tiistai 15. lokakuuta 2013

Odysseia

Kirjoittanut: Homeros, sivuja: 308

Kirjallisuuden lukupaketti jatkuu, tällä kertaa vuorossa Odysseia, joka on varmasti jokaiselle edes jotenkin tuttu. Eepos kertoo Odysseuksen seikkailuista matkalla Troijan sodasta kotiin. Alun perin Odysseia on heksametrimittainen runoeepos, mutta minä lainasin Pentti Saaikosken proosamuotoisen suomennoksen, mikä on suuri helpostus, sillä pelkäsin etukäteen, miten tulen selviämään runojen parissa.

Kävi kuitenkin niin, ettei proosamuodosta ollut paljon apua. Teksti osoittautui yllättävän vaikeaksi. Vaikka luin hidasta tahtia, minulla oli silti vaikeuksia ymmärtää, mitä tekstissä tapahtuu. Pitkään aikaan minulla ei ole ollut yhtä suuria vaikeuksia saada joku kirja loppuun. Jos en olisi lukenut tätä koulua varten, olisin jättänyt kesken.

Valituksen oheessa voisin keskittyä niihin asioihin, mihin kiinnitin kirjassa erityisesti huomiota. Odysseian tuntee jokainen, tai ainakin tiedää siitä muutaman kuuluisan kohtauksen. Minulle on jäänyt vahvasti mieleen ala-asteen historiatunnit, jolloin opettaja kävi tarkkaan Odysseuksen seikkailujen vaiheita läpi. Kirjaa lukiessani huomasin kuitenkin, että kohtaukset/yksityiskohdat jotka tiesin etukäteen, olivat loppujen lopuksi todella pienessä osassa.

Tarina ensinnäkin alkaa aivan eri tilanteesta. Olisin kuvitellut, että kaikki alkaa siitä, kuinka Troijan sota on ohitse ja Odysseia päättää lähteä kotiin, mutta matkan varrelle tulee mutkia. Kirja kuitenkin alkaa kokouksella, ja muut hahmot ehtivät seilata pitkin meriä vaikka kuinka monta sivua ennen kuin kuulemme Odysseuksesta juuri mitään. Tämä oli hyvin hämmentävää ja sen vuoksi tarinaan oli vaikea päästä sisälle.

Kun vihdoin viidennen laulun paikkeilla päästään itse Odysseukseen, hämmenykset vain seurasivat toisiaan. Odysseuksen tarina alkaa kuin kesken kaiken ja hänen seikkailunsa kerrotaan myöhemmin takaumana. Seikkailua, jota oletin siis koko kirjan olevan, on loppujen lopuksi hyvin vähän. Suurin osa kirjan sivuista menee erilaisiin juhlaillallisiin, juonitteluun, vaatteiden vaihtoon, jumalten oikkuiluun ja lopussa tapahtumaan pitkään ja monimutkaiseen tunnistamiseen, jossa jokaisen sukulaisen on erikseen tunnistettava toisensa.

Petyin moniin kuuluisiin kohtauksiin. Penelopea oli todella vähän. Olin luullut, että hänen nerokkaana pidetty kikkansa välttää kosijoita olisi isompi juonenkäänne, mutta se paljastettiin jo ihan alussa. Minua myös harmitti, ettei Odysseuksen koiraan keskitytty enemmän. Muistan ala-asteella kirjoittaneeni koiran näkökulmasta kohtauksen, jossa Odysseuksen ja hänen koiran kohtaamisesta kahdenkymmenen vuoden eron jälkeen. Myös seireenikohtaus kesti vain hetken. Ah, pettymyksiä pettymysten perään.

Koulua varten minun piti pohtia kirjan hahmokehitystä. Jostain kirjallisuudenhistorian luennolta nappasin tiedon, että Odysseiassa on staattinen hahmonkehitys, joten minulle itselleni ei enää jäänyt paljon oivaltamisen varaa. Odysseus ei ikinä opi, hän on aina yhtä puhtoinen, häneen ei vaikuta sota ja kymmenen vuoden venynyt kotimatka. Ja kun hän kotiin vihdoin pääsee, hän katsoo että on soveliasta salata henkilöllisyytensä, varsinkin vaimoltaan, joka on odottanut häntä kaksikymmentä vuotta. Nykylukijaa (minua) Odysseuksen käytös ärsytti suunnattomasti. 

Tulipahan luettua klassikko.

Seuraavaksi lukupaketissani on Danten Jumalainen näytelmä, jonka olen oikeastaan jo lukenut, mutta jota en aio blogata. Sen sijaan olen siirtynyt Don Quijoten pariin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...