torstai 26. joulukuuta 2013

Pieni suklaapuoti

Kirjoittanut: Joanne Harris, sivuja: 413

En tiedä oliko huono idea lukea Pieni suklaapuoti juuri joulun aikaa, jolloin kaikkia ympäröi suklaan suuri yltäkylläisyys. Lainasin sen kuitenkin joululukemiseksi, kuten aiemmin jo kerroin. Olen joskus nähnyt kirjasta elokuvan, mutta muistan siitä vain hyvin harvoja kohtauksia.

Kirja kertoo Vianne Rocherista, joka saapuu tyttärensä Anoukin kanssa pieneen Lansquenetin kylään pääsiäisen alla. Vianne pistää pystyyn suklaapuodin, mistä kylän pappi Reynaud ei ole lainkaan mielissään. Vianne on hänen silmissään vaarallinen nainen, aviottoman lapsen äiti, liian lähellä kulkureita. Vianne on tullut kylään rikkomaan sen rauhan, varsinkin kun pääsiäisen paastonaika on lähestymässä ja kyläläisiltä vaadittaisiin mielenlujuutta. Osa kyläläisistä on samaa mieltä pappi Reynaudin kanssa, mutta osasta tulee nopeasti Viannen kanta-asiakkaita. Joidenkin mielestä Vianne on saapunut kylään juuri oikeaan aikaan. Hänen ystävällisyytensä muuttaa monen kyläläisen elämää.

Kirja käsittelee rasismia ja ennakkoluuloja, vääryyttyä jota pahaa tahtomattomat ihmiset kokevat. Vianna on todella herttainen ja ystävällinen nainen, mutta silti hänestä ei pidetä. Hänessä on aina jokin väärin. Hänen hiuksensa ovat säädyttömät, hänen katseensa on liian suora, hän on liian itsenäinen, hän ei käy kirkossa. Mutta jos useampi ihminen olisi yhtä hyväntahtoinen ja avulias kuin Vianne, kuinka paha paikka maailma olisi? Välillä tosin Viannen hyvyys ärsytti. Eikö hän ole mistään katkera? Hänen tapansa suhtautua kaikkeen meni jo hieman pyhimuksen puolelle. Pyhimys, joka ei käy kirkossa.

Kirja kritisoi uskontoa, mutta ei mielestäni osoittele sitä liikaa sormella. Vaikka Reynaud on kirjan "pahis", hänen näkökulmastaan päästään lukemaan, että Reynaud on ihminen siinä missä muutkin. En kuitenkaan pitänyt Reynaudin näkökulmasta. Hänen ajatuksensa olivat todella epäselviä. Pakko myöntää, että vähän tuli hypittyä yli.

Pieni suklaapuoti on  siinä mielessä erikoinen kirja, etten koskaan kunnolla osannut hahmottaa, mihin vuoteen se oikein sijoittuu. Ranskalaisen kylän ahdasmielisyyten, yleisten maailmannäkemyksen ja vaatekuvausten perusteella olisin sijoittanut kirjan ehkä noin 60-luvulle, mutta jossain vaiheessa alettiin puhua laajakuvatelevisioista ja Pariisin Disneylandista, joka on avattu vasta vuonna 1992. Kirja hämmensi minua. Voiko olla mahdollista, että 90-luvulla ja edelleen nykyaikanakin esiintyy tällaista syrjintää?

Jälleen kerran sain kyllä todeta, ettei ranskalainen kirjallisuus ole oikein minun juttuni. Varmasti sieltä löytyy poikkeuksiakin, mutta jotenkin minusta tuntuu, että lähes kaikki nykyajan ranskalaiset kirjat ovat makuuni aivan liian maalailevia. Tuntuu siltä, etten saa tekstistä kunnon otetta, kun juuri mitään ei kerrota tarkasti. Pienessä suklaapuodissa tyyli tuntui vaihtelevan. Välillä mennään hyvinkin runollisesti, välillä kerrotaan paljon tarkemmin ja selvemmin. Näkökulmat vaihtuvat vähän epämääräisesti ja joitain asioita toistetaan vähän turhankin usein. Kaiken tämän alta kuitenkin löytyy ajatuksiaherättävä tarina. Jäi vähän harmittamaan, että tyyli ei sopinut minulle, sillä vähän suoremmalla kerronnalla kirja olisi voinut nousta uudeksi suosikikseni.

6 kommenttia:

  1. Minuakin Viannen liiallinen hyvyys ärsytti ja pitkästytti. Toisaalta taas hänen noituutensa oli kiinnostavaa. Siitä puhuttiin kirjan aikana ja paljon vihjailtiin, mutta mitenkään kunnolla ei selitetty, että minkälainen noita hän on.

    Sen sijaan Reynaudin hahmoa pidin onnistuneena. Kiihkouskovainen kirkkoherra, joka ei kuitenkaan ole aivan niin puhdas pulmunen kuin mitä haluaisi esittää kyläläisten edessä. Hahmossa oli useampia ulottuvuuksia, mikä oli hyvä asia, ettei hän ollut mustavalkoisesti pahis.

    Pieni suklaapuoti sopii ehkä parhaiten sellaiseksi kirjaksi, jonka parissa ei niin tarvitse syventyä tarinaan. Itsekin yritin lukiessa ylianalysoida vähän kaikkea, mutta parhaiten pääsin mukaan tunnelmaan, kun vaan rentouduin ja annoin tarinan kuljettaa mukanaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En koskaan ajatellut, että Vianne olisi ollut oikeasti noita. Toki jokainen on noituudesta omaa mieltä, mutta minun mielestäni Pienen suklaapuodin maailmassa ei ollut yliluonnollisuutta, joten Vianne ei voisi olla noita ainakaan siinä mielessä. Ajattelin hänen temppujensa olevan pikemminkin äidiltä opittuja tapoja.

      Reynaud oli kyllä kiinnostava tapaus, mutta hänen näkökulmansa oli niin epäselvästi kirjoitettu, etten jaksanut paneutua siihen kunnolla. Olen vähän sellainen tyyppi, että jos en löydä tekstistä kipinää, minua ei innosta analysoida sitä. (Poikkeuksena tietenkin opintoa varten luettavat kirjat.)

      Ei tämä nyt mikään maailman huonoin kirja ollut, mutta odotukseni eivät ehkä täysin täyttyneet :)

      Poista
  2. Pieni suklaapuoti on yksi suosikkielokuviani. Luulin lukeneeni kirjan, mutta kun luin sen tammikuussa huomasin että en ollutkaan siihen aiemmin tarttunut. Yllätyin siitä miten tietyt jutut olivatkin kirjassa aivan erillä tavalla kuin elokuvassa. Pidin silti myös kirjasta (koko kirjasarjasta) kovasti! Nyt tekisi mieli katsoa elokuva uudelleen, vaikka osaan sen lähes ulkoa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai onkos tämä sarja? Ovatko jatko-osat lukemisen arvoisia?

      Poista
    2. Kirjaan on kaksi jatko-osaa, Karamellikengät ja Persikoiden aikaan. Minä tykkäsin kovasti molemmista :)

      Poista
  3. Kokeile Delphine de Vigania ;)

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...