keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Onko tässä mitään järkeä?

Kevätaurinko on alkanut paistaa ja sen seurauksena minulla on sellainen olo, kuin olisin herännyt puoli vuotta kesäneestä horroksesta.

Horroksesta on herännyt myös eräs projektini, jolla ei ole tällä hetkellä mitään muuta parempaa työnimeä kuin Nano12.

Eli marraskuun 2012 nanowrimoteksti, jonka sain valmiiksi vähän yli vuosi sitten. Kun sain ensimmäinen editointikierroksen vedettyä noin 100 000 sanan (n. 300 liuskan) tekstille, luetutin sen muutamalla kaverillani ja sain ihan mukavaa, joskaan ei kauhean rakentavaa palautetta. Sen jälkeen koitti Camp Nano, jossa yritin jatkaa tarinaa, mutta Campin aikana totesin, että ennen kun haluan jatkaa tarinaa mihinkään suuntaan, ensimmäisen osan pitäisi olla edes jokseenkin valmis.

Ensimmäinen osa kaipasi rankkaa muokkausta, joten koko projekti jäi jäähylle määrittelemättömäksii ajaksi. Aina välillä olen miettinyt asiaa ja saanut kiinnostavia inspiraatikohtauksia. Teksti on hautunut päässäni ja joskus olen tehnyt jopa jotain muistiinpanojakin.

Nyt alkaa olla sellainen olo, että voisin ottaa koko roskan uuteen käsittelyyn. Lukisin kaiken läpi, tekisin tarkat muistinipanot ja sen jälkeen kirjoittaisin sen kokonaan uudestaan, sillä muutoksia on tiedossa niin paljon, että pelkällä pikku muokkauksella ei selviä.

Samalla kuitenkin mietin, että onko tässä mitään järkeä. Mitä olen suomalaista kustannusmaailmaa seurannut, minulla on sellainen olo, ettei mikään suomalainen kustantamo edes harkitsisi tekstini julkaisua. Tuntuu siltä, että fantasiaa ja kaikkia alle jääviä alagenrejä julkaistaan vain lasten- ja nuortenkirjallisuuden puolella. Vanhemille suunnattua spefiä ei halua julkaista, koska se ei kuulemma myy. Se kilpailee georgerrmartinien rinnalla.

Tarinani on jonkinlaista spekulatiivista fiktiota, jossa esiintyy yliluonnollisia elementtejä, joita pyritään selitämään speudotieteellisin menetelmin. Se ei ole siis miekka ja magia -fantasiaa. Sen yliluonnolliset elementit ovat loppujen lopuksi hyvin pieniä, mutta tapahtumat alulle sysääviä tekijöitä. Tarinan päähenkilöt ovat parikymppisiä ja pääpaino juonella taitaa olla ihmissuhteilla ja muutaman mysteerin selvittämisellä. Kirjoitin tarinan, jonka itse haluaisin lukea, enkä pidä tätä lainkaan huonona perusteena kirjoittaa jotain.

En haluaisi muuttaa tarinaa niin, että se sopisi nuoremmille. Tuntuisi oudolta nuorentaa hahmoja ja laittaa heidät kärsimään murrosiän ailahtelusta kaikkien muiden ongelmien lisäksi.

Samaan aikaan kun kerään inspiraatiota tekstille, takaraivossa jyskyttää epäilyksen tunne. Kannattaisiko edes? Kauhea työ, eikä mitään takuita julkaisusta. Onko julkaisu edes tavoite? Raahahan en missään vaiheessa odota tästä saavani, mutta olisihan se joskus kiva nähdä oma teksti painettuna upeiden kansien välissä.

No, onhan sitä huonompiakin harrastuksia olemassa.

12 kommenttia:

  1. Mielestäni tekstisi paranteleminen olisi hyvää harjoitusta, vaikkei se koskaan näkisikään päivänvaloa. Jos ajattelee, että kirjoittaa vain jos julkaisu on varma, ei välttämättä pääse koskaan kirjoittamaan, saati julkaisemaan omia tekstejään. Ja jos ei kokeile, niin sitten ei ainakaan tapahdu mitään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän sitä koskaan kannata kirjoittaa vain julkaiseminen silmissä kiiluen, koska silloin ei kirjoittaisi omaa, vaan kirjoittaisi sellaisen, minkä suuryleisö haluaisi lukea ja siitä voisi tulla vähän lattea, mutta kyllä sitä vähän miettii, että kiinnostaako ketään.

      Poista
  2. Kannustan muokkaamaan. =) Itselläni ainakin on vaikeuksia päästää tekstistä ja varsinkin hahmoista irti, ennen kuin olen kirjoittanut tarinan niin hyvin kuin osaan. Vieläkin sama urakka meneillään. ;) Eikä ainutkaan kirjoitettu sana ainakaan taaksepäin vie.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, hahmot varsinkin pyörivät mielessä. Monesti luennoilla tulee piirreltyä hahmoja monisteiden kääntöpuolille.

      Poista
  3. Minä olen kirjoittanut (osittain yhdessä ystävän kanssa) about samanmittaisen fantasiaromaanin kässärin, jota olen pariin otteeseen uudelleenkirjoittanut, viimeksi (hauska sattuma) vuonna 2012. Kirjoittamisen aloitin 2005 syksyllä tai 2006 keväällä, en aivan tarkkaan muista. Aina säännöllisin väliajoin ajatus kässäristäni ja sen tapahtumista pulpahtaa päähän, kun näkee jossain kirjassa/elokuvassa/kuvassa jonkin elementin, joka esiintyy siinä. ja tulee halu palata tektin työstämisen ääreen. Välillä vanhaa tekstiä lukiessaan (onhan siitä ensimmäisestä versiosta jo melkein 10 vuotta), tulee olo, että voi kamalauus millaisen kliseen nuorempi minä on kirjoittanut. Ja välillä ihmettelen, olenko tosiaan kirjoittanut joskus näin hyvin.

    Se on minun lapseni, josta en osaa päättää, haluanko sitä edes julkaistavan, vaikka haavenani olisi olla kirjailija. Olen myös miettinyt tuota, että myykö fantasia enää (viimeksi tänään graduseminaarissa, jossa käsiteltiin työtä, jossa vertaillaan Tolkienin ja Sapkowskin haltiakuvaa). Lupasin itselleni, että kunhan valmistun yliopistosta, aloitan tekstin rankan työstämisen: kello soimaan ja joka päivä n, kahdeksan tuntia rankkaa kirjoittamista ja viilaamista.

    Keksin pari päivää sitten (omasta mielestäni mahtavan) NaNo-idean, joka on dystopiaa. Tekstiä olisi hauskaa ryhtyä kirjoittamaan heti, mutta jos tuon gradun kuitenkin saisi ensin alta pois. Viimeistään sitten marraskuussa palaan tuohon ideaan ja alan työstää tarinaa. Olisihan se myyvä aihe, mutta en edelleenkää osaa ajatella tekstiäni myytävän kirjana. Dystopiat kiinnostavat minua, mutta niitä tuntuu turskahtelevan jokaisesta kustantamosta juuri nyt. Hahmonit ovat myös vähän vanhempia, keskeinen tyttö/nainen on n. 19v ja mies puolestaan n.30v, eli ei aivan kaikkein nuorimman lukijakunnan piiriin kuuluisi tämäkään teos.

    No, kirjoitan tarinan ainakin itselleni, vaikkei sitä kukaan lukisikaan, ehkä siskojani lukuunottamatta. Kirjoittaminen on kivaa, etenkin kun sitten joskus ei tarvitse enää kirjoittaa akateemisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, luin joskus jotain, mitä olin kirjoittanut yläasteella, ja hämmästyin kuinka kypsältä kuulostin. Ja välillä taas kiemurtelen häpeästä aivan uusia tekstejä lukiessani. Joskus tulee helmiä, joskus ei.

      Kyllä fantasia aina myy jonkin verran, mutta aina välillä tulee buumeja. Tolkien, Potter, vampyyrit, ihmissudet, zombiet. Ehkä perus miekka ja magia & seilataan eeppisen fantasiamaailman päästä toiseen kartan avulla -fantasia ei ole nyt kuuminta huutoa, mutta kyllä Game of Thrones ja Tulen ja jään laulu pitävät sitä edes ihmisten mielessä.

      Nano-ideat ovat kyllä kivoja :) Nanoa on kiva kirjoittaa, koska voi tehdä ihan mitä vaan ja perustella huonoa tekstiä, että se oli vain nano. Silloin saa ihan tyhjästä luoda mitä ikinä keksii. Mutta joskus nanosta tulee jotain oikeasti käyttökelpoista. Syksy 2012 - Kevät 2013 oli minulle aikaa, jolloin oli tosi paljon aikaa miettiä pelkästään tekstiäni, joten minun nanostani syntyi edes... jotain.

      Kirjoittaminen on kivaa :) Saapahan ainakin laittaa paperille omat ajatuksensa.

      Poista
  4. Eihän fantasiakirjallisuutta (tai muutakaan) tarvitse jakaa vain lapset ja nuoret sekä aikuiset kategoriaan. Onhan siinä välissä myös nuoret aikuiset, joki ainakin itse miellän noin 17-30 vuotiaat henkilöt. Ei minusta sen perusteella sinulla olisi mitään syytä muokata päähenkilöitäsi nuoremmiksi :) Tämä tämmöisenä turhana pienenä välihuomiona.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkään en pitäisi luokittelua tarpeellisena, mutta kirjakaupat ja kirjastot tykkäävät luokitella. Tuntuu siltä, ettei "välikirjoja" ole. Itse parikymppisenä haluaisin lukea parikymppisten elämästä, sillä teinien elämä ei enää ole yhtä samaistuttavaa, mutta en välttämättä koe olevani samassa tilanteessa 30-vuotiaan perheenäidinkään kanssa.

      Nuoret aikuiset (YA) tuntuu usein vastaavan suomen nuortenkirjallisuus-termiä, jossa seikkailevat 15-17-vuotiaat hahmot.

      Poista
  5. Kannattaa ehdottomasti yrittää! Olet sen kanssa jo noin pitkällä. Ryhdy toimeen vaikka pienissä erissä ja luetuta tekstiä toisilla, se auttaa aina ainakin minua. Mistä sitä tietää, mihin tarina sinut vie ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, olen siinä mielessä pitkällä, että minulla on valmiina KOKO käsikirjoitus. Nyt vain pitäisi jalostaa siitä jotain parempaa...

      Poista
  6. Kannattaa kannattaa, sitä paitsi idea kuulostaa hyvältä, mistä sitä tietää mihin suuntaan kustannusmarkkinat venyvät, jos vaikka spefi herättäisikin mielenkiintoa. Ja onhan niitä monia pienempiä, erikoistuneita kustantamoja, jotka ottavat listoilleen myös aikuisille suunnattua spekulatiivista fiktiota. Ja jos ei, niin kirjoittaminen on ehkä maailman hauskin harrastus :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia :) Jo joo, pienkustantamoista löytyy mukavasti valinnan varaa

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...