keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Yöpartio

Kirjoittanut: Sergei Lukjanenko, sivuja: 496

Ostin Yöpartion syyskuun alussa kun Blogiastania vietti Osta normaalihintainen kirja -päivää. Vasta nyt sain kirjan luettua, vaikka toisaalta olin hyvin nopea, sillä hyllyssäni on kirjoja joita olen hankkinut vuosia sitten, mutta en ole lukenut niitä. Aiemmassa bloggauksessa kerroin odottavani kirjalta "urbaania fantasiaa jonkinlaisella twistillä." Täyttyivätkö odotukseni? 

Kyllä ja ei. Yksi syy, miksi luin kirjan hitaahkosti, johtui siitä, ettei kirja vastannut kaikkia odotuksia. Olin odottanut jonkinlaista viidensadan sivun poliittista juonittelua yliluonnollisilla elementeillä, mutta jossain vaiheessa huomasin, että kirja on jaettu kolmeen osaan. Pieni surffaushetki internetissä kertoi, että kirja koostuu oikeastaan kolmesta pienemmästä kertomuksesta, jotka liittyvät löyhästi toisiinsa. Niinpä ensimmäisen osan jälkeen kynnys aloittaa seuraava osa oli korkea: siinähän alkaisi uusi juoni! Samaan aikaan olin kuitenkin tyytyväinen, että olin saanut "varoituksen" kirjan rakenteesta etukäteen. Eipähän tullut yllätyksenä se, että ensimmäisen ja toisen osan välissä kului aikaa ja aletaan selvittämään aivan eri tapausta. 

Odotusten mukaan kirja on urbaania fantasiaa jonkinlaisella twistillä. Yöpartio sijoittuu Moskovaan vuoden 1998 paikkeille. Päähenkilö on noin kolmikymppinen mies, Anton Gorodetski, joka on aikuisella iällä todettu muihin kuuluviksi. Muut ovat ihmisiä, joilla on jonkinlaisia kykyjä. He tunnistavat taikuuden ja pystyvät koulutuksen avulla vaikuttamaan moniin asioihin. Useista muihin kuuluvista tulee aika tavanomaisia toimistotyöntekijöitä, mutta osa pääsee kenttätöihin ja osa kohoaa korkealle. Anton on suhteellisen keskivertomies, joka käy välillä kaduilla pitämässä järjestystä yllä. 

Muut ovat jakautuneet kahteen osaan. On Valon ja Pimeyden palvelijoita. Mustavalkoisesti Valon palvelijat ovat hyviksiä ja Pimeyden palvelijat pahiksia. Jokainen muihin kuuluva joutuu jossain vaiheessa valitsemaan, kummalle puolelle hänen on kuuluttava. Anton kuuluu Valon palvelijoihin, mutta koko kirjan ajan hän kamppailee asian kanssa ja pohtii useaan otteeseen, miksi hän kokee olevansa hyvin samanlainen Pimeyden palvelijoiden kanssa. Valon palvelijat liikkuvat Yöpartiossa, jonka tehtävä on pitää järjestystä kaduilla öisin ja valvoa, että Pimeyden palvelijat noudattavat heidän yhdessä laatimia sääntöjään, kun taas Päiväpartion Pimeyden palvelijat huolehtivat, että Valon palvelijat pysyvät kurissa päivisin.

Jokainen kolmesta osasta käsittelee Antonin elämää Yöpartion puuhissa. Ensimmäinen osa esittelee maailman, toisessa osassa selvitetään melko puhtaasti erästä tapausta ja kolmas osa on enemmänkin juonittelua kuin yksittäistapauksen selvittelyä. Tykkäsin kerronnan ratkaisusta, kunhan pääsin yli siitä, ettei ensimmäisen osan lupaava juoni jatkunut vähän yli sataa sivua pidemmälle. Jokainen osa oli kuin TV-sarjan jakso tai yksi osa elokuvasarjaa. Aiempiin osiin viitattiin, mutta niiden välissäkin oli saattanut tapahtua merkittäviä asioita. Esimerkiksi eräs ensimmäisessä osassa esitelty hahmo ehtii kohota arvoasteikolla hyvinkin korkealle viimeisen osan loppuun mennessä. Tykkäsin myös siitä, kuinka harmaa kirja oli, vaikka esitinkin alkutilanteen äsken melko mustavalkoisesti. Pimeyden palvelijat eivät ole läpeensä pahoja eikä Valon väkikään koostu pelkistä pyhimyksistä. Vertaisin heitä ehtä Rohkelikkoihin ja Luihuisiin. :)

Koska päähenkilönä oli noin kolmikymppinen mies, en voinut olla kiinnittämättä huomiota siihen, miten kirjailija tai päähenkilö käsittelee joitain tiettyjä aiheita. Liian helposti miespäähenkilö tuntuu sortuvan huomaamattomasti misogynistiseen ajatteluun, mitä en kauheasti arvosta, mutta tämä kirja selvisi monista tulenaroista kohdista lähes puhtain paperein. Eräässä kohdassa Anton joutuu piiloutumaan naisen ruumiiseen, mitä oli mielenkiintoista lukea. Halusin erityisesti saada selville, miten kirjailija onnistuu käsittelemään aihetta. 

Kaiken kaikkiaan kirja oli kiinnostava, mutta en varmaan lue seuraavaa osaa, ellei joku nyt tule sanomaan minulle, että se on huomattavasti parempi kuin tänä ensimmäinen. Vaikka kirjan maailma olikin kiinnostava, sen juoni ei ollut niin kiinnostava, että se yltäisi pidemmälle, varsinkin kun kirja ei lopu mitenkään koukuttavaan cliffhangeriin. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...