-Maahan-blogin pitäjään Anna J:hin täysin sattumalta. Minulla oli junanvaihto Tampereella. Junan vaunut oli jouduttu ilmeisesti vaihtamaan eri vauhuihin kuin mihin istumapaikat oli myyty, joten paikat olivat aivan sekaisin. Anna J. sattui istumaan juuri sillä paikalla, minkä lippuni osoitti. Minkälainen yhteensattuma tämä voi olla? Istuuduin viereen, juttelimme bloggaamisesta ja välillä lueskelin novelleja. Oli mukava tavata ihka oikea toinen kirjabloggaaja :)

Summa summarum, kuten ala-asteen opettajani tapasi sanoa, Ken vainajia muistelee ja muita myyttisiä tarinoita oli positiivinen lukukokemus. Olisin kaivannut pikkaisen karmivimpia novelleja näin syksyn synkkyyden kunniaksi ja kansikuvan antamien odotusten perusteella, mutta kaiken kaikkiaan sain sitä mitä tilasinkin: monipuolisia novelleja, jotain uuskummaa, reaalifantasiaa, vähän historian lehtien havinaa, hiukan kummituksia ja ripauksen hämmennystä ja hihitystä.

tiistai 15. lokakuuta 2013

Odysseia

Kirjoittanut: Homeros, sivuja: 308

Kirjallisuuden lukupaketti jatkuu, tällä kertaa vuorossa Odysseia, joka on varmasti jokaiselle edes jotenkin tuttu. Eepos kertoo Odysseuksen seikkailuista matkalla Troijan sodasta kotiin. Alun perin Odysseia on heksametrimittainen runoeepos, mutta minä lainasin Pentti Saaikosken proosamuotoisen suomennoksen, mikä on suuri helpostus, sillä pelkäsin etukäteen, miten tulen selviämään runojen parissa.

Kävi kuitenkin niin, ettei proosamuodosta ollut paljon apua. Teksti osoittautui yllättävän vaikeaksi. Vaikka luin hidasta tahtia, minulla oli silti vaikeuksia ymmärtää, mitä tekstissä tapahtuu. Pitkään aikaan minulla ei ole ollut yhtä suuria vaikeuksia saada joku kirja loppuun. Jos en olisi lukenut tätä koulua varten, olisin jättänyt kesken.

Valituksen oheessa voisin keskittyä niihin asioihin, mihin kiinnitin kirjassa erityisesti huomiota. Odysseian tuntee jokainen, tai ainakin tiedää siitä muutaman kuuluisan kohtauksen. Minulle on jäänyt vahvasti mieleen ala-asteen historiatunnit, jolloin opettaja kävi tarkkaan Odysseuksen seikkailujen vaiheita läpi. Kirjaa lukiessani huomasin kuitenkin, että kohtaukset/yksityiskohdat jotka tiesin etukäteen, olivat loppujen lopuksi todella pienessä osassa.

Tarina ensinnäkin alkaa aivan eri tilanteesta. Olisin kuvitellut, että kaikki alkaa siitä, kuinka Troijan sota on ohitse ja Odysseia päättää lähteä kotiin, mutta matkan varrelle tulee mutkia. Kirja kuitenkin alkaa kokouksella, ja muut hahmot ehtivät seilata pitkin meriä vaikka kuinka monta sivua ennen kuin kuulemme Odysseuksesta juuri mitään. Tämä oli hyvin hämmentävää ja sen vuoksi tarinaan oli vaikea päästä sisälle.

Kun vihdoin viidennen laulun paikkeilla päästään itse Odysseukseen, hämmenykset vain seurasivat toisiaan. Odysseuksen tarina alkaa kuin kesken kaiken ja hänen seikkailunsa kerrotaan myöhemmin takaumana. Seikkailua, jota oletin siis koko kirjan olevan, on loppujen lopuksi hyvin vähän. Suurin osa kirjan sivuista menee erilaisiin juhlaillallisiin, juonitteluun, vaatteiden vaihtoon, jumalten oikkuiluun ja lopussa tapahtumaan pitkään ja monimutkaiseen tunnistamiseen, jossa jokaisen sukulaisen on erikseen tunnistettava toisensa.

Petyin moniin kuuluisiin kohtauksiin. Penelopea oli todella vähän. Olin luullut, että hänen nerokkaana pidetty kikkansa välttää kosijoita olisi isompi juonenkäänne, mutta se paljastettiin jo ihan alussa. Minua myös harmitti, ettei Odysseuksen koiraan keskitytty enemmän. Muistan ala-asteella kirjoittaneeni koiran näkökulmasta kohtauksen, jossa Odysseuksen ja hänen koiran kohtaamisesta kahdenkymmenen vuoden eron jälkeen. Myös seireenikohtaus kesti vain hetken. Ah, pettymyksiä pettymysten perään.

Koulua varten minun piti pohtia kirjan hahmokehitystä. Jostain kirjallisuudenhistorian luennolta nappasin tiedon, että Odysseiassa on staattinen hahmonkehitys, joten minulle itselleni ei enää jäänyt paljon oivaltamisen varaa. Odysseus ei ikinä opi, hän on aina yhtä puhtoinen, häneen ei vaikuta sota ja kymmenen vuoden venynyt kotimatka. Ja kun hän kotiin vihdoin pääsee, hän katsoo että on soveliasta salata henkilöllisyytensä, varsinkin vaimoltaan, joka on odottanut häntä kaksikymmentä vuotta. Nykylukijaa (minua) Odysseuksen käytös ärsytti suunnattomasti. 

Tulipahan luettua klassikko.

Seuraavaksi lukupaketissani on Danten Jumalainen näytelmä, jonka olen oikeastaan jo lukenut, mutta jota en aio blogata. Sen sijaan olen siirtynyt Don Quijoten pariin.

torstai 10. lokakuuta 2013

Kaikkien aikojen paras kirja

Kirjabloggaajat äänestivät kaikkien aikojen parhaan kirjan 7.-9.10. Äänestystä emännöi Amma. Äänestyksessä sai äänestää kuutta kirjaa laittamatta niitä parhausjärjestykseen. Tulokset julkistetaan 23.11. Kuopiossa Kirjakantti-tapahtumassa. Muuten kiinnostaisi tapahtumaan mennä, mutta en ole oikein majoituksista varma, joten saa nähdä nähdäänkö minua siellä.

Annoin kuitenkin omat ääneni kirjoille ja tässä ne ovat!


Kazuo Ishiguro: Ole luonani aika 

Kirja teki minuun vaikutuksen. Se on yksi kirjoista, joita karkasin lukemaan aina kun minulla oli siihen mahdollisuus. Kaverini törkkäsi kirjan käteen sanoen että lue se, parempi lukea ilman että siitä tietää mitään, ja hän oli oikeassa. Se, miten kaikki paljastuu ja miten kaikki tuntuu niin normaalista ja luonnolliselta, mutta silti väärältä, teki tästä kirjasta yhden äänen arvoisen.


Astrid Lindgren: Ronja, ryövärintytär 

Yksi lapsuuden lempikirjoistani. Syy siihen, miksi minulla on suuri heikkous kirjoihin, jotka käsittelevät ryöväreitä/rikollisia heidän näkökulmastaan. En ole tätä kyllä moneen vuoteen lukenut. Pitäisi lukea ja katsoa mitä mieltä olen nyt aikuisena. 

Ian McEwan: Sovitus

Ensimmäinen McEwanin kirja, se joka sai minut kiinnostumaan kirjailijasta. Minulla oli aluksi vaikeuksia Sovituksen kanssa, koska tuntui, ettei siinä tapahdu mitään, mutta ehkä noin 100. sivun jälkeen pääsin sisälle ja huomasin kuinka hieno kirja se on. Loppukäänteen jälkeen tuntui kuin kirjailija olisi näyttänyt kieltä ja huutanut perään että nän nän nää! mutta ilman loppua en olisi pitänyt kirjasta läheskään yhtä paljon.

Philip Pullman: Kultainen kompassi 

Olen blogissani aiemminkin ylistänyt Kultaista kompassia. Nimenomaan tätä ensimmäistä osaa, vaikka jatko-osistakin tykkäsin. Vähän harmitti, että seuraavissa osissa mentiin seikkailemaan muualle, koska Kultaisen kompassin maailma oli mielikuvitusta kutkuttava.


J.R.R. Tolkien: Hobitti eli sinne ja takaisin 

Ei, en äänestänyt Tarua sormusten herrasta. Vaikka siitä tykkäänkin, mielestäni Hobitti on kirjana parempi.


Oscar Wilde: Dorian Grayn muotokuva

Minä vain yksinkertaisesti rakastan tätä kirjaa. Onko mitään sen parempaa syytä äänestää sitä? Pidän kirjan karmivuudesta ja sen vinksahtaneesta ihannoinnista nuoruutta kohtaan. Yksi niistä kirjoista, jotka koulu laittoi minut lukemaan, mutta olen tyytyväinen että valitsin lukulistasta juuri tämän kirjan.

Jään innolla odottamaan lopullista tuloksia. Onko siellä yllätyksiä, vai onko siellä kaikki ne peruskirjat jotka melkein aina päätyvät parhaimpien kirjojen listoille?

maanantai 7. lokakuuta 2013

Yhden tytön seikkailu Fanfestissä

Kun monet muut suuntasivat Turun kirjamessuille, minä lähdin Helsingin Fanfestiin.

Hieman alle vuosi sitten sosiaalisessa mediassa alkoi levitä juttu: Kiinnostaisiko ketään osallistua coniin, jonka aiheena ovat länsimaiset TV-sarjat, elokuvat, sarjakuvat ynnä muut? Olin saman tien kiinnostunut, sillä suomalaiset conit ovat lähes aina keskittyneet itään päin, enkä minä ole koskaan löytänyt Japanin ihmeellistä maailmaa.

En ole koskaan ollut erityisemmin innostunut suomalaisista coneista (poikkeuksia lukuunottamatta, esim Finncon) Samaan aikaan olen seurannut netin kautta ulkomaalaisia coneja kateudesta vihreänä. Suomeenkin jotain, jossa on muutakin ohjelmaa kuin animehahmojen deittisketsejä.

Fanfest kuulosti erilaiselta. Niinpä annoin conille tukeni saman tien ja ostin lipun heti kun ne tulivat myyntiin. Conin kehittymistä on ollut kiinnostava seurata, sillä tuttuni ovat olleet mukana sen järjestämisessä. Pikkuhiljaa ohjelmaa julkistettiin, mikä sai minut entistä innostuneemmaksi.



Väliin mahtui myös vastoinkäymisiä lippujen parissa. Paniikissa ostin ylimääräisen lipun, koska luulin, ettei kaverini ehdi ostaa lippua menojensa vuoksi. Kaveri oli kuitenkin jo ostanut lipun, joten minun piti myydä lippu jollekin toiselle. Lipun myymisen jälkeen seurasi toinen pettymys: postitetuista rannekkeista yksi oli mennyt rikki! Minulle luvattiin uusi nopeasti, mutta sitä ei vain kuulunut. Onneksi muutaman sähköpostin jälkeen sain uuden lipun, mutta vain vähän yli viikkoa ennen conia, joten ehdin jo stressata.

Finncon-postaukseni sai järisyttävän yleisön suosion, ilmeisesti johtuen tavasta, jolla raportoin siitä. Valitettavasti tällä kertaa en ehtinyt piirrellä sarjakuvamaista raporttia. Finnconissa olin yksin, joten ainoa tapa ilmaista itseäni oli piirtää se paperille, mutta Fanfestissä oli kolmen kaverini kanssa. Ehdin kuitenkin jotain piirrellä ja lisään ne tänne tekstin joukkoon. :)

Saavuin Helsinkiin noi neljältä perjantaina. Hengasin siellä kaverini Mäyn kanssa ja odotimme, että loputkin seurueestamme saapuu paikalle. Kävimme mm. paikallisissa underground-vaatekaupoissa ihastelemassa steampunk-henkisiä vaatteita.

En yhdistäisi tuota paitaa tuon konsetin kanssa, mutta konsertti on aika pähee, niin myös hattu).

Olimme molemmat tosi väsyneitä, joten vetäydyimme hotellihuoneeseen melko ajoissa katsomaan Disney Channelia. Fanfestillä oli ohjelmaa vain lauantaina ja sunnuntaina.



Lauantaina sitten heräsin ja totesin, että edellisenillan kumma olo ja väsymys ei johtunut pelkästä univelasta. Minulla saattoi olla kuumetta, mutta en ollut ihan varma, koska en omista tällä hetkellä kuumemittaria. Vedin särkylääkkeitä naamaan ja selviydyin sillä koko päivän.

Fanfest järjestettiin Paasitornissa. En ollut siellä ennen käynyt, mutta rakastuin! Siitä tuli mieleen entinen lukioni, jota syvällä rakkaudella kaipaan. Jugend-tyyli on yksi lempityyleistäni. Kyllä siellä kelpasi coneilla.

Aloitimme loogisesti tervetulotilaisuudella. Finnconissa en sinne mennyt, mikä jäi minua jälkeenpäin hieman harmittamaan. Vaikka tilaisuudessa ei tullut kauhean paljon uutta infoa, se oli silti mukava aloitus koko tapahtumalle.




Viime hetken sumplimista. Minne paneeleihin menisi? 

Ajattelin ensiksi mennä tsekkaamaan tumblr-paneelin, mutta sali oli täynnä ja siellä puhuttiin parhaillaan anasta ja thinsposta, joten päätimme porukalla olla menemättä.

Sen sijaan kiertelimme taidekujalla ja löysimme mystisen poliisiboksin!



Kuvista näkyy jokseenkin hyvin asuni. Olin päättänyt olla steampunk-henkinen ilman mitään sen kummemmin cossaamatta, sillä omistan kivan arsenaalin steampunk-meneviä vaatteita, joita en kuitenkaan viitsi laittaa kouluun päälle.

Hankin vielä ylimääräisen propin. Kun kerta eurolla saa Steampunk Marvinin, niin olihan se pakko ostaa. 

Kuvassa näkyy paremmin hameeni printti. Hauska fakta: olen ommellut hameen itse. Olenpas monilahjakkuus.






Äh, tuohon on tullut typo!

Ensimmäinen virallinen paneelini oli Supernaturalin kristillisjuutalaista enkelit-demonit mytologiaa käsittelevä luento, jossa tuli paljon uutta kiinnostavaa tietoa siitä, mihin sarjan hahmot oikeasti perustuvat. Osa hahmoista ovat hyvinkin uskollisia alkuperäiselle hahmolleen, osa taas ei juuri lainkaan. Kaikista kiinnostavimmat faktat olivat se, mihin Crowleyn hahmo perustuu, ja se, kuinka Castielin hahmo on oikeastaan hyvin lähellä alkuperäistä Cassiel-enkeliä. Kiinnostavaa oli myös se, kuinka vähän Raamatussa oikeasti esiintyy enkeleitä ja se, että Baltharaz olikin yksi itämaan tietäijistä, eikä alunperin enkeli lainkaan. 

Huumoria ei tietenkään unohdettu.

Ruokatauon jälkeen oli vuorossa Adventures in Post-Production, jonka olin jo hyvin varhaisessa vaiheessa bongannut pakko mennä -ohjelmaksi. Paikalle oli saapunut mies nimeltään Nick Bell. Hän on tehnyt erikoistehosteita muun muassa Doctor Whohon (esim 10. Doctorin regeneroituminen, Melodyn regeneroituminen Riveriksi), Merliniin ja Iron Man 3:seen. Kovin moni ei ehkä ollut tajunnut, minkälainen paneeli on tiedossa, mutta olin hyvin tyytyväinen, että minä tajusin mennä sinne, sillä se osoittautui hyväksi paneeliksi, ehkä koko Fanfestin helmeksi. Ensimmäistä kertaa tuli suuren maailman tunne. Nick Bell on varmasti ollut muissakin paikoissa puhumassa, sillä paneelissa vallitsi hyvä flow. Yleisö uskaltautui reippaasti kysymään kysymyksiä englannin kielestä huolimatta. Minä en olisi uskaltanut.

Post-Productionin jälkeen tulikin kiire Game of Thrones -luennolle. Paneelin nimi oli "Forgive for all I have done and all I must do" - Portrayals of Negative Motherhood in Game of Thrones. Paneeli oli erittäin kiinnostava, joskin välillä raskas (ehkä raskaiden diojen takia?). Erityisesti jäi mieleen pohdinnat Cersein ja Catelynin käytöksestä ja siitä, miten kirjoissa heidän käytöstään kritisoidaan naisten hössötyksenä ja ajattelemattomuuten, kuin synnytys olisi pilannut heidän järkensä, kun taas samaan aikaan miehet tekevät yhtä pöljiä juttuja ja niitä pidetään oikeutettuina tekoina.

Paneeli oli englanniksi, mikä sai minut pohtimaan suomen kielen merkitystä. Lähes kaikki yleisöstä olivat suomalaisia, panelistikin oli suomalainen. Vaikka minulla ei ollut vaikeuksia ymmärtää kieltä ja panelistin englanti oli hyvän kuuloista, minulla silti on pieni varovainen periaate, että jos suomessa ollaan niin suomea puhutaan, ellei sitten yksi tai useampi panelisteista ole ulkomaalainen. Panelisti perusteli kielivalintaa sillä, että on lukenut kirjat englanniksi, joten se tuntuu luonnollisemmalta. Ymmärrettävää kyllä, mutta onhan monet tv-sarjatkin katsottu englanniksi ilman tekstejä ja silti paneelit olivat suomeksi. Tämä on kuitenkin vain henkilökohtainen mielipiteeni, eikä kieli haitannut, se vain laittoi pohtimaan :)

Joko Game of Thrones -paneelin huoneessa oli huono ilma, tai sitten minun kuumeeni oli juuri silloin ikävässä tilassa, sillä minulla oli hieman sumuinen ja kumma olo koko paneelin ajan. Oli pakko piirtää jotain, että pystyin edes jotenkuten keskittymään.

Welcome to Night Vale -radiokuunnelma on minulle varsin uusi tuttavuus, mutta oli hienoa nähdä paikan päällä niin monta Cecil Baldwin -cossia. Se inspiroi minuakin.

Samassa salissa jatkui seuraavaksi Avatar: the last airbender -paneeli!


Tämän jälkeen lauantai olikin ohjelman osalta pulkassa. Sopivasti satuin vieläpä virkistymään iltaa kohden, jolloin suuntasimme jatkoille. Eksyimme matkalla vain kerran, mutta siinä olikin aikaa käydä syvällisiä keskusteluja siitä, kuinka kunnon viktoriaaninen aristokraattipariskunta kävelisi puistossa iltapäiväkävelyllä ja kokeilla sitä myös käytännössä.

Jatkopaikka oli vähän liian täynnä, ainakin minun makuuni, eikä paikka vastannut minun käsitystäni mukavasta ja rennosta hengauspaikasta, joten emme viihtyneet siellä kauhean pitkään. Aamulla ohjelma taas jatkuisi aikaisin.

Sunnuntaina heräsin hieman parempaan oloon. Kun saavuimme con-paikalle, näin koko alueen aivan uusin kirkkain silmin. Siellähän oli aivan hirveästi cosplayta. Reipastuin hieman ja aloin ottaa kuvia joistain suosikeistani. Paljon varmasti meni myös ohi. Minulle kehittyi sokea silmä, sillä yli puolella paikalla olijoista oli edes jotain erikoista päällään. Monissa tilanteissa ei enää tiennyt, onko jollain vaaleanpunainen peruukki päässä ihan muuten vain, vai onko se vain cossi jota en tunnista.

Amy Pond 

Daenerys

Merlin

Keskimaan poppoo

Päivän ensimmäinen paneeli oli minun osaltanut 50 Oddball Moments in Doctor Who.


Tällaisia aatteita kirjoitin ennen paneelia ja sen aikana. Finnconin juttu tosiaan oli vain hyvin lyhyt hetki ja nauroin vitsille itsekin paikan päällä, mutta myöhemmin aloin miettiä, että olikos siinä nyt vähän fanityttöjen pilkkaamista. Mielestäni on täysin okei jos haluaa pukeutua ns. seksikkääksi tardikseksi osoittaakseen että tykkää Doctor Whosta, se ei vähemmä fanituksen arvoa.


Dubbauksen salat - VHS:ltä valkokankaalle oli minulle se odotetuin paneeli. Paikalle olivat saapuneet Pekka Lehtosaari (tunnettu mm. Viidakkokirjan Baloon äänenä), Jarkko Tamminen (mm. Ihmeperheen Syndrooma) ja Antti L J Pääkkönen (mm. Ice Agen Sid ja nuori Herkules). Ohjelmaa oli kahdeksi tunniksi eikä aika tuntunut lainkaan niin pitkältä. Paneeli oli ehdottomasti koko Fanfestin paras. Tilaisuus tuntui todella hyvin järjestetyltä. Siinä oli haastattelua, yleisön kysymyksiä ja yleisön hauskuutusta tunnettujen äänien imitoinnilla. Erityistä plussaa sille, että yleisössä kierrätettiin mikkejä, jotta kysymykset kuuluivat todella hyvin. Jo pelkkä mikkien olemassaolo sai paneelin tuntumaan ulkomaalaisten conien vertaiselta. (Olen katsonut paljon paneeleista Youtuben kautta.)

Paneelia oli todella kummallista kuunnella, sillä kaikilla vierailla oli niin tutun kuuloiset äänet. Minulla on tapana harrastaa suomeksi dubattujen piirrettyjen parissa äänimetsästystä. "Hei, tuolla on rouva Pannun ääni!" Nyt nämä henkilöt olivat paikan päällä puhumassa siitä kaikesta, mitä ääninäyttelyyn kuuluu. Yleisä sai nauraa kun Pekka Lehtosaari kertoi, kuinka hän oli melkein pilannut äänensä Tintin Kapteeni Haddockin roolissa ja kuinka Antti L J Pääkkösen tenavatähtimenneisyys oli auttanut häntä saamaan nuoren Herkuleksen roolin. 

Paneelissa puhuttiin muun muassa siitä, kuinka dubbaus on muuttunut ajan myötä. Ennen ääninäyttelijät saivat katsoa filmin etukäteen valmistautuakseen äänitykseen, mutta nykyään ollaan paljon tiukempia ja usein joudutaan äänittämään lähes kylmiltään. Myös äänitystekniikka on muuttunut. Ennen digitaalista aikaa äänitys oli luonnollisesti paljon monimutkaisempaa, jolloin taiteellisuuteen ei ollut paljon varaa. Yleensä ainoastaan päähenkilö tai elokuvan komediahahmo äänitti ensin oman taiteellisen näkemyksensä, jonka jälkeet muiden piti äänittää siihen sopivasti. Budjeteista myös keskusteltiin. Osa tv-sarjoista on jouduttu dubbaamaan todella pienellä budjetilla ja osa on dubattu puoli-ilmaiseksi ihan silkasta rakkaudesta kyseiseen sarjaan.

Yleisöä nauratettiin ohjelmalla, jossa vierailijat lukivat tuttuja tekstejä erilaisilla tutuilla äänillä. Ohjelman aikana minulla ainakin kipeytyi kasvojen lihakset, niin paljon tuli naurettua!


Ensiksi luettiin pätkä Seitsemästä veljestä, kohta jossa veljekset karkaavat lukkarin luota.


Seuraavaksi kohtaus jostain Muumi-kirjasta. Muumiperhe keskusteli Muumipapan näytelmäkäsikirjoituksesta.



Viimeisenä luettiin kuuluisa kohta Harry Potter ja viisasten kivestä, kohta jossa Hagrid tulee paljastamaan Harrylle, että hän on velho. Joku yleisöstä onkin kuvannut sen, joten pystyn linkkaamaan koko tekstin halukkaiden katsottavaksi.



Dubbauksen jälkeen oli aikaa nauttia lounasta ulkona lämmössä, sillä Helsingissä oli melkein kesäsää.


Viimeiseksi ohjelmaksi jäi Fanitukseni on laitonta -tekijäinoikeuspaneeli. Se oli kaikista paneeleista asiapitoisin jos aletaan faktojen määrää laskea, mutta ehkä kaikista mielenkiintoisin. Vaikka nimesinkin Dubbauksen salat lempparikseni, se oli enimmäkseen kahden tunnin viihdeshow. Fanituksen laittomuudesta innostuin samalla asenteella kun innostun kiinnostavalla oppitunnilla koulussa. 

Oli hienoa päästä vihdoin kuulemaan, miten asiat nyt oikeastaan ovat. Käytiin läpi tekijäinoikeinlakeja ja sitä, mitkä edes ovat tekijäinoikeuden alla. Hyvä kun sain tähän vihdoin selvyyten. Paneelin innoittamana pitääpä siis mainita, että kuvat joissa minä seisoin Tardiksen ympärillä ja istun lukemassa Steampunk-Marvinia ovat kaverini Annikan ottamia, joten hän omistaa kuvat, mutta olen saanut häneltä luvan niiden julkaisuun blogissani. Tekijäinoikeusjutut ovat monimutkainen asia, mutta päällimmäisenä jäi mieleen, että suurin osa fanituksesta on loppujen lopuksi ihan laillista (cosplay, fan art, fan fic, fan artin myyminen esimerkiksi conien taidekujilla).

Sitten olikin päättäjäisten vuoro. Haikein mielin piti jättää upea Paasitornin rakennus ja suunnata kohti rautatieasemaa. Matkaani huvitti se, että istuin samassa vaunussa Legolaksen kanssa :)

Ja mihin sitä tulikaan törsättyä rahaa?

Ken vainajia muistelee ja muita myyttisiä tarinoita -novelliantologia. Chris Colferin uusin The Land of Stories tuli matkaan siksi, koska posti oli kiikuttanut sen vanhaan osoitteeseeni Ouluun ja kaverini toi sen minulle.

Steampunk-Marvin, jossa on Osuuskumman mainos etusivulla :)

Vähän Supernatural-krääsää. En ole vielä keksinyt, mihin nuo tarrat lätkäisen. Tsekkaa piirtäjän blogi!

Kartutin fanimukikokoelmaani tällä Lannister-henkisellä mukilla. Nyt minulla on Glee-, Doctor Who- ja Game of Thrones mukit.

Vielä muutama sananen jälkifiiliksistä. Mielestäni Fanfest oli todella onnistunut tapahtuma. Siellä oli tosi paljon väkeä, mutta missään vaiheessa ei tuntunut liian ahtaalta.



En voi olla vertailematta tätä Finnconiin. Finnconista valitin hiukan sitä, kuinka lyhyitä ohjelmanumerot olivat. Vain 45 minuuttia, joissain tapauksissa 90 minuuttia. Fanfestissä ohjelma harvoin oli tuntia lyhyempi. Se kuitenkin aiheutti sen, etten ehtinyt käydä yhtä monessa kiinnostavassa ohjelmassa. Joudun lähes joka kerta valitsemaan vähintään kahden kiinnostavalta vaikuttavan väliltä. Twitterin kautta sain lukea, kuinka paljon kaikkea siistiä tapahtui juuri siellä missä minä en ollut, mutta se on conien henki. Jälkikäteen olen katsellut, mitä kaikkea jäikään väliin.

Jossain vaiheessa kuulemma oli laulettu Les Mis -lauluja komeasti kuorossa ja joitain hienoja cosseja en huomannut laisinkaan. BBC:n Sherlockia käsittelevä paneeli oli kuulemma ratkiriemukas, mutta olin valinnut Avatar-ohjelman.



Fanfestin meininki oli myös hitusen nuorekkaampi. Finnconissa tunsin olevani tosi nuori. Fanfestin keski-ikä taisi olla noin 17-23 paikkeilla. Monet ovat kuitenkin sanoneet jälkeenpäin, että heistä Fanfestin kävijäkunta tuntui vanhemmalta animeconeihin ja vastaaviin verrattuna. Ehkä Fanfest perustettiin juuri sille ikäryhmälle, jolle ei vielä omaa coniaan ollut.

Toivottavasti ensi vuonna uudestaan.

Väsynyt "vannon että tämän pitäisi olla kirjablogi, mutta en ole vähään aikaan kirjoista blogannut" bloggaaja kiittää ja kuittaa!

keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Gishwhes-kuvia!

Elokuussa osallistyin Gishwhesiin, joka tulee siis sanoista the Greatest International Scavenger Hunt the World Has Ever Seen. Bloggasin siitä enemmän ja vähemmän laadukkaasti mitä väsymykseltäni ehdin. Silloin en saanut julkaista itse kuvia, joilla osallistuin ryhmäni kanssa tehtävään, mutta nyt niiden julkaisu on luvallista. Luvassa on vihdoin paljastus siitä, mitä minä oikeasti tein koko viikon!

Valitettavasti en voi julkaista kaikkia kuvia, sillä yksi ryhmän jäsenistä ei halua, etteivät kuvat hänestä leviä nettiin laajalle. Julkaisen niitä kuvia, joissa hän ei esiinny. Osan kuvista jätän julkaisematta myös ihan vain sen takia, etten ollut niitä tekemässä.

Aluksi yritin koota kuvat jokseenkin kronologiseen järjestykseen, mutta se osoitautui yllättävän haastavaksi, joten laitan ne nyt siinä järjestyksessä missä Blogger ne tuolta sylki ulos.

ITEM 23: Prom Night! Get dolled up or decked out in your most fabulous prom-wear and pose for an awkward prom photo next to your date holding their… side-view mirror. A car must be formally dressed as your prom date. 91 POINTS



Prom night -kuvasta ei ehkä huomaa, mutta se on otettu noin viideltä yöllä. Yksi ensimmäistä kuvista, jonka saimme kisaan otettua.

ITEM 102:  Install a plaque commemorating a fictional historic landmark. 48 POINTS


Voihan pahus, siinä on kirjoitusvirhe! Tämä on yksi viimeisimpiä itemejä, joita teimme, joten ei ihme, että siinä väsymystilassa tuli jo virheitä. Laitoimme tämän siis eräälle julkiselle paikalle joka keräsi katseita aika paljon. Kävimme ostamassa pehmikset ja jäimme seuraamaan ihmisten reaktioita. :D

ITEM 15: What would a teddy bear hostage situation look like? 28 POINTS
Tämän tekeminen oli mielestäni todella hauskaa. Satun omistamaan kaksi suurta nallekarhua, jotka saimme pukea tamineisiin, joita löytyy talosta jossa on ollut neljä hyvin leikkisää lasta.


Valmis kuva näyttää tältä


ITEM 111: Make a wig from your own hair. Wear it. 71 POINTS
Ehkä koko kisan stressaavin operaatio. Onnistuimme kuitenkin lopulta väsäämään pikaliiman avulla peruukin, joka todella oli valmistettu ryhmän jäsenen hiuksista. Hän oli sattunut leikkaamaan hiukset juuri ennen kisan alkua.







ITEM 53: Using clips of West Collins that his parents have exploitatively posted online, lay down a rockin’ beat (electronic or human beat box) and create an original rap song. The lead “singer” will be West. You provide the dancers. 46 POINTS

Peruukin näette käytössä videossa. Huom: minä en tanssi videossa.
Eräs ryhmämme saksalainen jäsen teki räppilaulun ja me kuvasimme tanssin. Minä toimin koreografina, yksi kuvasi ja kolmas oli ammattigänstä.

ITEM 79: There was something you always wanted to do as a child but never did. Do it. 24 POINTS
Aika moni tyttö (tai miksei poikakin) on jossain vaiheessa halunnut pukeutua Disney-prinsessaksi. Minulla sattui olemaan Belle-mekko kaapissa, koska pukeuduin Belleksi penkkareissa. Kisan aikana sai huomata, kuinka yllättävän monesta jutusta oli yhtäkkiä hyötyä. Ei ihan joka tyypillä vain satu olemaan Disney-mekkoa kaapissa. Niinpä vetäisin mekon päälle ja laitoin hiukset. Tadaa!

(Huom! Ei lopullinen item, ainoastaan behind the scenes -kuva.)

Random välipalakuva: Kisan aikana erääseen itemiin tarvittiin satunnaista krääsää, ja tässä on yksi, jonka askartelin sen sijaan että olisin nauttinyt kunnon yöunista...

Item 106: Outfit a public statue of a celebrated historical figure with a knitted or crocheted Gishwhes cardigan. 53 POINTS
Koulu lasketaan julkiseksi paikaksi, eikö vain?

ITEM 38: Rage against the dying of the light. 22 POINTS
Tähän saimme apua koululta, sillä entisessä koulussani oli eräs toinenkin, joka osallistui kisaan. Keräsimme porukkaa kasaan ja teimme ryhmätehtäviä yhdessä. :)






ITEM 66: (Four photos joined into a single digital image). Shoot a real life comic book page. In other words, shoot 4 photographs of something that looks like it would be in a comic book or graphic novel and arrange the photos like panels onto one page. This must be an original story with original characters and it must be staged, not photoshopped. You have to figure out how to make the thought or dialogue bubbles and lettering during the shoot. 162 POINTS 
Tämä on ryhmämme erään amerikkalaisen jäsenen tekemä, mutta mielestäni niin loistava, että haluan sen blogissani jakaa.

ITEM 140: Recreate a recognizable piece of architecture or a landmark using only books. Bonus points for size. 31 POINTS 
Tässä pääsivät minun kirjani käyttöön. Tunnistatko nähtävyyden?


ITEM 49: Take the road less travelled. 9 POINTS
Päätimme, että menemme läheiselle suolle seikkailemaan vaatteissa, joissa ei yleensä mennä suolle. Kaikki vaatteet ovat vaatekaapistani. Kiitoksia lukion ladygoottivaihe.

 Seuraavaks kasa joitain kuvia, jotka ovat ryhmämme muiden jäsenien tekemiä.

ITEM 99: Taxidermy animals dressed for and playing or doing one of the following: roller derby, doubles tennis in whites, a 4-some of golfers (must be traditionally dressed with knickers), cricket players in whites, disco dancing (in 70s disco clothes), synchronized swimming (with nose clips), or a karate class (black belts). 111 POINTS




ITEM 113: Run an ad in a local paper for the cult you are starting. Sell us on it. Make us want to join. Make grandiose promises. 41 POINTS 




ITEM 60: Safari time! Construct an animal you would see in the African savanna entirely from feminine hygiene products. 47 POINTS


ITEM 138: Design the graphic cover of a romance novel: Misha Collins and the Queen of England in a torrid embrace or otherwise adventurous situation. Give it a creative title. 99 POINTS 


ITEM 74: Create a promotional poster designed to market ukuleles to heavy metal guitarists. Ideally your campaign would feature Dan Spitz. 29 POINTS

Loppuun vielä muutama video, sillä osa tehtävistä täyty olla videomuodossa.

ITEM 24: From cardboard and other materials create a miniature movie set of buildings, skyscrapers and homes. The tallest “buildings” must be at least 3 feet tall. Now dress as the Wooster and demolish/attack the city. Submit a slow-motion of the attack including sound effects. 69 POINTS 

Ryhmämme saksan osio teki tämän upean videon

ITEM 24: Go to work dressed as a robot. We must see clips of you getting ready in the morning, commuting, and arriving at work and doing your job. We must also see the reactions of people you pass on your commute and/or at work. 102 POINTS 

Saksalaiset jälleen asialla!


ITEM 123: Fold a paper crane whilst sitting outside, uncovered in a rainstorm. 45 POINTS 


ITEM 130: Find a dog named, “Castiel.” Call it. Have it come when called. 46 POINTS 


ITEM 131: Play the violin using a bow strung with your own hair. (If you are a horse, you may only participate in this item if we see you operating a pair of scissors to trim your mane). If you’re a human we must see video clips edited together of you cutting your own hair, stringing the bow, and then playing the violin with it. 74 POINTS 

Ohhoh, videomateriaalia minusta! Minulla oli pisimmät hiukset, joten uhraus oli tehtävä. Joskus kun kampaan hiuksia, tuo töyhtö tulee edelleen esiin. No, hiuksiahan ne vain ovat.



Ja näin on vuoden 2013 Gishwhes vihdoin saatu purkkiin! Ensi vuonna uudestaan? Kenties, oli nimittäin sen verran hauskaa.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...