perjantai 28. helmikuuta 2014

Auringon ydin. Chiliä? Kyllä kiitos!

Kirjoittanut: Johanna Sinisalo
Sivuja: 336

Suomi on maailman paras paikka asua! Vai onko sittenkään?

Suomalaisena spekulatiivisen fiktion rakastajana on melkein hämmentävää, etten ole koskaan ennen sattunut lukemaan yhtään Johanna Sinisalon kirjaa. Onneksi se on nyt korjaantunut. Auringon ydin kiinnitti huomioni jo viime syksynä kirjakaupassa. Kannen punainen sävy miellytti, onhan syvänpunainen ikuinen lempivärini. Aluksi suhtauduin kirjaan varauksella, sillä nopealla selauksella kirja vaikutti hajanaiselta, mutta kun aloin kuulla siitä positiivisia kommentteja, kirja päätyin epämääräiselle lue joskus -listalleni. Onnekkaan sattuman kautta kirja käveli minua vastaan kirjastossa, enkä millään voinut jättää sitä hyllyyn.

Auringon ydin sijoittuu suunnilleen nykypäivän Suomeen, mutta Suomi ei olekaan samanlainen kun me sen nyt tunnemme. Muutama juttu Suomen historiassa on mennyt toisin, minkä seurauksena Suomesta on tullut Eusistokraattinen Tasavalta. Eusistokratia tulee latinan kielen sanoisa "eu" (hyvä) ja "sistere" (seistä, pysyä), joten se tarkoittaa hyvässä olotilassa pysyvää tasavaltaa. Terveys on kaiken aa ja oo, minkä seurauksena kaikki nautintoaineet on kielletty, mukaan lukien chili. Muiden maiden hedonismista kärsiviä kansoja katsotaan säälien.

Suomen rajat ovat suljetut kuin Pohjois-Koreassa konsanaan eivätkä ihmisoikeudet ole aivan mallillaan. Kansa on jaettu neljään ryhmään. Parhaassa asemassa ovat miehekkäät miehet, maskot. He menevät naimisiin feminaisten (myös nimitetään eloi) kanssa. Eloit koulutetaan välittämään vain ulkonäöstää, lapsistaan, kodista, ruoanlaitosta ja miehestään ja heidän oletetaan olevan alistuvia ja tottelevaisia. Kansakunnan pohjasakkaa ovat miinusmiehet ja neutrinaiset (morlokit), jotka eivät täytä maskojen tai eloiden kriteereitä.

Kirja kertoo Vannasta, joka on aina halunnut laittaa siskonsa etusijalle. Kun sukupuolen määrittely tapahtui, Vanna halusi miellyttää siskoaan ja leikki kotileikkejä siskonsa kanssa, vaikka oikeasti tarkastajan tarjoava poikien lelu olisi kiinnostanut enemmän. Niinpä Vanna luokitella eloiksi, vaikka sisäisesti hän on morlokki. Vanna oppii pitämään kulisseista kiinni, mutta kun hän kasvaa vanhemmaksi, hän alkaa oireilla.

Auringon ydin oli todella karmiva kirja, koska vaikka sen esittämä maailmankuva on dystopiaa, se on pelottavan lähellä nykypäivää. On olemassa ihmisiä, joiden mielestä miehet saavat olla ainoastan supermiehekkäitä ja naisten pitää olla aina miesten makua varten laittautuneita ja laittaa miesten tarpeet etusijalle. Erittäin kiinnostavaa oli myös lukea kirjassa esiintyviä historiakatsauksia, joissa valotettiin lukijalle, miten tähän tilanteeseen on päästy.  Mukana oli niin rotuhygienia, rippikoulu kuin kieltolakikin. Pienillä muutoksilla oli onnistuttu luomaan Eusistokraattinen tasavalta.

Chilillä on kirjassa suuri rooli. Se on yksi tuoreimmisa kielletyistä aineista, joten sen tuominen rajan yli on vielä helppoa verrattuna vaikkapa kahviin tai tupakkaan. Vannan tuttava Jare alkaa diilata chiliä ja Vannasta tulee hyvä yhteistyökumppani, sillä kukaan ei osaa epäillä eloi-naista sellaisessa toimissa. Kerran Vanna päätyy maistamaan chiliä. Se antaa hänelle niin hyvät fiksit, että hän ryhtyy vakikäyttäjäksi.

Kuvailua chilin käytöstä, sen aiheuttamista tuntemuksista, sen diilaamisesta ja kasvattamisesa oli todella kiinnostava lukea. En ollut koskaan ajatellutkaan, että chilistä voisi puhua näin. Sehän on vain... mauste! Mutta kun aloin asiaa enemmän ajatella, niin kyllä kai sen voi näinkin kuvailla. Toleranssi chiliin kasvaa ja erittäin chilisestä ruoasta tulee jännä tunne. Se aiheutaa mielihyvä ja ainakin minun kohdallani on oiva poppakonsti flunssan hoitoon. Kavereiden kanssa on joskus tullut kisailtua, kuka pystyy syömään kokonaisen chilin. Minä olen suuri chilin ystävä, eikä tämä kirja auttanut asiassa ollenkaan. Kirjaa lukiessa alkoi hirveästi tehdä mieli chiliä. En kyllä varmaan koskaan ole maisanut yhtä tulista chiliä kuin mitä kirjassa kuvaillaan.

Mutta että aiheuttaako chili riippuvuutta? En tiedä. Onko siitä jotain oikeita tutkimuksia? Nykyään kyllä tuntuu, että kaikki voi aiheuttaa jonkinlaisen riippuvuuden. Tätä aiheutta sivuaa kiinnostava Jani Kaaron kolumni, jossa hän väitää, että addiktiot ovat korvikkeita hengen köyhyydelle. Kolumnissa kerrotaan tutkimuksista, joissa on havaittu, että mieleltään terveet ihmiset eivät jää helposti koukkuun huumausaineisiin, eivätkä välttämättä huomaa edes aineiden vaikutuksia. Siinä kerrotaan myös huumeriippuvaisista, joille alettiin tarjota huumeita ilmaiseksi sairaalassa, jotta heidän ei tarvitsisi ajautua rikos- ja velkakierteeseen tai käyttää epähygieenisiä neuloja, mutta jotka eivät kokeneet ilmaisten huumeiden vaikutusta yhtä vahvana kuin kadulta ostettujen. Riippuvuus ei siis välttämättä johdu riippuvuutta aiheuttavista aineista, vaan käyttäjän elämäntilanteesta.

Jos Vannan tilannetta ajattelee, hänellä on kaiket mahdollisuudet tuolle "hengen köyhyydelle". Chili on aine, jolla saa aikaan rajuja aistimuksia. Ainetta on vaikea saada käsiinsä, joten se on varmasti mielen päällä koko ajan. Mistä seuraava annos? Se tuo jännitystä elämään ja harhauttaa siitä tosiasiasta, että Eusistokraattinen Suomi on ajanut naisen ahtaalle eikä sille voi tehdä oikein mitään.

Kaiken kirjassa olevan alta paljastuu loppujen lopuksi varsin yksinkertainen ja monille varmasti samaistuttava ihmiskohtalo. Vanna on nuori nainen, joka kamppailee maailmassa, jossa hänelle ei tunnu olevan sijaa.

Aina dystopiaa lukiessa alkaa ajatella, mitä muulle maailmalle kuuluu. Suomi on hyvin suljettu maa. Ulkomaille pääsee vain töiden kautta. Olisi ollut kiinnostavaa kuulla sananen siitä, mitä Suomesta ajaltiin ulkomailla. Säälittiinkö sitä, pyöriteltiinkö sille silmiä vai pidettiinkö sitä ihanteena?

Auringon ydin oli mielestäni todella hyvä kirja. Se oli kirjoitettu niin, että sen olisi halutessaan voinut lukea päivässä, mutta minun teki mieli lukea sitä hitaasti, jotta ehti ajatella enemmän kirjan maailmaa. Tulen varmasti palaamaan tähän kirjaan useasti ajatuksissani.

Loppuun vielä eräs musiikkivideo, joka tuli mieleen kun luin kuvailua eloi-naisista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...