maanantai 17. helmikuuta 2014

Luin uudestaan: Kerjäläisprinsessa

Kirjoittanut: Magdalena Hai, sivuja: 178 + liitteet

Viime vuoden helmikuussa (lähes tarkalleen vuosi sitten!) luin Magdalena Hain Kerjäläisprinsessan yhtenä kirjana osana ensimmäistä lukumaratoniani. Olen myöhemmin katunut kahta asiaa. Näin jälkeenpäin ajateltuna luin kirjan aivan liian nopeasti. Se on kirja, joka kannattaa lukea rauhassa. Lisäksi kirjoitin siitä omasta mielestäni ehkä surkeimman blogiarvostelun, jonka tähän blogiin olen kirjoittanut. Se on jäänyt kaivelemaan. Koska minulla on periaate, etten kirjoistusvirheiden lisäksi koske aiempiin blogiteksteihini, mutta haluan kuitenkin käsitellä tämän kirjan uudestaan, aion blogata uudestaan kirjasta. Kokeillaan, miten se menee!

Lyhyt esittely: Kerjäläisprinsessa aloittaa trilogian, joka kertoo Gigistä, joka on vallankumouksessa syrjäytetyn kuninkaan nuorin tytär. Perhe on muuttanut Vihreällä saarella sijaitsevaan Keloburgin kaupunkiin, jonne he ovat asettuneet kaupungin kurjimpaan osaan, Alhaistoon. Gigi on käytännössä katsoen kasvanut Alhaistossa, joten toisin kuin siskonsa, hän on sopeutunut elämään siellä. Hän viettää suhteellisen normaalia alhaistolaislapsen elämää keräillen kaduilta käyttökelposia roskia ystävänsä Henryn kanssa. Tarina alkaa siitä, kun Gigi löytää kadulta lapun, jossa lukee hänen isänsä oikea nimi ja heidän nykyinen osoitteensa. Kuka on saanut selville heidän olinpaikkansa?

Jotain on tapahtunut vuoden aikana. Katsotaanpa, mitä olen vuosi sitten kirjoittanut: "Jos olisin ollut edes viisi vuotta nuorempi, olisin voinut tykätä tästä todella paljon. Nyt minulla oli jo hieman liian vanha olo tätä kirjaa varten." Ja höpö höpö. Tällä kertaa minusta tuntui, että olin juuri oikeaa kohderyhmää. Nautin aivan mielettömästi pienistä kikoista, sanavalinnoista, adjektiiveista, yksityiskohdista! Liian vanhaksi koen olevani sellaiselle kirjalle, jonka kieli on selkeästi yksinkertaistettua, jotta nuori lukija ymmärtäisi sen, mutta Kerjäläisprinsessan kieli ei mene sitä, mistä aita on matalin.

Vuosi sitten minua vaivasikin jokin asennevamma lasten- ja nuortenkirjoja kohtaan. Ihan kuin olisi ollut jotenkin noloa tykätä niistä. Vuoden sisällä olen tajunnut, että lanukirjallisuus voi olla aivan yhtä laadukasta kuin mikä tahansa muukin kirjallisuus. Miten minulla menikin näin kauan sisäistää tämä? Luulisi, että kun olen aina puhunut spefin puolesta, minun pitäisi automaattisesti kyetä puolustaa muitakin kirjallisuden saroja, joita usein ylenkatsotaan. Kamalaa saada itsensä kiinni tällaisesta. Mutta nyt aion ottaa opiksi. Eläköön kaikki kirjallisuus!

Varmaan se, mikä muutti asenteeni, oli Hain jatko-osa, Kellopelikuningasta, jonka voin suoraan listata yhdeksi parhaimmista kirjoista, jonka luin vuonna 2013. Olen varmaan suositellut sitä jokaiselle kaverilleni, joka on vain suostunut kuuntelemaan. Sen valossa Kerjäläisprinsessaakin lukee aivan toisin silmin. Se on lyhyt kirja, jossa ei paljon selitellä, vain hypätään melko suoraan toimintaan. Kerjäläisprinsessa tuntuu alkurykäykseltä, jolla laitetaan käyntiin tarina, joka kypsyy kunnon mittoihin Kellopelikuninkaassa. Kerjäläisprinsessa on maistiainen, jolla laitetaan lukija haluamaan lisää, ja jatko-osa lunastaa lupauksensa.

Olen tosin edelleen samaa mieltä kuin vuosi sitten: maailmaa olisi voinut avata kirjan aikana hieman enemmän. Toisaalta, kirja on kerrottu täysin Gigin näkökulmasta, joten on ymmärrettävää, ettei ihan joka yksityiskohtaan juututa. Gigi on tässä vaiheessa vielä hyvin nuori tyttö, joka on elänyt omalla tavallaan hyvin suljettua elämää. Vasta myöhemmin hänen silmänsä aukeaa (verbi yksikössä tarkoituksella) ja lukija pääsee tutustumaan hänen näkökulmasta kautta tarkemmin Keloburgin sokkeloisiin katuihin.

Mitäs vielä? Vuosi sitten esitin toivomuksen, että tämä pioneerisarja avaisi teitä muillekin suomalaisille steampunkkirjoille. Sen jälkeen on mm. ilmestynyt uusi novellikokoelma ja suomennettu joitain kirjoja. Jatkakaa samaan malliin, oi suuret steampunkgurut! *Nostaa silinterihattuaan kunnioittavasti*

2 kommenttia:

  1. Tämä kirja oli minullekin positiivinen yllätys! Hiukan liian ohut minun makuuni, mutta sopiva intro Gigin maailmaan. Seuraava osa sitten olikin aivan mahtava. :D

    Se on kyllä hassua miten aika voi "kypsyttää" joitain lukukokemuksia. Minä tarvitsen välillä etäisyyttä kirjoista ennen kuin voin todella oivaltaa mielipiteeni niistä. Se on muutenkin hyvä merkki jos kirja jää raksuttamaan takaraivoon lukemisen jälkeenkin.

    Nyt vaan harmittaa tieto siitä, että sarja päättyy kolmanteen osaan ;___; ;___;

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisaalta, jotkut tosi huonotkin kirjat ovat jääneet raksuttamaan takaraivoon :D Jää pohtimaan, mikä siinä oikein mätti. Tai miten siitä olisi saanut paremman. Ehkä pahin kirja on täysin mitäänsanomaton?

      Anyways, minuakin harmittaa, että kyseessä on vain trilogia. Jos laatu pysyy samana, tätähän lukisi mielellään vaikka kuinka!

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...