keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Egyptin prinssi & Joosef - unten kuningas


Noin kuukausi sitten kuuntelin satunnaista instrumeltal music -soittolistaa 8trackissa, kun yhtäkkiä alkoi soida tuttu kappale. Tunnistin sen oitis joksikin Egyptin prinssin kappaleeksi. Voitte kuunnella kappaleen halutessanne tästä. Vaikka taustamusiikkina. Minun kotonani oli (ja on edelleen) melko laaja Disney-piirrettyjen VHS-kokoelma, mutta Egyptin prinssiä meillä ei koskaan ollut. Jollain kaverillani taisi kuitenkin olla, sillä muistan katsoneeni Egyptin prinssin todella monta kertaa. Musiikin inspiroimana päätin katsoa tämän elokuvan uudelleen. Hetken pohdittuani keksin, että elokuvan varmasti saa kirjastosta. Samalla kertaa laitoin varaukseen myös Joosef - unten kuninkaan, joka on eräänlainen jatko-osa, ainakin molemmat on Dreamworksin elokuvia.

Katsoin ensiksi Egyptin prinssin. Elokuvahan perustuu Mooseksi tarinaan, joka löytyy Raamatusta Mooseksen toisesta kirjasta. Egyptissä asuvien juutalaisten määrä on kasvanut liian lukuisaksi, joten faarao Seti määrää juutalaiset vastasyntyneet poikavauvat tapettaviksi. Yovcheved-niminen nainen ei kuitenkaan halua lapsensa kuolevan, joten hän laskee vauvan virtaan korissa toivoen, että lapsi saisi mahdollisuuden elää. Ja hyvän mahdollisuuden lapsi saakin, sillä kunigatar löytää korin ja päättää adoptoida lapsen itselleen. Mooses kasvaa ylhäisissä oloissa, mutta myöhemmin hän saa tietää alkuperänsä.

Kuulostaako tutulta juonelta? Kuinkahan monta kertaa olen lukenut kirjan, jossa lapsi on eri syntyperää kuin väitetään ja hänestä lopulta kasvaa oman kansansa pelastaja? Eikö sitä sanota, että Raamatusta useat suuret tarinat ovat peräisin? Egyptin prinssissä on kuitenkin se positiivinen puoli, ettei se yritä tuputtaa vakaumusta niille, jotka eivät sitä halua vastaanottaa. Sen voi katsoa puhtaasti elokuvana ja hyvänä tarinana, mutta sen voi halutessaan katsoa vakaumuksensa kautta. Oikeastaan, mielestäni elokuva tekee hyvää työtä erilaisten kulttuurien esittäjänä. Juutalaisten jumala on tässä elokuvassa vain yksi jumala muiden joukossa. Se sopii elokuvaan hyvin, ja vivahde on tehty sen verran taitavasti, ettei se todennäköisesti närkästytä kovin monta katsojaa. Vaikka kyllähän Jahven ylivertaisuutta korostetaan monissa kohtauksissa.

Onkohan se aikuisuuden merkki, kun lapsuuden suosikeissa alkaa yhtäkkiä ymmärrää pahiksia? En ole koskaan erityisesti vihannut Mooseksen velipuolta Ramsesta, vaikka hänestä annetaan varsinkin loppupuolella hyvin julma kuva, mutta vasta nyt tunnun pääsevän kunnolla mukaan Ramseksen ajatuksiin. Elokuvan alussa Ramseksen isä, faarao, syyttää Ramsesta, että tämä olisi suvun heikoin lenkki. Myöhemmin Ramses nähdään mutisevan heikonta lenkkiä yksinään. Ainakin elokuvan versiossa Ramses on todella ahtaassa tilanteessa. Hän on Egyptin hallitsija ja yhtäkkiä hänen kadonnut veljensä saapuu takaisin ja vaatii häntä vapauttamaan israelilaiset, jotka ovat Egyptin suuri työvoimavara. En todellakaan kannata orjuutta, mutta silti katsoin asiaa Ramseksen näkökulmasta. Mitä muita vaihtoehtoja hänellä on, kuin yrittää estää israelilaisten lähdön?

Kiinnostavan tarinan lisäksi elokuva on aivan upean näköinen ja kuuloinen! Katsokaa vaikka näitä kuvia ja näitä gifejä! Elokuvaa voi katsoa ihan taiteenkin nimissä. Se oli aikoinaan kallein anmaatioelokuva siihen mennessä, ja se kyllä näkyy. Elokuvaa varten kehitettiin uusia animointitekniikoita ja siitä oikeasti huomaa, että moniin yksityiskohtiin on kiinnitetty huomita.

Olisinpa ollut tarpeeksi vanha elokuvan tullessa, niin olisin varmasti mennyt katsomaan sen elokuviin. Tällaisissa elokuvissa harmittaa vähän, että en edes muista, milloin olen nähnyt ne ensimmäisen kerran, joten ei ole mitään muistikuvaa siitä, mitä ajattelin ensimmäisellä katselukerralla. Vai katsonko Egyptin prinssiä nostalgialinssit silmilläni, huomaamatta lainkaan epäkohtia?

Tässä vielä elokuvan aloittava kohtaus, luonnollisesti suomeksi. Kiinnittäkääpä huomiota Mooseksen äitiin. Hänen osuutensa laulaa Ofra Haza, israelilainen laulaja, joka opetteli laulamaan osuutensa monella kielellä. En ennen edes tiennyt, ettei laulaja ole suomalainen! Kuuntelin vain, että onpas laulajalla erikoinen laulutyyli.



Mutta sitten Joosef - unten kuningas...

Siinä oli tosi paha jatko-osan jälkimaku. Joku on ilmiselvästi halunnut tehdä rahaa Egyptin prinssin siivellä ja kasannut kokoon kehnon kyhäelmän, jolla voidaan huijata katsoja maksamaan elokuvalipusta. Elokuva on lattea eikä siitä oikein jää mitään muuta käteen kuin tympeä ja pettynyt mieli.

Se kalpenee Egyptin prinssin rinnalla jo heti kättelyssä. Aloitusnumerosta ei jää mieleen mitään, eikä mikään muukaan musikaalinumero jätä kovin suurta muistijälkeä. Elokuvaa vaivaa paha epätasaisuus. Kun katsoin elokuvan kaverini kanssa, nauroimme ratketaksemme todella surkealle animaatiolle. Välillä taas animointi muuttuu melko hyväksi ja paikoittain elokuvassa on ihan näyttäviäkin kohtauksia. Tuli sellainen olo, että kaikki budjetti on tuhlattu muutamiin kohtauksiin ja muut kohdat on animoitu väärällä kädellä kahvitauon lomassa. Kokonaisuus jää tosi mitättömäksi ja se tuntuu vain toistavan sitä kaikkea, mitä on jo Egyptin prinssissä nähty. Ymmärrettävästi katsojat kaipasivat lisää Egyptiä, mutta lisää ei tarkoita toistoa.

Joosef - unten kuningas tuntuu noudattavan alkuperäistekstiä uskollisemmin, huonolla tavalla. Se ei tunnu uskaltavan dramatusoida mitään, vaan tarina puksuttaa eteenpäin kuin pikajuna, joka ei pysähdy yhdelläkään asemalla. Kaikkialle liikutaan laput silmillä. Egyptin prinssi on oikeasti aika raaka elokuva ja varmasti suurin syy elokuvan vaikuttavuuteen on sen raadollisuus, mutta Joosef - unten kuninkaassa meno on koko ajan todella sievistelevää. Huomasin, että Egyptin prinssin ikäsuositus on 7, kun taas Joosefin katsotaan olevan sopiva 3-vuotiaille.

Elokuvan jälkeen aloimme kaverini kanssa pohtia, miten sitä olisi voinut parantaa. Muutama maisemakuva sinne ja tänne, vähän paremmat kappaleet ja vähemmän Vincent van Gogh -inspiroituneita unikohtauksia, sillä ne eivät sopineet elokuvan muuhun tyyliin laisinkaan. Mielestäni elokuvassa on myös ihan puhdas virhe. Joosef nimittäin näkee elokuvan alussa unia, joita hän ei ymmärrä. Yhtäkkiä elokuvan loppupuolella hän kuitenkin sanoo osaavansa tulkita unia, ja minä katsojana ihmetelen, että missä välissä hän on sen ehtinyt oppia. Joku aiempi kohtaus, jossa Joosef tulkitsee unen oikein, ei olisi ollut pahitteeksi.

Ei Joosef - unten kuningas ole huonoin animaatioelokuva, jonka olen nähnyt, muta verrattuna edeltäjäänsä, se on aika laimea suoritus. Egyptin prinssi taas jää mieleeni todella hyvänä elokuvana, jonka hankkimista tarkoin valikoituun ja pieneen DVD-kokoelmaani voisin syvästi harkita, sillä taidan haluta katsoa sen vielä joskus uudestaan.

10 kommenttia:

  1. Itsellä ei ole niin läheisiä lapsuusmuistoja näistä. Vilkuilin kyllä Joosefin aina kun tuli telkkarista, mutta mieluummin katsoin Aladdineja. Egyptin prinssin näin ekan kerran vasta jotain kaksitoistavuotiaana kun sain kirjakerhon mukana.

    Ensi kerralla kun kipeilen kotona, voisi katsoa tuon. ;) Jos olisin kasvanut hiukan nousta "piirretytonlapsellisiihyi"-vaiheesta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla oli "piirretyt on lapsellisia hyi" vaihde noin kaksi minuuttia kuudennella luokalla, sitten pääsin yli siitä :D

      Poista
  2. Minä sain Egyptin prinssin lahjaksi joskus kun olin yhdeksän tai vastaavaa ja vielä tänäkin päivänä saatan katsoa sen ja tuntea sen suloisen nostalgian havinan ja nähdä tarinan kiehtovuuden. Tällä hetkellä himoan kaikkia Disneyn elokuvia sekä dvd:lle että kirjoina (annoin omat kirjani kutosluokalla pois anteliaisuuden puuskassa sukulaispojalle...). Lisäksi Dreamworksin tuotanto ja nämä muutamat 20th Century Fox tuottamat piirretyt olisivat kyllä hieno lisäys hyllyyn. En koskaan kyllästy piirrettyihin! :D Joka kerta, kun kuuntelen tuon Egyptin prinssin kappaleen, tulee kylmät väreet - kappale on niin upea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, aloituskappale on tosi upea. Eikä hyviin piirrettyihin meinaa kyllästyä ikinä!

      Poista
  3. Katsoimme ala-asteella etenkin Egyptin prinssin monta kertaa ja taisi se telkastakin tulla monesti. Ah muistoja.. Nyt tuli kauhea himo katsella nuo taas!

    VastaaPoista
  4. Pidin tästä salaa ala- ja yläasteella, koska "uskontojutut" eivät olleet siistejä. Uskonto ei ole vieläkään minulle tärkeä asia, mutta niinkuin sanoit, Egyptin prinssissä on hienoa se ettei se tuputa mitään, siitä saa pitää ihan elokuvana. Minäkään en tiennyt, en olisi edes arvannut, että Mooseksen äidin äänenä ei ollut suomalainen! Tosi hieno teko Ofra Hazalta, ja todella hyvin vieläpä lausuu suomea! Phil Collinshan lauloi myös monella eri kielellä Karhuveljeni Kodaa varten, jopa japaniksi, mutta harmikseni ei suomeksi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Phil Collins taisi laulaa myös Tarzanin lauluja usealla eri kielellä. Olen tavallaan iloinen, ettei hän laulanut suomeksi, sillä se ei välttämättä olisi kuulostanut hyvältä. Deliver us -kappaleessa Mooseksen äidille on kuitenkin vielä niin pieni osa, että sen lausumisen varmaan pystyy opettelemaan, mutta uskoisin, että 5 kokonaista kappaletta olisi aika kova homma.

      Poista
  5. Olen nähnyt Egyptin prinssin joskus pienenä, mutta se ei oikeastaan jäänyt mieleen, koska pidin enemmän Disneyn elokuvista. Rupesin jokunen aika sitten kuuntelemaan nostalgiasyistä youtubesta Disney -leffojen kappaleita ja siinä sivussa tuli kuunneltua myös Egyptin prinssin lauluja. Jäi vähän sellainen olo, että luultavasti nyt aikuisiällä saattaisin pitää elokuvasta, ainakin sen saisi sisäistettyä paremmin kuin lapsena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, aika monilla on jäänyt monia elokuvia katsomatta, koska ne eivät ole Disneytä. Tämä ja esim Anastasia. Mutta niitä on piristävä katsoa, koska ne eivät ole Disneytä. Niissä on vähän erilainen tunnelma.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...