sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Taas se aika vuodesta: nanowrimo



Tulin juuri kävelyltä. Pitkät kävelyt sateisilla teillä lokakuun lopussa saa mielikuvituksen laukkaamaan. Vihdoin keksin muutaman tärkeän juonekäänteen, joita tulen tarvitsemaan kun ensi viikolla kalenteri alkaa näyttää marraskuuta.

National Novel Writing Month eli NaNoWriMo eli nano, kuten varmaan tästä eteenpäin tulen sanomaan, on täällä taas. Olen osallistunut siihen jo kaksi kertaa aiemmin, molemmilla kerroilla voittaen, enkä aio tänäkään vuonna jättää kirjoituskuukautta väliin.

Toisin kuin viime vuonna, en ehkä kuitenkaan aseta yhtä mahtipontisia tavoitteita tekstilleni. Olen viisastunut. Viime vuonna haukkasin aivan liian suuren palan. Tänä vuotta otan vähän rennommin. Olen suunnitellut nanoon vain muutaman päähenkilön eikä juonikaan ole niin monimutkainen kuin viime vuonna.

Olen innoissani. Pääsen seikkailemaan kuukaudeksi, selvittämään minkälainen tarina syntyy tänä vuonna ja keitä yllätyksellisiä sivuhahmoja hyppää mukaan hallitsematta. Olen myös innoissani miiteistä ja siitä että pääsen juttelemaan kanssananoilijoiden kanssa sekä foorumilla että livenä kavereideni seurassa. Yllättävän moni tuttuni osallistuu tänä vuonna. Olen kuullut heidän ideoitaan, kaikki kuulostaa hienolta.

Omaa ideaani voisi kai kuvailla jonkinlaiseksi Once Upon A Time -tyyliseksi saduksi vähän vanhemmille. Se tulee käsittelemään ihmistä, jonka elämä muuttuu yllättäen ja hän joutuu selviytymään tilanteissa joihin hän ei ole ennen joutunut. Koska ilmeisesti en osaa kirjoittaa mitään mikä sijoittuu meidän nykyaikaamme, miljööksi vakiintui kuin automaattisesti romantisoitu keskiaika. Yritän olla tunkematta mukaan mitään yliluonnollista, mutta veikkaan, että jossain vaiheessa tarinaa paikalle saapuu noita tai vastaava lausumaan loitsujaan. Alitajuntani myös yrittää tunkea mukaan jotain suurta yhteiskunnallista juonta, mutta koska en ole ehtinyt suunnitella sitä tarkkaan, yritän olla kirjoittamatta sitä. Tämän vuoden nanostani saa luvan kanssa tulla ehkä vähän naiivi ja pintapuolinen tarina. Tärkeintä minulle on tällä kertaa pitää hauskaa ja kirjoittaa menemään.

Teaser: matriarkaalinen yhteiskunta.

Aion viime vuoden tapaan kertoa etenemisestä myös blogissani, mutta älkää olko huolissanne, blogini ei muutu kuukaudeksi nanowrimo-blogiksi. Veikkaisin jotain paria kolmea päivitystä ja ehkä kuvaspämmiä jos luennoilla innostun kovasti luonnostelemaan tarinan maailmaa ja hahmoja.

8 kommenttia:

  1. Hienoa! Arvostan kyllä sitä, että olet voittanut kahdesti jo nanossa. Minä en ole vielä osallistunut kertaakaan..

    Tänä vuonna ajattelin kuitenkin kokeilla, mitä saan aikaiseksi. On ollut jonkinlainen tarina kehitteillä jo pitemmän aikaa, mutta saas nähdä. :D marraskuu tulee taas yllättävän nopeasti, vaikka vasta ajattelin että vielä on rutkasti aikaa nanoon jäljellä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistin että olenkin voittanut kolmessa nanossa! Unohdin ihan kevään camp-nanon. Silloin tosin sanatavoitteeni oli vain 30 000.

      Nanowrimo on kyllä hyvä potku takamukselle että alkaa oikeasti kirjoittaa niitä ideoita ylös :)

      Poista
  2. Itsellä on kahdeksas nanovuosi edessä, voittoja takana kaksi. Olen tosi innostunut tästä vuodesta, vaikka olin jossain vaiheessa jo lopettamassa koko nanottamisen. Hienointa nanossa on se, miten se sopeutuu aina kulloiseenkin elämänvaiheeseen: nyt esimerkiksi kokeilen ensimmäistä kertaa kirjoittamista lukukohtaisen suunnitelman avulla. :D

    Onnea marraskuulle! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, että jatkat! Nanoilu on aina kivaa :) (tosin marraskuun puolessa välissä saattaa hetken ajatella toisin, mutta se on sen hetken murhe)

      Viime vuonna tein tarkat suunnitelmat joka luvulle. Ajattelin että 30 lukua on hyvä määrä, joka luku on 1667 sanaa pitkät. Lopulta joka luvusta tuli vähintään 2000 sanaa pitkä ja lukujakin 37 + prologi ja epilogi, lopullinen sanamäärä yli 100k. Tänä vuonna koitan pysyä 50k:ssa

      Poista
  3. 100k sanaa on kyllä huikea määrä! En ymmärrä miten te jotkut olette pystyneet sellaiseen kuukaudessa. Minä nanoilin ekan kerran viime vuonna ja kirjoittaminen oli aika tuskaista. Tänä vuonna minulla on hiukan etukäteissuunnitelmaa, joten uskon että 50 000 tulee helpommin täyteen - ehkä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitänee tarkentaa aiempi epäselvyyteni: jatkoin nanoa joulukuulle, joten kirjoitin 100k noin kahdessa kuukaudessa. Tuplanano :D

      Poista
  4. Minäkin osallistun, katsotaan miten käy! Tein NaNoa pari kertaa joskus aikapäiviä sitten kaukaisella 00-luvulla, jolloin se aukaisi minulta kirjoitushanat oikein kunnolla eikä sen jälkeen ongelmana ole ollut tekstin syntyminen vaan se missä vaiheessa ehtiä kirjoittaa kaikki mitä haluan... Nyt moneen vuoteen en ole ollut marraskuussa siinä vaiheessa että olisin aloittamassa uutta tekstiä, eikä tänäkään vuonna pitänyt olla, mutta sitten innostuin ajatuksesta ja tässä sitä nyt ollaan... Ainakin vielä aikataulusta edellä, mutta tämä on vasta toinen päivä, joten katsotaan miten käy. ;-) Minäkin ennen kaikkea aion antaa itseni pitää kirjoittamisen kanssa hauskaa ja olla huolehtimatta onko siinä kuinka paljon suurta syvällisyyttä ym. Juuri se oli suurimpana motivaattorina osallistumisessa, koska vaikka tykkään myös editoinnista, niin pitkän romaanin neljännellä tai viidennellä editointikierroksella ei enää pääse ihan samalla tavalla revittelemään kuin ensimmäistä luonnosta kirjoittaessa, joten ajattelin kokeilla NaNoa ja tarinaa jota vain kauheasti tekisi mieli kirjoittaa.

    Jospa lähdenkin tästä kirjoittelemaan itselleni lisää sanapuskuria...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on nyt vähän jäänyt salamäärä jälkeen D: Mutta muiden nanoilijoiden kanssa pusketaan tämä kuukausi kunnialla läpi!

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...