sunnuntai 9. helmikuuta 2014

The Raven Boys (The Raven Cycle 1)

Kirjoittanut: Maggie Stiefvater, sivuja: 454, kieli: englanti

Englanninkielisessä internetissä korviini kantautui huhu: tässä olisi kirjasarja, jota markkinoidaan aivan väärin, mutta jos sille antaa mahdollisuuden, sillä on paljon potentiaalia. Eräänä päivänä kirjaston nettisivuilla seikkaillessani huomasin, että kirja on saatavilla, joten päätin antaa sille mahdollisuuden. Kaipasin YA:ta venäläisten realismin klassikoiden vastapainoksi.

Kirjan takakansiteksti ei ole erityisen lupaavan kuuloinen (ellei sitten etsi paranormaalia romantiikkaa): 
"Even if Blue hadn't been told her true love would die if she kissed him, she would stay away from boys. Especially the ones from the local private school. Known as Raven Boys, they only mean trouble. But this is the year that everything will change for Blue. This is the year that she will drawn into the strange and sinister world of the Raven Boys. And the year Blue will discover that magic does exist. This is the year she will fall in love."
Hieman epäileväisenä aloin lukea kirjaa, joka kaikeksi ilokseni osoittautui kaikeksi muuksi kuin traagiseksi rakkaustarinaksi. Kyllä, Bluelle on ennustettu, että kun hän suutelee tosirakkauttaan, tämä kuolee, eikä Blueta muutenkaan kiinnosta erityisemmin viettää aikaa poikien seurassa, mutta kirja ei aloita leiskuvaa romanssia heti ensimmäisen luvun puolessa välissä. 

Blue elää suhteellisen onnellisena erikoislaatuisen perheensä parissa. Jokainen Bluen perheenjäsen on meedio, Blueta lukuunottammata. Blue ei ole saanut selvännäkijän kykyjä synnyinlahjanaan, mutta hänessä on jotain, mikä antaa samassa huoneessa olevalle henkilölle lisävoimia. Siksi Blue onkin jo vuosia auttanut äitiään Pyhän Markuksen päivän aattona, jolloin uskomusten mukaan tulevan vuoden aikana kuolevien ihmisten henget kävelevät kirkkomaalla. Bluen äiti tienaa suurimman osan elannostaan kertomalla halukkaille, kuolevatko he vuoden sisällä vai eivät. 

Sinä vuonna Pyhän Markuksen päivän aatto on kuitenkin poikkeva. Blue on siellä puolitätinsä Neeven kanssa ja vastoin odotuksiaan näkee kirkkomaalla seitsemäntoistavuotiaan pojan hengen. Neevellä on vain yksi selitys: joko Blue tulee tappamaan näkemänsä pojan tai hän tulee rakastumaan poikaan. Tämä vahvistaa Bluen aikomusta pysyä erossa kaikista pojista, mutta yllättävää kyllä, seuraavalla työvuorollaan eräs Adam-niminen poika haluaa pyytää Blueta ulos.

Mutta Blue ei heittäydykään tunteiden vietäväksi! Sen sijaan hän ystävystyy Adamin ja tämän ystävien kanssa ja alkaa auttaa heitä erikoisessa tehtävässä. Adamin ystävä Gansey on jo vuosia yrittänyt etsiä merkkejä yliluonnollisesa, ja Bluen kyky saada kaikki yliluonnollinen käyttäytymään voimakkaammin tulee tarpeeseen.

Kirjan takakansiteksti on mielestäni erittäin hämmentävä. Se vetää puoleensa lukijoita, jotka haluavat lukea rakkaustarinan ja karkoittaa lukijoita, jotka haluavat lukea tarinan siitä, kuinka kaveriporukka yrittää ilman kunnon tiedonlähteitä kaivaa esiin vaaralliselta kuulostavia myyttisiä olentoja. Kirja antaa selvästi olettaa, että seuraavissa osissa romantiikalla voi olla isompi rooli, mutta ainakin ensimmäinen osa alkaa varsin platonisesti. Ja minä olen iloinen siitä! Jos haluan lukea romanssin, haluan sellaisen erittäin hitaasti kehittyvän.

Toisaalta kirjan takakansiteksti oli siinä mielessä piristävä, että kirjaa lukiessa ei oikeastaan tiennyt juuri mitään. Kaikesta sai ottaa itse selvää. Liian monesti takakansitekstit spoilaavat kirjan puoleen väliin saakka.

Jos tykkäät esimerkiksi Supernaturalista tai kummitustarinoista, tämä tämä kirja voi olla juuri sinua varten. Kirjassa niin Tarot-korteilla kuin Pohjois-Amerikan siirtomaa-aikojen historialla on suuri osa. Mukana on myös kiinnostavaa dynamiikkaa yksityiskoulun rikkaiden poikien välillä, draamaa jonka sekaan Blue ajautuu vahingossa.

4 kommenttia:

  1. Kuulostaa ihan kiinnostavalle, kaikki paitsi englanti. ;) Olen lukenut ja ymmärtänyt ihan hyvin useampaakin kirjaa reippaasti yli puolenvälin, mutta jotenkin kokemus vaan jää siihen. Palautan kirjan lukemattomana ja... Jää lukematta. En vain pääse kieleen niin hyvin kiinni. ;) Huoh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin minustakin tuntui, kun aloin ekaa kertaa lukea kirjoja englanniksi, mutta sitten kun pääsin ensimmäisen englanninkielisen kirjan loppuun saakka ja vielä olin ymmärtänyt sen, tunne oli hieno. Ei kannata haukata liian isoa palaa, vaan vaikka lukea joku kirja, jonka on jo lukenut suomeksi. Kyllä sitä oppii kun alkaa lukemaan. Aluksi voi olla tosin hidasta. Mullakin menee edelleen englanninkielisiin kirjoihin vähän kauemmin kuin suomenkielisiin.

      Ja jos tämä sarja menestyy rapakon takana, ehkä se joskus käännetäänkin :D

      Poista
  2. Tämä oli minusta ihana kirja. Jotenkin erilainen, eikä todellakaan mikään romanssin ympärillä pyörivä höpötys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä!
      Laitoin jo toisenkin osan kirjaston varaukseen :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...