sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Edgar Allan Poe: Lyhyt elämä

Kirjoittanut: Peter Ackroyd
Sivuja: 160 + liitteet

Egdar Allan Poe on kirjailija, johon minut tutustutettiin yläasteen äidinkielentunneilla, mutta en ole koskaan kauheasti lukenut hänen tekstejään yhtä novellia ja runoa lukuunottamatta. Runo onkin nyt tarkemman luvun alla, sillä minun pitäisi kirjoittaa siitä essee. Lähdeteoksia etsiessän löysin 160:n sivun mittaisen Poen elämäkerran, jonka päätin lukaista.

Kirja on todella nopealukuinen. Luin sen kahdella istumalla, ajallisesti siihen meni ehkä 3-4 tuntia. Se sopii todella hyvin sellaiselle, joka on kiinnostunut Poen elämästä, mutta kokee wikipedia-artikkelin riittämättömäksi, mutta ei kuitenkaan halua kauhean laajaa katsausta. Valitettavasti tähän lyhyeenkin kirjaan oli mahtunut turhaa toistoa, joka pisti ikävästi silmään.

Tämän kirjan voisi toimia myös ihan hyvänä lukuromaanina. Juoni (?) on kyllä aika ennalta-arvatta. Kirjaa lukiessa haluaakin selvittää, minkälainen henkilö Egdar Allan Poe oli ja mitkä asiat vaikuttivat siihen, että hänestä on tullut niin kuuluisa. Kirjan kirjoittaja Ackroyd on mielestäni luonut Poesta todella traagisen hahmon. Olen kyllä samaa mieltä, että Poen elämää on seurannut epäonni sairauden, kuoleman ja rahahuolien muodossa, mutta muutamaan otteeseen kirjoittajan asenne pisti hymyilyttämään. Tästä kertoo ehkä jo se, että kirjan ensimmäisen luvun nimi on Uhri ja toisen Orpo. Kirjan sävy ei todellakaan ole neutraali.

Mitä enemmän olen Poeen tutustunut, sitä ristiriitaisemmaksi mielikuvani hänestä on muodostunut. Ennen kun aloin perehtyä häneen enemmän, tiesin vain hänen olevan jonkinlainen goottiromantiikan kuningas. Vaikka itsekin liputan goottiromantiikan puolesta, en ollut koskaan tullut lukeneeksi Poen tuotantoa. Olin kuvitellut hänen olleen äärimmäisen menestynyt elinaikanaankin. Vaikka Poe nauttikin menestystä Korppi-runollaan, hän kuuluu siihen lukuisaan joukkoon taiteilijoita, jotka kuolivat saamatta koskaan tietää suosionsa laajuutta.

Ennen pidin Poeta jonkinlaisena inspiraation isänä, joka istuskelee kahviloissa ja runot vain pulppuavat jostain alitajunnasta, mutta kirjan perusteella Poe olikin hyvin laskelmoiva kirjailija, joka suunnitteli tekstinsä huolellisesti, jotta ne vaikuttaisivat lukijaan juuri hänen haluamallaan tavalla. Hän vaikutti varsin ailahtelevalta ja epäluotettavalta persoonalta, joka kärsi alkoholismista (vaikka Ackroyd koettaa kiistää sen) ja innostui useista projekteista, joita ei kuitenkaan saanut saatettua loppuun. Myös Poen käsitys siitä, että elämän kaunein asia on kuollut nainen, närkästyttää minua, nykyajan naislukijaa.

Kirjaa lukiessa heräsi muutamia ajatuksia. Minua alkoi kiinnosta idea fiktiivisestä elämäkerrasta. Kertomus, joka olisi kirjoitettu täsmälleen niin kuin elämäkerran yleensä, mutta henkilö, jota teos käsittelisi, olisi täysin keksitty henkilö, samoin toivon mukaan suurin osa päähenkilön elämään vaikuttaneista henkilöistä. Voisi olla myös kiinnostavaa, jos henkilö olisi kytketty jonkun kuuluisuuden elämään uskottavasti. Tietääkö kukaan, onko tällaisia kirjoja olemassa? Minua kiinnostaisi lukea sellainen.

Mietin myös paljon sitä, kuinka hyvin kukaan voi tuntea jonkun toisen elämän, kun vaikuttaa siltä, ettei henkilö itsekään tuntenut itseään kovin hyvin. Tämäkin kirja on vain yksi tulkinta Poen elämästä. Mietin myös paljon elämäkertojen rakennetta. Ainakin minulla tuppaa olemaan ongelma, että henkilön elämä kiinnostaa siihen saakka, kun hän vihdoin saavuttaa menestyksensä. Sen jälkeen tarinaan tulee mukaan joko ahneita pomoja, väärinymmärryksiä, julkisuuden paineita, taiteen tuskaa tai kaikkia yhtä aikaa. Ja luonnollisesti melko usea elämäkerta päättyy henkilön kuolemaan.

Mielestäni Edgar Allan Poe: Lyhyt elämä oli kuitenkin ihan hyvä kirja. Lukisin samanlaisia tiiviitä paketteja muistakin kuuluisista henkilöistä. Ja oli siitä jotain apua esseeseenikin.

4 kommenttia:

  1. Nykyisin minulle tulee Poesta aina mieleen yksi Michael Connellyn romaani, Runoilija, jossa sarjamurhaaja jättää murhapaikoilleen säkeitä Poen runoista, ja tv-sarja The Following, jossa jahdataan Poen inspiroimaa sarjamurhaajaa. Loistavia molemmat! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taisimme luennolla puhuakin tuosta elokuvasta! Idea ainakin kuulostaa jännältä. Kenties jotain Da Vinci -koodin innoittama "kaikkialla on merkkejä ja ennustuksia" meninkiä?

      Poista
  2. Lainasin tämän vähän aika sitten kirjastosta, ihan ex tempore fiiliksellä. Pitääpä katsoa, jos ehtisin lukemaan jossain vaiheessa. Kuulostaa kertomasi perusteella paremmalta kuin olin olettanut. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan mukavaa luettavaahan tämä oli :) Nopealukuinen.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...