lauantai 22. helmikuuta 2014

Kesken jääneitä

Olen joutunut alkaneen vuoden aikana karsimaan joitain kirjoja, koska kiinnostavaa lukemista on löytynyt paljon, joten luonnollisesti kaikista epäkiinnostavimmat tapaukset ovat saaneet jäädä syrjään. Olen kuitenkin maininnut nämä kirjat aiemmin blogissani, niin ajattelin vähän kertoa, mitä niille kuuluu ja miksen lukenut loppuun.


Stephen King: Kuvun alla

Kun satuin katsomaan kirjaan perustuvan sarjan aloitusjakson TV:stä, kiinnostuin ideasta ja ajattelin, että kirja voisi olla paljon miellyttävämpi formaatti kuin sarja, jonka uutta jaksoa pitää aina odottaa. Lainasin sen ja ehdin päästä noin sivulle 250 (kirjassa on yli 1000 sivua), mutta siihen se lukeminen sitten jäikin. Kirja lojui yöpöydälläni varmaan melkein kuukauden, kunnes lopulta palautin sen.

Syynä ehkä on se, ettei mikään oikein tuntunut innostavan minua kirjassa. Tyyli oli liian rikkonainen. Luvut ovat lyhyitä ja nekin on jaettu pieniin osiin. Näkökulmahahmoja oli todella monta ja kaikilla tuntui olevan sen verran epämiellyttäviä ajatuksia, ettei tehnyt mieli lukea. Kaiken lisäksi tyyli oli spoilaavaa: "Mutta hän ei tiennyt, että olisi illalla jo kuollut mies." 250:ssä sivussa tarina ei onnistunut vakuuttamaan minua, joten en jaksanut lukea pidemmälle.

Jos kaikki Stephen Kingin kirjat ovat samantyylisiä, en tiedä onko King minun juttuni.

Fjodor Dostojevski: Rikos ja rangaistus

Joskus yläasteella luin Rikosta ja rangaistusta, mutta se jäi kesken, koska se oli lainassa sukulaiseltani ja piti palauttaa. Silloin olin jollain tavalla nauttinut kirjasta, mutta nyt minusta on kai tullut valikoivampi tai sitten vain kiinnitän tyyliin paljon enemmän huomiota kuin ennen.

Rikos ja rangaistus oli äärimmäisen puuduttavaa luettavaa. En jaksanut keskittyä ollenkaan, eikä kiinnostanut juuri lainkaan, mitä siinä tapahtuu. Olisin kuvannut Raskolnikovin tilanteen aivan eri tavalla ja karsinut pois paljon jaarittelua. Kaiken lisäksi olin hirveän ahdistunut kirjan lukemisen aikoihin ja kun lopetin lukemisen, ahdistus loppui, joten kai se johtui kirjasta ja sen tunnelmasta. En näe sitä oikein hyvänä ominaisuuten, että kirja saa minut ahdistuneeksi.

Pääsin kirjassa vähän yli puoleen väliin, mutta se on yli 600 sivua pitkä, joten vielä olisi ollut 300 sivua luettavana. Tämä kirja kuuluu kevään lukupakettiini, mutta kaikista kirjoista ei ole pakko kirjoittaa esseetä, joten päätin jättää tämän kirjan pois.


J. P. Koskinen: Ystäväni Rasputin

Ainoa Finlandia-ehdokkaista, joka kiinnosti, mutta en lopulta pääsyt kirjaan sisälle. Ehkä olisin, jos olisin lukenut vähän pidemmälle, mutta oli pakko karsia jokin, ja tälle oli varauksia ja palautuspäivä lähestyi.

Olipas nyt vähän negatiivinen postaus. Ensi kerralla tapaamme jonkun kivan kirjan merkeissä!

17 kommenttia:

  1. Kuvun alla on peruskingiä, ei parhainta mutta ei minusta mikään huonokaan. Minua tarina kuitenkin veti, ja viihdyin sen parissa, luin sen aikanaan melko tuoreeltaan. Minua ei tuollainen pikku spoilaus haittaa, enkä nyt äkkilseltään edes muista, onko se tyypillistä Kingille, en ole ainakaan kiinnittänyt huomiota. Ja totta, Kuvun alla kirjasta löytyy pari hahmoa, jotka kuuluu omalle hate the most- listalleni, mutta sepä Kingissä viehättääkin, hän osaa tehdä niin rakastettavia kuin raadollisiakin hahmoja. Tykkään kovasti tv-sarjasta, vaikka se poikkea jonkin verran kirjasta. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riippuu tosi paljon kerronnan tyylistä, mutta jotenkin tässä kirjassa spoilaus haittasi

      Sarjaa olen katsonut jotain nelisen jaksoa, sitten unohdin katsoa seuraavan jakson ja se on jäänyt. Se todellakin tuntuu poikkeavan kirjasta aika monessa kohtaan. Joitain hahmoja ei ole kirjassa, tai ne kuolevat ihan eri aikaan. Sarjaa katsoessa Junior on vain ällöttänyt, mutta kirjassa koin sympatiaa häntä kohtaan.

      Poista
    2. Minusta Kingillä on tuollainen spoilaava tyyli. Itse ihastelen sitä kovasti, koska juuri se onnistuu koukuttamaan. Toivoisin osaavani käyttää samaa kikkaa yhtä fiksusti!
      Minusta Kuvun alla oli yksi Kingin väkivaltaisemmista kirjoista.
      Tv-sarjaa en voi sietää :D

      Poista
    3. Ehkä pitää kokeilla jotain vähemmän kunnianhimoista Kingin kirjaa (vähemmän sivuja) ja katsoa tykästynkö enemmän.

      Poista
    4. Komppaan Morrea, tuo pieni paljastelu (hih ;)) on Kingille tyypillistä. Toivottavasti King saa vielä sinulta uuden mahdollisuuden ;)

      Poista
  2. Minulla on Rikos ja rangaistus ollut kesken monta vuotta. Koin lukemisen todella puuduttavaksi, mutta kai se on yritettävä taas joskus uusiksi lukea.. Ystäväni Rasputin taas oli oikein hyvä, luin kirjan nopeasti ja suosittelen kyllä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä jos Rasputin kävelee vastaan kirjastossa ilman varausrumbaa, saatan lainata sen uudestaan.

      Poista
  3. Rikos ja rangaistus oli meillä lukupiirikirjana, puolet lukupiiriläisistä ihastuivat (myös minä), puolet eivät pitäneet. Selvästi kirja jakaa mielipiteet.

    Ystäväni Rasputin kiinnostaa kovasti. Ehkä pikapuoliin luen sen, jos käsiini saan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. R&R tuntuu jakavan mielipiteitä. Meidänkin lukupiirissä osa rakastui.

      Poista
  4. Kivaa, että joku kirjoittaa kesken jääneistä - minä olen päättänyt, etten ala niitä ruotimaan, en pidä niistä edes tilastoja (ne tosin voisi olla omaan käyttöön ihan kiintoisiakin). :) R & R on minullakin kesken jäänyt kirja. Pari-kolme kertaa olen yrittänyt, mutta en tainnut päästä edes puoleenväliin. 'Puuduttava ja ahdistava' kuvailee hyvin minunkin tuntojani. Kirja majaili pitkään jopa omassa hyllyssäni, mutta lopulta luovutin ja se meni kierrätykseen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että joku tykkää, että kirjoittaa kesken jääneistä :) Mietin vähän, että onko liian negatiivinen meininki, mutta toisaalta haluan myös pohtia, miksi jotkut kirjat jäävät kesken.

      Poista
  5. Minä taas ahmin Rikoksen ja rangaistuksen joskus 17-vuotiaana ihan innoissani muutamassa päivässä. Pitkään aikaan en kyllä ole sitä lukenut, koska sitä tuli sitten lukion äidinkielen tunneilla väännettyä ja käännettyä moneen kertaan, mutta se on silti ollut yksi elämässäni eniten rakastamiani kirjoja. Voi olla että se olisi nykymakuuni liian ahdistava, mutta 1800-luvun angstipaatokset eivät minulle ole samaan tapaan ahdistavia kuin nykykirjallisuuden. Niissä tuntuu olevan aina jokin lupaus noususta ja puhdistautumisesta, ja niiden angstaus on niin maalailevan tunteellista ja runsasta, että pääsen niihin oikealla tavalla mukaan. Nykykirjallisuudessa vastaavat jutut kuvataan aina niin kolkosti, kylmästi ja rujosti, että ahdistun tosissani enkä löydä siitä mitään tarkoitusta. Olen aina pitänyt pitkistä kirjoista ja siitä että hahmojen keskuudessa vietetään paljon aikaa (silloin kun pituudessa on tarpeeksi sisältöä, esim. Houkutus olisi ollut parempi n. 100-sivuisena), joten itse en kokenut kirjaa jaarittelevana ja liian pitkänä, vaikka ymmärrän että joillekin se voi olla sitä. Jos1800-lukulaiseen romaaniin tarttuu, kannattaa kyllä ylipäätään varautua siihen, että silloin kirjalliset ihanteet kerta kaikkiaan olivat toiset eikä nykyaikaista tiiviyden, taloudellisuuden ja nopeuden ihannetta ollut kehitetty, joten sitä ei myöskään yritetty noudattaa. Lukevien ihmisten elämänrytmi oli silloin kai sen verran erilainen, ja ihmisten elämän ja ajattelun rytmi muutenkin. Varmasti monet 1800-luvun klassikot kirjoitettaisiin nykyaikana ihan eri tavoin, mutta minä taas pidän siitä viipyilevyydestä ja että hahmojen kanssa saa viettää paljon aikaa. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän kyllä, että ennen kirjallisuus oli erilaista, ja silloin kirjoja julkaistiin myös paljon lehdissä jatkokertomuksina, joten pituutta ja rönsyilevää kerrontaa kertyi helposti. Ehkä R&R olisi toiminut minulle paremmin jatko-kertomuksena. Joka lehdessä uusi luku yhden vuoden ajan.

      Jollain tavalla en tykkää tämän hetken todella tiivistä tyylistäkään. Välillä tuntuu ihan, että lukisi vain kirjailijan ranskalaisia viivoja siitä, mitä haluan haluaa kirjoittaa kirjaansa. Joki sellainen mukava kultainen keskitie olisi tervetullut. Vähän rönsyilyä, mutta ei turhaa jorinaa :)

      Poista
  6. Minustakin on välillä hauska lukea muiden keskenjääneitä! Kun itse kirjoitin samanlaisen postauksen, roikkui se pitkään yhtenä luetuimpanani :D
    Onhan se kuitenkin omanlaisensa palaute, että kirja jää kesken.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ja mulla kun jää kirjoja tosi harvoin kesken, haluaa sitten pohtia, miksi näin pääsi käymään.

      Poista
  7. Voihan harmitus, että jätit Rikoksen ja rangaistuksen kesken! Olisit nyt edes muuten lukenut ihan lopun, se on paljon kivempi kuin muu osa kirjasta! (Vähän romantiikkaa ja valoisampaa elämänasennetta :D )

    Minäkin olen muuten innolla seurannut Kuvun alla -tv-sarjaa :) Olen tosin ymmärtänyt, että se poikkeaisi aika voimakkaasti itse kirjasta. Olen todennut, että King ei ole minun kirjailijani. Häneltä olen lukenut kokonaan vain Uinu uinu lemmikkini -kirjan, joka sai aikaan erinäisiä pelkotiloja minussa. Tuo Kuvun alla -tv-sarjakin menee jännitystasoltaan joskus hieman yli oman sietokykyni, mutta onneksi silmät voi pistää kiinni :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvun alla -sarja varmaan toimisi mulle parhaiten, jos saisin katsoa kaikki jaksot suht nopeassa ajassa putkeen, koska nyt alkoi turhauttaa kun näkyi vain yksi jakso viikossa.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...