tiistai 22. lokakuuta 2013

Päivä 18 – Kirja johon petyit

Kolmenkymmenen päivän kirjahaasteeni on vahingossa jäänyt taka-alalle, mutta kun jotain on kerran aloitettu, on suotavaa saattaa se loppuun! Niinpä puhun tällä kertaa kirjasta, johon olen pettynyt.

Kirjoihin on helppo pettyä, jos odotukset eivät täyty. Aina kun alkaa lukea kirjaa, on joitain odotuksia. Lähes aina uuden kirjan ääressä toivoo, että se olisi juuri se uusi lemppari, mutta todella harvoin niin todellisuudessa käy. Joskus taas on aivan varma, että kirja on todella huono, mutta se on pakko lukea vaikkapa opintojen takia. Silloin saattaa yllättyä positiivisesti.

Kun kirjahyllyäni vilkuilen, huomasin ilokseni, ettei siellä ole yhtään kirjaa, joihin olen aivan täysin pettynyt. Ehkä minulta löytyy taito ostaa kirjoja, joista tiedän edes jotenkin pitäväni. Siispä helpointa on alkaa pohtia kirjoja, joita olen joutunut lukemaan kouluun, niihin kun ei voi vaikuttaa juuri mitenkään.

Ja nyt se tuli mieleen: Agatha Christien Eikä yksikään pelastunut (tai Kymmenen pientä neekerinpoikaa, mutta emme puhu kirjasta enää tällä nimellä). Olin todella innoissani, kun meidät käskettiin koulussa lukea tämä kirja. Pikkuhiljaa minulle kuitenkin paljastui, ettei Eikä yksikään pelastunut ollutkaan niin mahtava kirja, mitä olin olettanut.

Ehkä se johtui siitä, että kaikki puhuvat siitä ja siihen viitataan jatkuvasti. Siitä tehdään jatkuvasti uusia elokuvia tai siitä inspiroidutaan tekemään vaikkapa TV-sarja (Harper's Island).

Minuun tarina ei kuitenkaan iskenyt. Minusta kirja tuntui tylsän kaavamaiselta. Tasaisin väliajoin yksi talon vierailijoista kuoli, eikä juttu meinannut edetä lainkaan. Tuntui, että koko kirjan ajan vain pähkäiltiin, mitä oikein on meneillään, kunnes lopussa tulee aukoton selitys siitä kaikesta, mitä kirjan aikana on kulissien takana tapahtunut. Ehkä olin liian nuori lukemaan kirjan, mutta ainakin silloin tuntui, että kirja ei antanut kauheasti vinkkejä tappajan selvittämiseen, vaan lukijana piti kahlata kaikkien melko tylsältä tuntuvien tapahtumien läpi saadakseen selityksen lopussa.

Nyt kun kerroin, miksi en kirjasta tykännyt, tuli sellainen olo, että pitäisi ehkä lukea uudestaan. Ehkä lukutaitoni on harjaantunut yläasteajoista ja osaisin nyt poimia sivuilta mahdolliset vinkin tai vaikkapa ymmärtää murhaajan motiiveita paremmin.

8 kommenttia:

  1. Minä pidin kovasti aikoinani Eikä yksikään pelastunut - kirjasta. Luin sen kyllä hitusen vanhempana. Minut kirja yllätti. En lue paljon dekkareita, koska juoni on usein niin itsestäänselvä ja kaavamainen, että tylsistyn. Christien kirjassa tätä vikaa ei ollut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on aina ollut ristiriitainen suhde dekkareihin: tykkään arvoituksesta, mutta aina epäilen joka ikistä hahmoa niin kun murhaaja lopulta paljastuu, se ei ole niin suuri juonekäänne koska olen häntä jo jossain vaiheessa epäillyt :D

      Poista
  2. Minäkin muistan pitäneeni Eikä yksikään pelastunut -teoksesta paljonkin. Christiellä nyt yleensäkin on nerokas juoni (en ole ikinä arvannut murhaajaa ;D) ja tämä yksilö jäi mieleen erityisellä karmivuudellaan. Itse en kokenut ihmisten vuoron perään kuolemista tylsänä, vaan päinvastoin, pelottavana. En yleensäkään uskalla lukea Christieitä illalla, koska tiedän silloin pelkääväni nukahtamista, joten tätä luin vain päiväsaikaan ja mieluiten vielä silloin kun kotona on joku. Mutta tuohan on tietysti henkilökohtaista ja itse omaan liiankin vilkkaan mielikuvituksen...

    VastaaPoista
  3. Minäkin pidin Christiestä... Mutta ymmärrän kannan, jännityksestä huolimatta tarina eteni hitaasti. Suosittelen tarttumaan uusiksi. =)

    Mä olen pettynyt pahasti ehkä eniten joihinkin nuortenkirjoihin, joita ihkutetaan maasta taivaaseen. Kaikki Twilightit menevät joo kurkusta alas kevyesti, mutta... Jos oletus on helppoa, kevyttä, aivohöttöä, ei luulisi olevan vaikeaa pitäytyä genressä. Mutta nämä Paranormaalit, Lumoava kiroukset, Yön talot... Ekat osat sain nipin napin luettua loppuun, mielenkiinto lopahti siihen. Genrelle tärkeää on tökkimätön kirjoitustapa, niin että lukemin on vaivatonta. Mutta ei. Pettymys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lumoava kirous oli kyllä ihan kiva, muita noista esimerkeistä en ole lukenut.

      Poista
  4. Suosittelen ehdottomasti lukemaan uudestaan (tosin en tiedän miltä tuntuu lukea uudestaan tuollaista "kuka on murhaaja" -kirjaa ja sitten tietää vastaus koko ajan), itse luin ko. kirjan vastikään ja tykkäsin hirveästi. Se piti jännityksessä koko ajan ja vaikka olen suhteellisen hidas lukemaan luin sen silti parissa päivässä. Toki voi olla, ettei kirja ole kaikkia varten, mutta itse tykkäsin kovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnekseni en muista kuka oli murhaaja :D Nimeä en ainakaan.

      Poista
  5. Minä luin onneksi tuon Christien nuorena ja sellaisessa vaiheessa, jossa en ollut lukenut vielä mitään vastaavaa niin se uutuudenviehätys teki lukukokemuksesta ikimuistoisen. Tämä 30 päivän kirjahaaste on niin kiva, että täytyypä ehkä varastaa idea omaankin blogiin :)

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...