perjantai 22. marraskuuta 2013

Rocky Horror Show

Kävipäs niin hassusti, että vahingossa harrastin vähän muutakin kulttuuria kuin kirjallisuutta. Menin katsomaan Rocky Horror Show'n, joka näkyy parhaillaan Turun kaupunginteatterilla.

Kyseessä on musikaali, joka kertoo vasta kihlautuneista Janetista ja Bradista, joiden auto menee rikki ja he menevät pyytämään apua läheisestä kartanosta. Kartano paljastuu hyvin eriskummalliseksi paikaksi, jossa asustaa tohtori Frank N. Furter henkilökuntineen. Janet ja Brad yrittävät parhaansa mukaan paeta kartanosta, mutta kartanon asukkaat vetävät pahaa-aavistamattoman nuorenparin talon menoon mukaan.

Tutustuin alun perin Rocky Horror Show'hun kun katsoin Gleen toista tuotantokautta. En ollut koskaan kuullutkaan kyseisestä musikaalista, joten voitte arvata hämmennykseni. Jakso tuntui olettavan, että kaikkihan Rocky Horrorin tietävät. Pikku hiljaa tietämykseni musikaalista on kuitenkin lisääntynyt ja olen lisännyt monia sen kappaleita Spotifyssa musikaalisoittolistalleni.

Rocky Horror Show on humoristinen näytelmä, joka tekee kunniaa scifille ja B-luokan kauhuelokuville. Elokuvan ympärille on muodostunut jonkinlainen kultti ja nykyään onkin tapana, että yleisö osallistuu vahvasti esitykseen. Lavamusikaalia katsoessa yleisö saa heitellä lavalle vessapaperia ja pelikortteja silloin kun on sen aika. Yleisö voi myös huudella kommentteja, joihin näyttelijät vastailevat.

En ole mikään harjaantunut näytelmä/musikaalibloggaaja, joten kirjoittelen vain vähän ylös omia ajatuksiani. Vaikka olin musikaaliin etukäteen tutustunut wikipedian ja sountrackien kautta, itse juoni tuli minulle todella yllätyksenä. Toki kappaleista pystyy hiukan päättelemään, mitä musikaalissa tapahtuu, mutta en esimerkiksi tiennyt, että musikaalin nimi tulee Rocky Horror -nimisestä luomuksesta, jonka tohtori Frank N. Furter luo musikaalin aikana. Rocky Horror Show'lta ei kannata odottaa kovin monimutkaista ja nerokasta juonta. Mielestäni yksi musikaalin viehätyksessä on sen tyyli ampua kaikessa yli ja heittää päälle vielä vähän glitteriä.

Musikaali oli suomennettu, mistä olin aluksi vähän skeptinen. Yleisesti ottaen kannatan asioiden suomentamista jos kerta Suomessa ollaan, mutta nyt pelkäsin, että englanniksi tutut kappaleet kuulostavat oudoilta suomeksi. Suomennokset kuitenkin toimivat ihan hyvin, vaikka välillä tunnistin kappaleen vasta puolessa välissä, sillä kielenvaihdos oli muuttanut sitä niin paljon. Lempikappaleeni onneksi olivat yhtä jammailtavissa millä kielellä tahansa. 

Kaiken kaikkiaan musikaali oli jollain tapaa ihanan häiritsevä. Se onnistuu nostamaan vaikka kuinka monta kissaa pöydälle. Osa jutuista meni vähän niillä rajoilla onko se hyvän maun rajoissa vai ei, mutta kaiken kaikkiaan vitsit kyllä naurattivat. Ainoa mistä en tykännyt, oli se että yleisön olisi pitänyt huutaa "hutsu" joka kerta kun Janetin nimi mainitaan...

Jos olisin tuntenut musikaalin paremmin, olisin varmasti osallistunut paljon aktiivisemmin. Nyt kaikki aika meni itse musikaalin seuraamiseen. Ei siinä olisi ehtinyt tanssia mukana, kun ei osaa askelia, tai heitellä vessapaperia lavalle, kun yritti seurata, mitä näyttelijät tekevät. Jos menen Rocky Horror Show'n joskus toiste katsomaan, silloin kyllä varmasti pystyn aktiivisemmin osallistumaan. Tietysti myös vähän riippuu seurasta, ujona suomalaisena ei viitsi heilua mielettömästi.

6 kommenttia:

  1. Hei, vähän siistiä =) Itsellekin on Rocky Horror tuttu vain Gleen kautta, mutta mielenkiinnolla näkisin tuon oikeastikin...

    Sopii vain toivoa, että joskus eksyisin sopivaan aikaan sopivaan paikkaan ja niin edelleen. ;) Kait tuo melkein klassikko on...

    VastaaPoista
  2. Iik, olen lakkanut laskemasta miten monta kertaa olen nähnyt leffan, voit siis arvata miten täpinöissäni olen tästä kun vihdoinkin ensi vuoden puolella saa nähdä esityksen livenä :D Oletko muuten nähnyt The Perks of Being a Wallflower -elokuvan? Siinä esitettiin yhdessä kohdassa Rocky Horroria aika hienosti ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, olen lukenut kirjan ja nähnyt elokuvan. Ne vähän valaisivatkin minulle, minkälainen ilmiö Rocky Horror Show on.

      Poista
  3. Näin Rocky Horrorin livenä 90-luvun alussa englanninkielisenä ja se on yhä yksi parhaista tai ainakin hauskimmista teatterikokemuksistani. Vessapaperia en muista, että olisi heitelty, mutta vesisadetta ja riisiä tuli niskaan sopivissa kohdissa takapenkiltä. Silloin oli katsomossa asianmukaisesti pukeutuneita katsojia, jotka osasivat yleisön välivuorosanat ja laulut, ja me jotka emme osanneet vain tanssimme jaloilla (istuen).

    Juu, Rocky Horror on klassikko... jokaisen pitäisi kokea se joskus livenä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nytkin oli yleisössä eturivissä selkeitä tosifaneja joilla oli asianmukaiset vaatteet ja mahtavat tanssiliikkeet!

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...