perjantai 13. joulukuuta 2013

Perillä

Kirjoittanut: Ally Condie, sivuja: 444

Ally Condien Young Adult dystopiatrilogia on ollut hämmentävä lukukokemus. Aloin lukea sarjaa paremman puutteessa. Tarvitsin lukemista lomamatkalle, enkä päässyt kirjastoon, tai jotain vastaavaa, ensimmäisen osan lukemisesta alkaa olla jo puolitoista vuotta niin en muista ihan tarkkaan. Kirja alkoi mielestäni erittäin tylsästi, nimittäin kolmiodraamalla, joka on yksi inhokkini romantiikan saralta. Yllättäen kirja kuitenkin muuttui kiinnostavaksi, joten pitihän seuraavatkin osat lukea.

Sarja on siinä mielessä kiinnostava, että jokainen kirja on ollut aivan erilainen ja ne ovat lähteneet suuntaan, jota en osannut odottaa. Ensimmäisessä osassa paljastui Yhteiskunnan epätäydellisyys, toisessa osassa juostiin Yhteiskuntaa karkuun ja trilogian päätösosassa päähenkilöt palaavat Yhteiskuntaan, ainoastaan sillä erotuksella, että he ovat nyt kansannousun jäseniä ja työskentelevät salaa Yhteiskuntaa vastaan.

Aluksi Perillä tuntui todella tylsältä. Yhteiskunta murtuu, kansannousu tulee tilalle ja pelastaa kansan ruttoepidemiasta, joka riehuu valloillaan. Ja kaikki alle sadassa ensimmäisessä sivussa. Mietin paljon, että mitä ihmettä kirjassa enää voi edes tapahtua. Onneksi juuri siinä vaiheessa ruttovirus päättää muuntautua niin ettei kansannousun lääke enää tehoa siihen. Yhteiskunta/kansannousu on pulassa, kun epidemiasta tulee pandemia ja ihmisiä alkaa oikeasti kuolla.

Loppujen lopuksi Perillä olikin hyvin kiinnostava lukukokemus. Nautin kaikista lääketieteellisistä jutuista. Lukiessa oli kiinnostavaa seurata taudin kehitystä, ihmisten reagoimista ja parannuskeinon kehittämistä. Kirjan aikana näytetään myös enemmän Yhteiskunnan alueita, esitellään uusia hahmoja ja kerrotaan vähän lisää Yhteiskunnan historiasta. Olisin kuitenkin kaivannut jotain enemmän. Edes vähän. Muutama raotus historiaan.

Erityisen kiinnostavaa kirjassa on se, että jossain vaiheessa ei enää pysty sanomaan, missä menee Yhteiskunnan ja kansannousun raja ja kumpi niistä oikeasti on se pahempi puoli. Osa kansannousun jäsenistä ovat kiihkoilijoita, jotka turvautuvat radikaaleihin keinoihin saavuttaakseen päämääränsä, Yhteiskunnan viranomaiset taas ovat kylmän rauhallisia ja syrjivät tiettyjä ihmisiä lakeihin nojaten. Yhteiskunnalla ei ole johtajaa. Ketkä siellä ovat päättäjiä? Kansannousua taas johtaa luotsi, eivätkä kaikki ole samaa mieltä siitä, kuka luotsi on. Loppujen lopuksi luotsi taisikin tarkoittaa ketä tahansa ihmistä, joka haluaa epäitsekkäästi taistella kansan vapauden puolesta.

Minun onnekseni kolmiodraama häivytetään taitavasti, vaikka se edelleen pyörii taustalla. Kirjassa keskityttiin ihmisten selviämiseen sen sijaan että huokailtaisiin toisten perään. Kirja oikeasti uskalsi mennä melko pitkälle, se laittaa tärkeitä ihmisiä sairastumaan ja saa tilanteen näyttämään todella epätoivoiselta.

Ei tämä kuitenkaan mikään uusi lempikirjani ole. Välillä tapahtui epäkiinnostavia asioita enkä osannut arvostaa päähenkilön Cassian innostusta runoihin sillä mittakaavalla kuin olisi ehkä pitänyt. Perillä on hyvin nopealukuinen, sivut kääntyivät kevyesti, koska halusin tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu. Kieli on hyvin minimalistista ja runollista, ehkä välillä jopa liian minimalistista, sillä olisin kaivannut edes hieman kuvailua paikoista tai henkilöistä.

No, nyt on tämä trilogia saatu pakettiin. Ihan kiinnostava tapaus. Hieman vain harmittaa, ettei hieno klooniteoriani toteutunutkaan. *

Kirjabloggaajat edustavat kansilehdellä. Pääset alkuperäisiin arvosteluihin tästä ja tästä.

* Teoriani mukaan Yhteiskunta kerää kudosnäytteitä, jotta voi kloonata uusia ihmisiä, sillä jossain vaiheessa syntyvyys on lähtenyt kriittisesi laskuun. Kun Cassia löysi luolasta kudosnäytteet, kuvittelin että siinä on jonkun edellisen Cassian kudosta, josta nykyinen on kloonattu.

4 kommenttia:

  1. Aikamoisen teorian olit kehitellyt. :D Ei siinä mitään, oikeastaan nerokas sellainen, täysin järkeenkäyvä. (Miksei Condie keksinyt sitä?)

    Itse olen aina pitänyt Condien trilogiasta, en niinkään juonen, vaan enemmänkin kirjoitustyylin takia. Erityisesti pidin juurikin tästä viimeisestä osasta, mielestäni Condie päätti sarjan ansiokkaasti ja hyvin, niin, että lukija sai olla tyytyväinen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valitettavasti aika nopeasti kävi ilmi, ettei klooniteoriani käykään toteen. Sen setvimiseen olisi kaivattu kokonainen kirja, mutta kun epidemia levisi pandemiaksi, kävi selväksi että loppukirja puidaankin tautiasioita. Ei siinä mitään, ihan kiinnostavaa luettavaa se oli.

      Poista
  2. En uskaltanut lukea tästä kuin alun, koska kirja on virunut koko syksyn kasvavan pinon pohjalla odottamassa lukuvuoroaan. Kraah, sarjat on niin raskaita, en muista enää juuri mitään aiemmista osista ja tuntuu tosi väkinäiseltä että tämäkin pitäisi nyt taistella läpi. Mutta onneksi edeltäjät ovat olleen suhteellisen vetäviä lopulta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirja on onneksi nopealukuinen, luin sen noin vuorokaudessa.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...