torstai 30. tammikuuta 2014

Ukko Goriot

Kirjoittanut: Honoré de Balzac, sivuja: n. 330 (en pääse tarkistamaan)

Yleensä olen edes joskus kuullut kirjasta, joka minun pitää lukea, mutta tällä kertaa minulle annettiin käsiini entuudestaan täysin tuntematon kirja, jota kuitenkin pidetään merkittävänä. Piristävää lukea pitkästä aikaa jotain ilman juuri mitään ennakko-odotuksia.

Ukko Goriot on ranskalaisen realismin edustaja. Joidenkin mielestä se on edelleen melko romanttinen kirja, sillä se on kirjoitettu juuri romantiikan ja realismin taitekohdassa vuonna 1835, ja voin allekirjoitta tämän ajatuksen. Kirja kertoo nimensä mukaan herra Goriotista, joka on vajonnut vähävaraisuuteen ahneiden ja hemmoteltujen tyttäriensä takia. Suurta hämmennystä kirjan edetessä kuitenkin aiheutti se, että nopeasti kirjan keskushenkilöksi nousee oikeustieteen opiskelija Eugène de Rastignac. Hän on kotoisin maalta ja haluaa pyrkiä Pariisin seurapiiriin. Hän haalii kutsuja juhliin ja tekee tuttavuutta Goriotin molempien tyttärien kanssa.

Kirjan rakanne oli mielestäni varsin erikoinen. Ensinnäkin siinä on vain kaksi lukua, joista ensimmäinen on huomattavasti lyhyempi kuin toinen. Ensimmäinen luku maalaa lukijan nähtäväksi täyshoitolan, jossa kirjan päähenkilöt asuvat. Kaikki kerrotaan yksityiskohtaisesti, jopa niin tarkasti, että minulle tuli informaatioähky. Toinen luku kestää sitten koko loppukirjan, ja siinä tapahtumat tuntuvat vyöryvän tasaisella tahdilla eteenpäin, niin että on vaikea sano, mikä todella on tärkeää juonen kannalta, ja mikä on vain jaarittelua, ja onko kirjassa juonta lainkaan. 

Jouduin kirjaamaan hahmoja paperille ylös tietämättä lainkaan, ovatko he merkittäviä tulevaisuuden kannalta. Jotenkin jo alusta alkaen tuli sellainen olo, etten voi luottaa siihen, että kirjailija esittelee vain tarpeelliset henkilöt. Osuin aavistuksissani  osittain oikeaan. Osa hahmoista olivat mukana vain sekoittamassa minua, jolla on valmiiksi huono hahmomuisti, ja silloin kun joku hahmo yhtäkkiä nousi keskeisemmäksi ja tästä tuli paljastuksia, se ei tehnyt minuun niin suurta vaikutusta kuin ehkä olisi pitänyt. Myönnän kyllä, etten aina lukiessa ollut aivan täysillä mukana. Kirjasta puuttui se tietty vetävyys, joten mielenkiinto ei ollut korkeimmillaan lukuhetkellä.

Tavallaan harmi, että kirja tuntui vähän mitäänsanomattomalta, sillä olin kirjan alusta hyvin innoissaan. Tykkäsin kerronnasta ja täyshoitolan elämän kuvauksesta. Noin puolessa välissä arvasin kuitenkin jo, mitä tulee tapahtumaan, enkä sen seurauksena olisi halunnut enää jatkaa lukemista. Arvaukseni ei mennyt kovin metsään. Mihin muuhunkaan vanhan Goriotin ja vastuuttoman opiskelijapojan elämät voisivat ajatua? Loppu kyllä jätti minut hämmennyksen valtaan. Mikä ihme on Ukko Goriotin juju? Miksi se on koettu tarpeelliseksi kirjoittaa?

Honoré de Balzac halusi kuvata tarkasti aikansa porvarillista elämää ja kirjoittikin siksi hyvin tuotteliaasti yli 90 kirjan sarjan, Inhimilisen komedian, johon Ukko Goriotkin kuuluu. Koska hänen tahtina on ilmiselvästi ollut erittäin nopea, en voinut olla pohtimatta, kuinka paljon Ukko Goriotiin on käytetty aikaa. Välillä minusta tuntui, kuin olisin lukenut kirjan ensimmäistä versiota, joka kaipaisi vielä hyvin paljon muokkaamista lukijaystävällisemmäksi. Toisaalta, lukijaystävällisyys ei tunnu aina olevan kaikkien tavoite. 

Voi että minua muuten harmittaa, että lukupaketti taisi hypätä romantiikan lähes kokonaan yli, sillä romantiikka on juuri se minun aikakauteni. Pahus! Sen sijaan luemme kolme tai neljä realismin edustajaa, eikä realismi taida oikein olla minun tyylini. Pidän kyllä siitä, jos kirja on yksityiskohtainen. Sehän on tirskistelyä parhaimmillaan! Mutta realismin inhottava puoli piilee siinä, ettei mikään saa olla kaunista. Aina kuvaillaan vain hahmojen epämiellyttävät puolet. Ymmärrän kyllä mistä realismi juontaa juurensa ja miksi se oli tarpeellista, mutta minä en kirjoja lukiessa välttämättä halua lukea tarkkaa kuvausta siitä, miltä alkoholisoitunut ja velkaantunut kadunmies haisee silloin kun hän ei ole päässyt kylpyyn viikon mittaisen ryyppyreissun aikana.

No, nyt on tällainenkin kirja luettuna. En tiedä kuinka paljon lukijoilleni on iloa siitä, että valitan lähes jokaisesta lukupakettini kirjasta blogiini. Tämä on omalla tavalla terapeuttista, mutta haluatteko te lainkaan lukea vuodatusta toisen perään? Kunhan 25 op. on suoritettuna, otan uuten harkintaan sen, jatkankoa tätä sivuainetta lainkaan. Harmittaa, ettei kirjallisuustiede tunnu sopivan minulle.

Siihen saakka: tiedossa on mm. Virginia Woolfia, josta vannoin aikoinaan, ettei koskaan hänen kirjojaa lue. Pitäisi sanoa, että vannomatta paras. Saa nähdä, mitä mieltä oikeasti olen hänen kirjastaan.

8 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Jep, se näissä klassikoissa on aina plussaa. Kaikki kurssilaiset yrittävät yhtä aikaa lainata kirjoja, joten niitä saa metsästää oikein kunnolla. Joko lainaan ne viikonloppuisin kotikaupungistani, jonka yliopistossa luetaan vähän eri kirjoja eri aikaan kuin minä, tai sitten onnistun löytämään jonkun 1900-luvun alun nuhruisen painoksen, joka pitää erikseen tilata kirjaston varastosta, ja ne on yleensä painettu aikana, jolloin kirjojen esteettisyys oli aivan eri luokkaa :D

      Poista
  2. En minäkään ole tästä koskaan kuullut ja ilmeisesti ihan hyvä etten ole :D
    Minulla on ollut mielessä pari kertaa lukea Woolfin kirjoja... odotan innolla tuleviakin arvostelujasi, vaikka ne olisivatkin pelkkää valitusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukiossa luimme pätkän hänen jostain kirjastaan, ja tuli sellainen olo, ettei lainkaan tee mieli lukea sellaista tajunnanvirtaa. No, kirja on kuitenkin varattu jo kirjastosta, se oli n. 200 sivua pitkä, saa nähdä miten selviä :D

      Poista
  3. Itselleni Ukko Goriot ei ollut nyt mikään kovin suuri lukukokemus, mutta kuitenkin sellainen "ihan kiva". Eikös sun kohta pitäisi lukea Kotiopettajattaren romaani? No, sehän on periaatteessa olevinaan realismia, mutta enemmänkin sitä romanttista realismia, joka oli tyypillistä englantilaiselle realismille.

    Blogistani löytyisi sinulle muuten Kirhahyllyn kertomaa -haaste!

    http://matkallamikamikamaahan.blogspot.fi/2014/02/kirjahyllyn-kertomaa.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakaan tässä meidän kaunokirjallisuuspaketissa ei ole Kotiopettajattaren romaania mukana. Harmi, se nimittäin oli ihan mukava kirja.

      Kiitos haasteesta! Vastailen piakoin!

      Poista
    2. Haastetta pukkaisi täälläkin, käypä kurkkaamassa!

      Poista
    3. No jopas jotakin! Ihan piti mennä tarkistamaan opinto-oppaasta, kun en muuten meinannut uskoa! Kaunokirjallisuuspaketteja on näköjään jonkin verran karsittu ja muutenkin muokkailtu siitä, kun itse ne suoritin. Silloin tosiaan oli mukana Kotiopettajattaren romaani. Harmi juttu, ettei sitä enää ole. Omasta mielestäni se oli paketin paras kirja! Muistan kirjoittaneeni siitä tentissä esseenkin.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...