perjantai 29. marraskuuta 2013

Faust I

Kirjoittanut: Johan Wolfgang von Goethe, sivuja: 264

Syksyn kirjallisuuspaketin viimeinen kirja on Faust I, jonka lukemista odotin kauhulla. Bloggaan lukupaketin kirjoista vähän väärässä järjestyksessä, joten älkää hämmentykö, jos tämän jälkeen vielä tulee bloggauksia. Faust on kuitenkin se viimeinen kirja, joka minun piti tänä syksynä lukea.

Faust I on julkaistu ensimmäistä kertaa vuonna 1808 ja on Goethen pääteos. Pakko myöntää, etten Faustista tiennyt juuri mitään, mutta olin kuullut huhuja, että se on hyvin vaikea. Kyseessä on runomuotoinen näytelmä, joten olin jo senkin takia peloissaan. Näytelmiä on vähän vaikea lukea, sillä näytelmät pitäisi kokea esitettynä. Ja runot. Runot ovat ikuinen kompastuskiveni.

Loppujen lopuksi Faustin runot eivät olleet niin vaikeita kuin oletin. Olin yllättynyt siitä, kuinka lähes kaikki tuntui rimmaavan todella sujuvasti ja kuinka riimittely ylitti vuorosanojen rajat. Lukupiirissä eräs tosin huomautti, että hänelle tuli sellainen olo, että luki jonkin toisen kirjailijan uudelleenkirjoitetun version alkuperäisestä saksankielisestä Faustista, eikä itse Faustia ollenkaan. 

Minulla oli vuonna 1919 painettu versio, joka piti hakea minulle erikseen kirjaston varastosta.

Toki runomuoto vaikeutti ymmärtämistä, minkä vuoksi luulin aluksi, että olen ymmärtänyt kaikki tapahtuman ihan väärin. Jossain vaiheessa menin wikipediaan tarkistamaan ja sain vain todeta, että olen lukenut täysin oikein, kirjan tapahtumat vain ovat hyvin kummallisia. Faustin ensimmäisessä osassa Faust tekee sopimuksen paholaisen Mefistofeksen kanssa: Mefistofeles palvelee Faustia tässä maailmassa, kunhan Faust lupaa palvella Mefistofelesä helvetissä. Loppunäytelmän ajan seurataan, kuinka Faust pyytää Mefistofeleksen tekemään asioita hänen puolestaan, mutta suurin osa siitä kuluu siihen, kun Faust iskee silmänsä Margereetaan.

Luin Faustin ja Molièren Saiturin peräkkäin, joten sekoitan hyvin helposti niissä esiintyvät naishahmot, joita tarinan protagonisti havittelee puolisokseen. Kertooko tämä jotain naishahmojen yksipuolisuudesta? Kun Margareeta marssi Faustin sivuilla vastaan, teki mieli kiljua: "Ei kiitos enää kauniin, rusoposkisen, siveän immen kosiskelua!" Alkaa tulla korvista ulos, alkaa jo vähän kyllästyttää. Toisaalta, siinä vaiheessa kun Margareeta astui tarinaan mukaan, teksti kävi paljon helpommin ymmärrettäväksi. Mielummin seurasin Faustin ja Margareetan... romanssia? kuin Faustin omaa yksinäistä kärsimystään pimeässä goottilaisessa kammiossaan.

Tietyllä tapaa Faust on erittäin viihdyttävä. Olisin luullut, että olisin vihannut kirjaa, mutta huomasin naureskelevani monessa kohdassa. En tiedä, koenko jotkut jutut nykylukijana koomisina, vaikka niitä ei ole alunperin koomisiksi tarkoitettu, mutta kirjan yliampuvuus oli kyllä aika haustaa luettavaa. Faust tuntui ihan päättömältä! Siinä vaiheessa kun lukee traagista itsemurhakohtausta, jonne yhtäkkiä hyppää enkelikuorot ja opetuslapset veisaamaann, kun lukee villakoiran muuttuvan paholaiseksi ja seuraavaksi paholainen tenttaa ylioppilaalta tämän pääainevalintoja ja pian ollaankin harrastamassa siveettömyyksiä Margareetan kammiossa, ei voi muuta kun pyöritellä silmiään ja tarkistaa vielä kerran wikipediasta, että tulihan tuo riimi ymmärrettyä oikein.

Ymmärtämistäni helpotti huomattavasti kirjan edellinen omistaja/lukija, joka oli ystävällisesti kirjoittanut avainsanoja marginaaleihin.

Pahoittelen, jos joku tuli lukemaan tätä postausta siinä luulossa, että pääsisi lukemaan hienoa analyyttistä tekstiä tästä maailman(euroopan)kirjallisuuden klassikosta, mutta saikin lukea yhden sivuaineopiskelijan vuodatusta. Tällaista tämä kirjabloggaaminen joskus on.

PS: Olin vähän sosiaalinen ja kävin Tampereen kirjablogimiitissä. Siitä voit halutessasi lukea kaimani Matkalla Mikä-Mikä-Maahan -blogista. Sieltä löytyy ihan kuvallista todistusaineistoa, että olen ollut paikalla. :)

1 kommentti:

  1. Kiva, ettei Faust ollut niin suuri kauhistus kuin olit odottanut! :) Muistan myös itse pitäneeni melko paljon Faustista ja ihailleeni sitä kielellistä taituruutta, joka tulee esiin sujuvassa riimittelyssä. Muistan silloin haaveilleeni myös kakkososan lukemisesta, mutta se aie on unohtunut. Joten kiitos, että tämän postauksen avulla muistutit asiasta. Olisi jännää saada tietää, kuinka tarina jatkuu! :)

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...