perjantai 17. tammikuuta 2014

An Abundance of Katherines

Kirjoittanut: John Green, sivuja: 215 + liitteet, kieli: englanti

Sain joululomalla idean lukea kaikki John Greenin kirjat, joita en ollut vielä lukenut, mutta loppujen lopuksi sain luettua vain An Abundance of Katherinesin. Vielä olisi Paper Towns luettavana, mutta en tiedä milloin saan aikaseksi. 

An Abundance of Katherines kertoo Colin-nimisestä pojasta, jonka tyttöystävä jättää hänet pian sen jälkeen, kun he ovat valmistuneet high schoolista. Colinin ei tee mieli viettää kesälomaa, sillä tämä on 19. kerta, kun hänet on jätetty, ja joka kerta jättäjä on ollut Katherine-niminen tyttö. Colinin paras ystävä Hassan päättää raahata Colinin road tripille piristymään ja unohtamaan kaikki 19 Katherinea. Matkan aikana lukijalle selviää, että Colin on myös ihmelapsi, jonka älykkyys huomattiin varhaisessa iässä, mutta koska Colin ei ole omasta mielestään keksinyt mitään uutta tieteen maailmaan, hän päättää matkan aikana alkaa luoda matemaattista teoriaa siitä, kumpi parisuhteessa todennäköisemmin tulee jättämään toisen.

Koska olin tätä kirjaa ennen lukenut Will Grayson, Will Graysonin, minulla oli odotukset ehkä vähän liian korkealla. Will Graysonin jälkeen sain hetkellisesti kokea, mistä John Green -hehkutuksessa on oikein kyse, sillä kirja osui ja upposi ja olisi tehnyt mieli lainata kirjasta joka toinen lause ja levitellä sosiaalisen median sivustoille. Yleisesti ottaen John Greenin kirjat eivät ole ennen napanneet, mutta ajattelin, että nyt vihdoin olen tajunnut niiden jujun. Aloin lukea An Abundance of Katherinesia innokkaasti, mutta valitettavasti koin epämiellyttävän mahalaskun todellisuuteen. Oli jo 80 sivua takana, mutta kirja tuntunut nappaavan lainkaan.

Minusta tuntui, että olin jo lukenut tämän kirjan kolme kertaa aiemmin. Tajusin, että jokaisen John Greenin kirjoittaman kirjan päähenkilö on amerikkalainen keskiluokkainen hetero teinipoika, joka on perheen ainoa lapsi ja jonka vanhemmat ovat suhteellisen onnellisesti yhdessä. Poika on yleensä hieman nörtti ja epäsosiaalinen, ja kirja käsittelee sitä, kuinka hän löytää jonkun tytön, joka on kuin maaginen nyfmi, vanha sielu, joka ei ole kuin kaikki muut tytöt. (Okei, Fault in Our Starin päähenkilö on tyttö, mutta kaikki muu tuntuu olevan samaa, ja hän kohtaa adoniksen.) Alkaa kyllästyttää.

Taisin pitää Will Graysonista nimenomaan kirjan toisen kirjoittajan David Levithanin takia. Kenties Levithan on saanut John Greenin astumaan ulos tietyltä mukavuusalueeltaan.

Tiedostan kyllä miksi niin monet tykkäävät John Greenistä. Onhan hänen kirjoissaan paljon oivaltavia juttuja ja hyviä kohtia, joista voi kirjoittaa lainauksia ylös. Mutta kun se ei minulle riitä. Haluan juonen, josta olen kiinnostunut, eikä An Abundance of Katherinesissa ollut sitä. Colin ja Hassan ehtivät olla road tripillä noin kymmenen sivun verran, kun he jo jumittuvat erääseen hyvin epäkiinnostavaan pikkukaupungiin, jossa he alkavat tehdä työtä, joka sekään ei minua oikein kiinnosta. Luulin aluksi, että mielenkiinnon puute johtui lukujumistani, mutta ei. Lukujumini meni ohi, ja vaikka sen jälkeen loppukirja menikin kevyesti yhdessä illassa, en siltikään ollut kauhean kiinnostunut tarinasta. Olisin halunnut tarkempaa tietoa siitä, miten Colin on päätynyt deittaamaan yhdeksäätoista samannimistä tyttöä, mutta sen sijaan sain lukea kaikesta muusta.

Sanoisin, että tämä oli erittäin mitäänsanomaton lukukokemus. En vihaa kirjaa, mutta en rakastakaan. Se ei herättänyt tunteita.

8 kommenttia:

  1. Joillakin kirjailijoilla tosiaan esiintyy samoja aineksia kirjasta toiseen, vaikkei kyse ole mistään sarjasta. Ehkä joku ajattelee, että se on tuttua ja turvallista, mutta minä en tykkää - tulee todellakin olo, että tämä on jo luettu aikas monta kertaa! Mieluummin lukisin jotain uutta tarinaa, joten minulla nämä déjà vu -kirjat jää yleensä kesken. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän kyllä sen, että jos lukee jonkun hyvän kirjan, haluaa lukea samalta kirjailijalta lisää, koska toivoo luonnollisesti lukevansa toisen hyvän kirja :) Mutta yleensä ei toivo lukevansa täsmälleen samaa tarinaa, vaan pikemminkin odottaa vaikkapa samanlaista kerrontatyyliä tai yhtä omaperäistä, joskin erilaista, ideaa kuin aiemmassa kirjassa.

      Poista
  2. Minua on pitkään kiinnostanut John Green, mutta nyt tuli vähän takapakkia, jos kirjat jäävät noin mitäänsanomattomiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa vaikka lukea se The Fault In Our Stars. :) Se ei ole mitäänsanomaton.

      Poista
  3. Minä en ole jotenkin innostunut yhtään tuosta The Fault In Our Starsista (tiedä sitten mistä syystä), mutta tämä kirja kuulosti varsin mielenkiintoiselta. Harmi vain, jos tarina sitten lopahtaa hyvään alkuideaan. :/

    VastaaPoista
  4. Blogissani on sinulle haaste/tunnustus:

    http://kirjaneidontornihuone.blogspot.fi/2014/01/haaste-ja-tunnustus.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia :) Vastaan siihen ihan pian!

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...