perjantai 20. joulukuuta 2013

Hamlet

Kirjoittanut: William Shakespeare, sivuja: 144

Viivyttelin tämän kirjallisuuspaketin kirjan kanssa pitkään, sillä olen aina pelännyt Shakespearea. Pelkäsin, etten tajua sanaakaan. Deadline kuitenkin lähestyi, joten luin näytelmän yhdellä istumalla junassa...

...ja yllätyin positiivisesti! Teksti oli hyvin helppolukuista (kenties helppo suomennos?) Pakko myöntää, etten Hamletin juonesta tiennyt juuri mitään ennen kun aloin lukemaan, joten luin tarinaa aivan tuorein silmin. En ollut edes ihan varma, mitä Shakespeare-kliseet ovat mistäkin näytelmästä, joten niiden bongaaminen oli hauskaa. Kaiken lisäksi sain suurta huvia näytelmää ohjeistavista suluissa olevista lauseista, sillä lauseet olivat todella lyhyitä ja tuntuivat aina katkaisevan muuten dramaattisen vuoropuhelun. (Hamlet pois) (kuolee)

Näytelmähän siis alkaa siitä, kun Hamlet saapuu Tanskaan isänsä kuoleman jälkeen. Hänelle tullaan kertomaan, että satamassa on nähty haamu, joka muistuttaa Hamletin isää. Hamlet menee epäuskoisena tapaamaan haamua, joka paljastaa, että Hamletin isä on murhattu. Siitä seuraa yllättävän monimutkainen juoni, jossa Hamlet yrittää saada murhaajaa kiinni.

Ensimmäisellä lukukerralla keskityin eniten siihen, mitä Hamlet tekee murhaajan kiinnisaamiseksi, mutta vasta toisella lukukerralla keskityin enemmän siihen, mitä kaikkea muuta näytelmässä tapahtuukaan. Jälleen keran on pakko todeta, että olisin paljon mieluummin katsonut tämän näytelmänä, sillä lukiessa pystyy liian helposti hyppäämään jonkun epäkiinnostavalta vaikuttavan, mutta juonen kannalta merkittävän kohtauksen.

Toisella lukukerralla kiinnitin erityisesti huomiota Hamletin suhtautumiseen näytelmän naishahmoihin, sillä minun piti tarkastella tekstiä siltä kantilta, miten rakkausmotiivi ilmenee näytelmässä. Minulle jäi lopulta hyvin epäselväksi, näyttelikö Hamlet inhonsa Ofeliaa kohtaan, vai menettikö hän oikeasti kunnioituksensa naisia kohtaan sen seurauksena, ettei hänen äitinsä ollut pysynyt uskollisena kuollelle aviomiehelleen. Mitään suurta rakkaustarinaa en näytelmän sivuilta löytänyt. Koin kaiken enemmänkin suvun kunnian puolustamisena, minkä senkin tosin voi tulkita tietynlaiseksi rakkaudeksi. Vai kenties velvollisuudeksi? Luin samaan aikaan Shakespearen sonetteja, joihin verrattuna Hamletin rakkaus jäi hyvin laimeaksi. Olen Hamletin lukemisen jälkeen alkanut vähän pyöritellä silmiäni kun joissain muissa kirjoissa Hamletiin ja Ofeliaan on viitattu kuin he rakkaussanoman suurimpia lähettiläitä. Keksin kyllä muutaman paljon paremman.

Vai olenko lukenut näytelmän jotenkin ihan väärin? Nytkö Shakespeare pyörii haudassaan?

Ehkä Shakespeare on hyvin merkittävä kirjailija, mutta kuten eräs kaverini on sanonut, kliseet saavat aina lähtönsä jostakin, ja hyvin suuri osa kliseistä tuntuu olevan peräisin juuri Shakespearen teksteistä. Tämän vuoksi minusta tuntui, että luin tarinan jonka olen lukenut jo aivan liian monta kertaa aiemmin. Vaikka sanoinkin postauksen alussa, että yllätyin positiivisesti, se ei tarkoita, että näytelmä nousisi suosikikseni.

2 kommenttia:

  1. Minä päädyin lukemaan Hamletin aikoinaan sen vuoksi, että pidin John Everett Millaisin Ofelia-maalauksesta. Halusin tietää tarinan sen takana, odotin siis kunnon rakkaustarinaa Hamletissa. Mutta eihän Ofeliaa edes pahemmin näy tarinassa :D Hauska tarina kumminkin (itsekin nauroin sulkulauseille).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ofeliasta sai kivaa analyysia kun piti kirjoittaa essee tästä kirjasta, mutta ekalla lukukerralla hän tuntui vähän kaukaiselta.
      Kävin googlettamassa maalauksen, jonka mainitsit.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...