sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Rouva Bovary

Kirjoittanut: Gustave Flaubert, sivuja: 313
(Lukukokemusta paransi huimasti kaunis vuoden 1969 painos!)

Olen onnellinen, että kirjallisuuden lukupakettini on edennyt antiikista ja keskiajalta vähän lähemmäs nykyaikaa, sillä sitä mukaan luettavat kirjatkin muuttuvat entistä miellyttävimmiksi. Tällä kertaa vuorossa oleva Rouva Bovary on kirja, josta kiinnostuin jo muutama vuosi sitten, kun istuin avoimen yliopiston luennoilla. Opettajan mukaan tämä oli ensimmäinen kirja, jossa naispäähenkilö on kirjoitettu moniulotteiseksi pyöreäksi hahmoksi. Sellainen tuntui hyvin tervetulleelta, sillä olin hyvin kyllästynyt lukemaan kirjoja miehistä, jotka piirittävät ah-niin-suloisia-ja-siveitä ruusuntuoksuisia neitokaisia, joilla ei tunnu olevan luonnetta laisinkaan.

Ilmestymisen aikaan vuonna 1857 Rouva Bovary aiheutti skandaalin, sillä sen katsottiin suhtautuvan aviorikokseen myönteisesti. Kirjan luettuani olen kuitenkin sitä mieltä, että Flaubert halusi pikemminkin tuoda esille aviorikoksen seurauksia erityisemmin tuomitsematta rikkojan tekoja. Kirja alkaa siitä, kun lääkäri Charles Bovary rakastuu potilaansa tyttäreen Emmaan, joka aluksi vaikuttaakin aiemmin kuvailemaltani vaimomateriaalilta. Sopivasti sen jälken Charlesin ensimmäinen vaimo sattuu kuolemaan, joten Charles pääsee kosimaan kaunista Emmaa. Vihkimisen jälkeen lukija onneksi pääsee kurkistamaan kunnolla Emman ajatusmaailmaan. Emma on romantikko, joka pettyy hyvin nopeasti, kun avioliitto ei vastaakaan hänen odotuksiaan. Hän haluaisi elää intohimon vallassa, mutta huomaa pian päätyneensä varsin pitkäveteisen ja kunnianhimottoman miehen kanssa naimisiin.

Kirjaa pidetään yhtenä ensimmäisistä modernin realismin kirjoista. Ilokseni sain huomata, ettei kirja sorru naturalismin puolelle, vaikka kuvaileekin lähes kaikkea hyvin yksityiskohtaisesti. Sanoisin jopa, että mielestäni kirja tuntui osittain hyvin romanttiselta, vaikka romantiikannälkäinen Emma pikkuhiljaa ajautuu turmioon. Emman romantiikankaipuu kohtaa realismin, arkitodellisuuden, joka ei vastaakaan hänen kuvitelmiaan.

Rouva Bovarya on kiinnostava lukea nykylukijana. Vaikka Charler Bovary on lääkäri, hänen lääkärintaitonsa ovat mielestäni aivan olemattomat. Minun tulkintani mukaan Emma sairastuu synnytyksenjälkeiseen masennukseen ja taitaa muutenkin kirjan aikana kärsiä masennuksen oireista. Charles ei ymmärrä vaimonsa käytöstä, vaan ajattelee Emman kärsivän heikoista hermoista. Omasta mielestään Emma taas on täysin kyllästynyt aviomieheensä, ja eräissä juhlissa hän vihdoin keksii, mikä voi antaa hänen elämälleen sisältöä. Hän hankkii itselleen rakastajan, joka tarjoaa hänelle kaiken, mitä Charles ei kykene tarjoamaan. Emman elämä pyörii lopulta kolmen miehen ympärillä. On apaattinen aviomies, menevä naistenmies Rodoplhe Boulanger ja hurmaava kirjuri Léon Dupuis.

Emman käytös on pelottavaa, sillä se tuntuu niin tutulta. Flaubert itsekin on sanonut: "Emma Bovary, c'est moi." eli "Minä olen Emma Bovary." Emma tekee kaikkensa täytteekseen tyhjältä tuntuvan elämänsä. Hän kuluttaa miehensä varat ja hyppelehtii paikasta toiseen saamatta koskaan rauhaa. Tunnistan tämän piirteen itsessäni. Sen seurauksena yrittää täyttää elämänsä niin tiiviillä aikataululla, ettei ehdi ajatella asiaa. Nykyajan ihmisenä osaan kuitenkin (toivon mukaan) suhtautua asiaan ehkä vähän terveemmällä tavalla. En esimerkiksi hanki irtosuhteita tai kuluta rahojani, vaan sen sijaan luen kirjoja, ilmottaudun uusille kursseille ja aloitan uuden harrastuksen.

Kirja tuntuukin romaanilta, jossa nousee esille kommunikaation ongelmat, tabut ja vähäinen tiedonsaanti. Ennen nykyajan tietoyhteiskuntaa ihmiset elivät varsin pienissä piireissä, ja varsinkin naisten piirit olivat hyvin suppeat, sillä heidän odotettiin olevan pääsääntöisesti kotona. Emmalla ei ole kirjassa yhtään naispuolista ystävää, jonka kanssa hän voisi jakaa ajatuksiaan ja saada tasa-arvoista vertaistukea. Hänellä ei ole mahdollisuutta käsitellä ajatuksiaan selkeästi. Hän tuntee olevansa loukussa, josta ei naisena pääse mitenkään pakoon. Hän kadehtii miehiä, joilla on vapaus kulkea ja tehdä valintoja. Kirjan aikana tämä tulee esille varsin selvästi, sillä odottaessaan lastaan hän toivoo sen olevan poika, sillä siihen maailmaan ei hänen mielestään kannata syntyä naisena.

Pidin kirjassa erityisen paljon siitä, kuinka moniulotteisia hahmoja siinä oli. Kukaan ei ole täysin hyvä, eikä kukaan ole läpeensä paha. Välillä olin Emman puolella, välillä Charlesin, välillä taas katsoin kaikkea Rodolphen näkökulmasta ja välillä olin kaikkien yläpuolella ulkopuolisena tarkkailijana. Tämä oli todella virkistävää, sillä olen kuluneen puolen vuoden aikana lukenut noin kymmenkunta kirjaa, joissa jokaista hahmoja tuntuu kuvaavan aina vain jokin yksin adjektiivi. Flaubert kertoo lähes kaiken objektiivisesti, eikä asetu oikein kenenkään puolelle. Jokainen hahmo tekee sekä hyviä että kyseenalaisia tekoja.

Loppuun on kuitenkin pakko rehellisesti myöntää, että jos olisin lukenut tämän vapaa-ajallani omasta tahdostani, en ehkä olisi pitänyt tästä niin paljon kuin annan tässä bloggauksessa ymmärtää. Olen jo jonkin aikaa kärsinyt siitä, ettei lukupaketin kirjat tunnu nappaavan laisinkaan, mutta Rouva Bovary oli ensimmäinen kirja, josta tunnuin välittävän edes jonkin verran. Halusin tietää, miten kaikki päättyy (vaikka kirjan ilmestymisajankohdasta pystyykinpäättelemään aika pitkälle) ja opin välittämään hahmoista.

Kirjan aikana huomasin myös yhtäläisyyksiä Anna Kareninaan. En ole lukenut itse kirjaa, vaan katsonut ainoastaan elokuvaversion. Osaisiko joku molemmat kirjat lukeneena sanoa, kuinka samankaltaisia Rouva Bovary ja Anna Karenina oikeasti ovat?

8 kommenttia:

  1. Yritin ensimmäisenä vuonna lukea tätä, mutta se sitten jäi. Syynä oli kuitenkin varmaan tiukka aikataulu (kurssilla piti lukea yksi klassikko viikossa) eikä se ettei kirja kiinnostanut. Pitää joskus kokeilla uudestaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpas ollut todella tiukka aikataulu! Minulla on lukupiiri kerran kuussa ja joka kerta käsitellään kolme kirjaa, joten minulla on nelisen viikkoa aikaa lukea kolme kirjaa. Onhan sekin jonkinlainen tahti, mutta hengästyttää ajatuskin, että pitäisi vielä yksi kirja enemmän lukea.

      Poista
  2. Tuohon aikaan oli ihan normaalia, että vähänkin tavoiltaan poikkeavia naisia pidettiin "heikkohermoisina" ja hoidoksi määrättiin lepoa jne. Ei silloin "ollut" mitään masennuksia (ts. niitä ei tunnistettu). Eli varmasti ihan pätevä tuo kirjan lekuri kys. aikana. ;)

    Minua alkoi kyllä tämä kirja nyt kiinnostaa. Olen toki nimen kuullut aiemminkin, mutten ole kiinnittänyt sen kummempaa huomiota. Arviosi perusteella saattaisin tykätä. Nuo ajankuvaukset kiinnostavat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse asiassa herra Bovary ei ollut kovin pätevä lääkäri, alussa selostetaan kuinka heikosti hän menestyi opinnoissaan :D Mutta tiedän kyllä, että heikkohermoisuus on ollut yleinen diagnoosi epätavallisesti käyttäytyville naisille. Nykylukijana sitä diagnostikkaa vaan oli erittäin huvittava lukea.

      Poista
  3. Kiitos Reta taannoisesta haasteesta, joka oli minulle ihka ensimmäinen, tuore bloggaaja kun olen. Sain nyt vastailtua kysmyksiin. Mukavaa alkavaa viikkoa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olepas hyvä! Kävin kurkkimassa vastauksesi.

      Poista
  4. En ole Anna Kareninaa lukenut, mutta kuulosti tosiaan samankaltaiselta. Kumpikohan pitäisi lukea :D Rouva Bovary ei kuulostanut ihan sellaiselta kuin (jostain saaneesta) mielikuvassani, mutta mielenkiinto heräsi kuitenkin hieman.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt luennoilla on selvinnyt, että ainakin opettajan mielestä Anna Kareninan ja Rouva Bovaryn välillä on selvä yhteys.

      Ja kavereiden kanssa juttelun jälkeen on myös selvinnyt se, etteivät kaikki ole samaa mieltä Rouva Bovarysta kanssani. Monien mielestä se on ollut todella tylsä.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...