perjantai 7. maaliskuuta 2014

Nörttityttö arvokirjaesittelyssä

Viime tiistaina pääsin kirjataivaaseen. Olen aktivoitunut Nörttityttöjen saralla, mitä kautta on poikinut jos jonkinlaista aktiviteettia harmaaseen lumettomaan talveen. Tällä kertaa vuorossa oli arvokirjaesittely Turun yliopiston pääkirjastolla.

Kirjastonhoitaja esitteli meidän noin kymmenen hengen porukalle ensiksi kirjaston lahjoitusten historiaa. Kuka on lahjoittanut ja mitä ja miten kirjasto on pitänyt siitä huolta. Opin muun muassa sen, että yliopiston kirjastolla on hallussa paljon hyvin satunnaisia kirjoja, mutta myös muistiinpanoja ja käsikirjoituksia jotka ovat alun perin olleet merkittävien henkilöiden omistuksessa. (Nyt jälkipäin aatellen tulee sellainen olo, että no totta kai kirjastolla on hallussa vaikka ja mitä, haloo, mutta enpä vain ollut tullut ajatelleeksi.) Valitettavasti en tajunnut tehdä tilaisuudesta muistiinpanoja, niin en pysty tarkkaan kertomaan, keiden kaikkien merkittävien henkilöiden lahjoituksia kirjasto on saanut. Meille esiteltiin dioina monia kuvia, joissa esiintyi merkittäviä suomalaisia kirjailijoita, joista minä en kuitenkaan ollut ennen kuullut mitään, mistä syytän huonoa yleissivistystäni, tai sitten vain sitä, etten ole koskaan sattunut törmäämään heihin. Ei kaikkeen ehdi tutustua.

Kaikista kiinnostavin osa esittelyssä tietenkin oli se, kun meille esiteltiin vanhoja kirjoja, joita sai sitten tutkia. En valitettavasti ottanut lainkaan kuvia, sillä kirjat lumosivat minut niin, etten muistanut valokuvauksen mahdollisuutta kuin vasta aivan lopussa, enkä tiedä, olisiko niistä edes saanut ottaa kuvia. Jotkut kirjat olivat niin vanhoja, että niitä täytyi käsitellä hanskat kädessä.

Vaikuttavimmat kirjat mielestäni olivat vanhat, muistaakseni 300-luvulta peräisin olevat papyruspalat, joissa kirjoitus oli edelleen nähtävillä selkeästi. Siihen aikaan harrastettiin kierrätystä ihan niin kuin nykyään, tosin varmaan pikemminkin materiaalin vähyyden vuoksi ympäristön suojelemisen sijaan. Sen vuoksi pleksilasin alle suojaan laitetut papyruksen oli alun perin löydetty haudoista, joissa virkamiesten kirjeenvaihtoon käytetty papyrus oli uusiokäytetty hautojen täytteenä.

Toinen vanha aarre oli muistaakseni jostain 1400-luvun lopusta tai 1500-luvun alusta. Pieni mutta paksu kirja sisälsi muun muassa alkuperäisessä värityksessä olevan krusifiksi-kuvan ja vanhoja nuotteja. Kirja on painettu joskus kirjapainon aivan alkuaikoina, mutta mukana oli myös käsinkirjoitettuja osioita ja yksi 1300-luvulta säilytynyt sivu, kirjoitettuna pergamentille.

Mieleen jäi myös kaksi kirjaa, joista toinen on ollut Elias Lönnrotin hallussa ja toinen Aleksis Kiven omaisuutta. Molemmissa kirjoissa oli olemassa aidot nimikirjoitukset. Kiven kirjassa luki Aleksis Stenvall. Kirjoja tutkiessa oli kummallisen pyhä olo. En edes tiennyt, että sellainen olo voisi tulla kirjasta, jonka joku heppu on aikoinaan omistanut, mutta ei siinä voinut olla miettimättä, että Lönnrot tai Kivi on joskus aikoinaan selaillut juuri tätä samaa nidettä.

Suurin osa kirjoista oli ruotsiksi, saksaksi tai ranskaksi, mistä minulle kielitaidottomalle oli melko vähän iloa. Onneksi seassa oli yksi kirja, jossa oli Christfrid Gananderin kansanrunoutta, jota oli ilo lukea. Runot oli painettu fraktuuralla ja kirjoitettu ajanmukaisen 1700-luvun oikeinkirjoitusopin mukaisesti. Kävin juuri kurssin, jossa käsiteltiin kirjakielen kehittymistä, pääsin käyttämään oppimiani taitoja vanhan kirjasuomen lukemisesta heti käytänössä.

Esittelyssä oli myös joitain luentomuistiinpanoja 1700-luvulta. Ne oli kirjoitettu uskomatoman kauniilla käsialalla ja uskomattoman pienin kirjaimin. Käsiala pieneni mitä pidemmälle muistiinpanoja selasi. Kenties opiskelijalla ei ollut varaa hankkia lisää paperia, niin oli pakko vähän säästää tilaa.

Kyllä entisaikaan osattiin painaa kauniita kirjoja. Mutta en kyllä valita nykyaikaakaan, jolloin on mahdollista saada parilla eurolla käsiinsä kirja, jonka sisältö saattaa olla hitusen mielenkiintoisempikin, ellei sitten satu olemaan erittäin kiinnostunut vanhalla ruotsilla kirjoitetuista liturgioista. :)

3 kommenttia:

  1. Voi miten kiehtovaa! Tuollainen kierros olisi kyllä ihana ^^ Ja taas aloin haaveilla omasta kirjastosta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oma kirjasto taitaa syntyä luonnollisesti, jos jatkan kirjojen hankkimista tähän tahtiin :D

      Tuo esittely oli kyllä kirjanörtille unelmien täyttymys.

      Poista
    2. Minäkin ostan kirjoja koko ajan vaikka lukemattomia on vaikka kuinka paljon :D täällä soluhuoneessakin niitä on noin 50 :D En vain voi vastustaa kirjoja. Pidän kyllä siitä, että jaksan yhä innostua kirjoista niin paljon.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...