sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Soulless (Manga Edition)

Kirjoittanut: Gail Carriger, piirtänyt: REM, sivuja: 228, kieli: englanti

Kesällä luin Gail Carrigerin kirjan Etiquette & Espionange, joka ei noussut uudeksi lempikirjakseni, mutta jätti minut kiinnostuneeksi Carrigerin luomasta vaihtoehtohistoriasta. Jo jonkin aikaa mieleni on tehnyt lukea Carrigerin sarja The Parasol Protectorate, mutta en vain koskaan ole saanut sitä aikaiseksi. Sattuman kaupalta eksyin alkuviikosta Fantasiepeleihin kaverini seurassa. Aikeinani ei ollut ostaa mitään, mutta pöydälle oli isketty iso läjä mangaa, josta silmäni löysi pokkarin, jolla on varsin tuttu nimi. En ollut ennen tiennyt, että The Parasol Protectoratesta on olemassa mangaversio. Pokkari houkutteli minua, koska olen aina halunnut lukea steampunkia nimenomaan sarjakuvamuodossa. Pokkarin piirustustyyli ei näyttänyt kovin pahalta, joten tein jotain, mitä en ole tehnyt sitten sen jälkeen kun olen ollut noin 12-vuotias, eli ostin mangapokkarin.

Tähän väliin pakko huomauttaa, että minulla ei ole minkäänlaista mangamenneisyyttä. Minulla olisi ollut potentiaalia, koska kaverini lukivat mangaa hyvin ahkerasti, mutta jostain syystä en itse ollut kauhean kiinnostunut. Taisin joskus lukea 1-2 pokkaria. Luin ainoastaan Aku Ankkaa ja W.i.t.c.h.-lehtiä ja olin siihen täysin tyytyväinen. Pahoittelen jos käytän tässä bloggauksessa sanaa manga jotenkin väärin. Olen käynyt jo aika monta väittelyä manga-sanan käytöstä, mutta en siltikään tunnu koskaan saavan sitä oikein.

Soulless sijoittuu viktoriaaniseen Lontooseen ja seuraa Alexia Tarabottin seikkailuja. Alexia on preternatural, soulless, jonka läsnäolossa kaikki yliluonnolliset olennot menettävät voimansa väliaikaisesti. Eräissä juhlissa Alexian kimppuun hyökkää vampyyri, joka ei ole Lontoon vampyyripesien tiedossa. Yhdessä lordi Macconin kanssa Alexia saa selville, että Lontoossa on nähty muitakin yliluonnollisia olentoja, joita kukaan ei tunnusta tuntevansa. He alkavat selvittää, kuka tai mikä luo kodittomia yliluonnollisia olentoja. Samaan aikaan eräs taho on kiinnostunut Alexian erikoisista kyvyistä.


Minua yllätti se, kuinka paljon ehtikään tapahtua vähän yli 220 sivussa. Luulin ensiksi, että tämä ensimmäin osa kattaa vain osan ensimmäisen kirjan tapahtumista, mutta pienen googlailun jälkeen sain selville, että ensimmäinen osa vastaa ensimmäisen kirjan juonta. Nyt minua kiinnostaisi lukea kirjakin, koska haluan tietää, kuinka paljon sarjakuva poikkeaa alkuperäisestä.

Tykkäsin mangan juonesta, vaikka se ei ehkä ollut kaikkein nerokkaimmasta päästä. Sopiva sekoitus seikkailua ja draamaa, mausteena kauniita mekkoja.Tarina vaikutti ilmiselvästi viisiosaisen kirjasarjan aloitusosalta, jossa päähenkilöt täytyy saattaa tiettyyn tilanteeseen, jotta tarina pääsee etenemään jatko-osissa. Kiinnostuin Carrigerin luomasta maailmasta sen verran, että taidan joskus tulevaisuudessa joko lukea loput kirjat tai jatkaa mangan saralla. Tykkäsin myös siitä, että sarjan maailmassa yliluonnolliset olennot vaikuttavat organisoituneelta ryhmältä, jonka ei tarvitse piilotella nurkissa

Soullessin lukeminen oli todella nostalgista. Monet jutut mangan piirustustyylissä muistutti minua efekteistä, joita käytetään hyödyksi myös W.i.t.c.h.-sarjakuvissa. Aluksi minun oli vaikeaa pysyä sarjakuvan kerronnassa mukana, koska en ole harjaantunut sarjakuvien lukija, ainakaan enää, mutta muutaman sivun jälkeen muistui mieleen se lukutekniikka, jonka olen lapsena lukenut selkärankaani. Lopulta sarjakuvaa oli miellyttävä lukea ja saatoin keskittyä paremmin tarinan vanhahtavaan englantiin, jota on aina hauskaa lukea.

Suosittelen tätä kaikille, joita kiinnostaa seikkailu steampunkmaailmassa ja jossa ei taistella yliluonnollista vastaan, vaan taistellaan sen rinnalla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...