maanantai 9. joulukuuta 2013

Steampunk! Höyryä ja helvetinkoneita

Kirjoittanut: Useita kirjoittajia, sivuja: 323 + liite

Viime maaliskuussa päätin astua pois mukavuusalueeltani ja lukea novelleja. Siihen valikoitui Osuuskumman antologia Steampunk! Koneita ja korsetteja, joka oli sopivasti genreä, josta olin ollut kiinnostunut jo pidemmän aikaa. Tykkäsin novelleista, joten on ainoastaan luonnollista, että hankin itselleni Osuuskumman toisen steampunk-kokoelman. 

Kirja on ollut minulla jo useamman kuukauden, mutta vasta nyt sain sen luettua kokonaan. Novellikokoelmissa on se hyvä puoli, ettei sitä tarvitse lukea alusta loppuun samalla kertaa, vaan novelleita voi lukea sieltä täältä, vaikka ihan eri järjestyksessä miten ne on kokoelmaan aseteltu. Höyryä ja helvetinkoneita onkin ollut minun syksyni fiilistelykirja, josta olen lukenut yhden novellin silloin tällöin, aina kun on tehnyt mieli vähän höyrypunkkia.

Kirja sisältää kymmenen novellia:

Jussi Katajala: Sierra Nevadan salaisuus
Taru Luojola: Missä paikkasi, tiedätkö sen?
J. S. Meresmaa: Alexandre
Magdalena Hai: Siivekäs mies Isaac
Shimo Suntila: Valkean naisen palvelija
Jani Kangas: Varjo Angelinrovan yllä
Markus Harju: Rautainen aika
Hanna Morre: Rafael
Anne Leinonen: Falachustin talossa
Tero Niemi: Lorelein laulu

Olen vuoden aikana lukenut neljä spefi-novellikokoelmaa ja se alkaa näkyä. Suomalaiset spefipiirit taitavat olla aika pienet, sillä novellikokoelmissa esiintyy jatkuvasti vanhoja tuttuja nimiä. Tässä kokoelmassa on vain kolme kirjoittajaa, joilta en ole lukenut mitään aiemmin. He ovat Taru Luojola, Hanna Morre ja Tero Niemi. Oho, nyt pääsi lipsahtamaan valhe, ainakin Hanna Morren blogia olen lukenut, mutten aiemmin novellia.

En voi olla vertaamatta Hyöyryä ja helvetinkoneita -kokoelmaa  Koneita ja korsetteja -kokoelmaan, ovathan ne niin sanotusti samaa sarjaa. Koneita ja korsettaja tuntui olevan aika tasainen paketti, josta mikään novelli ei erottunut räikeästi. Kokoelmaa oli mukava lukea ja se oli hyvä maistiainen höyrypunkin ihmeelliseen maailmaan. Höyryä ja helvetinkoneita tuntuu kuitenkin vähän laajentavan. Tällä kertaa kokoelmassa on mukana novelleja, joita en ehkä aivan ensimmäisenä sijoittaisi steampunkin genreen, mutta en kuitenkaan näe syytä, mikseivät ne kokoelmassa voisi olla. Enää ei mässäillä viktoriaanisella vaihtoehtoisteknologialla siihen malliin kuin aiemmin. Koneissa tuli välillä sellainen olo, että teknilliset vempaimet on tungettu mukaan vain teknillisten vempainten takia, mutta Höyryässä steampunkelementit ovat pikemminkin tarinan muun aineksen mausteena. Ja hyvänä sellaisena.

Yksi Höyryn yllättävistä puolista on se, kuinka monta "jatko-osaa" siinä on mukana. Vähintään neljä novellia pystyin tunnistamaan edes jonkinlaiseksi vanhan idean laajentamiseksi. Osa mainittiin jo esipuheessa, ja siitä kiittäminen, mutta osa tuli yllätyksenä. Omalla tavallaan jatko-osien käyttäminen saattaa asettaa kynnyksen sille, joka ei ole aiempaa tuotantoa lukenut, mutta ainakaan minulla ei ollut ongelmia. Onhan Koneiden lukemisesta jo aikaa, joten olen onnellisesti ehtinyt unohtaa novellien yksityiskohdat, mutta minulla ei silti ollut ongelmia ymmärtämisessä. Jos olisi aikaa ja viitsimystä, voisi joskus lukea toisiinsa liittyvät novellit peräkkäin ja katsoa kuinka paljon niistä saa silloin irti.

Kokoelma on hyvin monipuolinen. On tiivistä seikkailua, joita edustaa muun muassa Sierra Nevan salaisuus ja Varjo Angelinrovan yllä. On juonellisempaa kerrontaa, kuten esimerkiksi Alexandre, on haikeaa muistelua, jota löytyy Siivekkäästä miehestä Isaacista ja Rafaelista ja on mysteeriä ja salaisuuksia, mitä löytyy Falachustin talosta ja juonittelua, mistä vastaa muun muassa Valkean naisen palvelija. 

Luonnollisesti novellikokoelmissa on aina tekstejä, joista pidän enemmän kuin toisista. Suosikiksini nousi J. S. Meresmaan Alexandre, joka oli ihanan ehyt kokonaisuus, jossa seurataan nuoren pojan seikkailua suurkaupungissa. Jokainen lause tuntui tarkkaan mietityltä ja kertoi jotain tärkeää novellin kannalta. Luin sen eräänä aamuna kahvilassa sen jälkeen kun olin käynyt hakemassa liput Hobitin yönäytökseen. Alexandre sijoittuu samaan maailmaan Meresmaan aiemman novellin Augustinen kanssa. Piti oikein lukiessa pysähtyä. "Hetkinen, eikös tämä hahmo ollut myös siinä edellisessä novellissa?" En lainkaan pahastuisi, jos sarja saisi vielä kolmannen novellin, sillä ei kahta ilman kolmea!

Toinen muiden ylitse nouseva novelli on Hanna Morren Rafael, joka on yhtä aikaa haikea ja karmiva. Novelli antaa ajattelemisen aihetta. Siitä voisi tehdä kiinnostavaa analyysia vaikkapa äitihahmoista ja naisihanteista, mutta myös siitä, miten novellin päähenkilön Rafaelin elämään tietyn seikat vaikuttavat ja millä lailla.

Kolmas suosikkini on Anne Leinosen Falachustin talossa, joka luo kiinonstavan ympäristön ajattomasta tilasta ja siitä miten se vaikuttaa tietyn talon aukkaisiin. Novelli piti minua otteeseen niin tiukasti, että myöhästyin kahvilatreffeiltä, jonne olin menossa tapaamaan kaveriani, hyi minua.

Höyryä ja helvetinkoneita on kaiken kaikkiaan mukava kokoelma, jota ei kannata kavahtaa, vaikka muuten välttelisi spefikirjallisuutta. :)

2 kommenttia:

  1. Steampunkia en ole lukenut, mutta varovasti olen kiinnostunut. Tämä voisi olla sopivan pehmeä tapa tutustua genreen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Novellikokoelma on genreen tutustumisessa varmaan ihan hyvä vaihtoehto, saa kokeilla vähän erilaisia tyylejä eikä ole "jumissa" yhden 350-sivuisen tarinan kanssa.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...