tiistai 29. huhtikuuta 2014

Kulttuuria Tampereella: Muumilaakso ja Les Misérables

Viime lauantaina 26.4. oli Tampereella kirjabloggaajien miitti, jossa käytiin Tampereen taidemuseon Muumimaailmassa. Miitti on inspiroitunut Tove Janssonin juhlavuodesta. Miitissä ei ollut kovin paljon väkeä paikalla, mutta kuitenkin sen verran, että meille järjestettiin opastettu kierros.

Muumimaailmassa on esillä Tove Janssonin alkuperäiskuvitusta, jota hän on piirtänyt muumikirjoihinsa. Esillä oli myös muutama alkuperäinen sarjakuvakuvasivu ja Tuulikki Pietilän tekemiä veistoksia, jotka perustuvat muumien seikkailuihin. Osa veistoksista mukaili hyvinkin tarkkaan Janssonin kuvitusta, mutta osaan ei ainakaan näyttelyn seiniltä löytyny vastinetta.

Kuten aiemmin olen jo tunnustanut, olen oikeastaan lukenut vain yhden muumikirjan, joten näyttely ei ollut minulle ehkä kaikista antoisimmasta päästä. Minut on kuitenkin kasvatettu Muumilaakson tarinoilla ja äitini kerää uskollisesti muumimukeja, joten koin olevani tarpeeksi valmistautunut näyttelyyn. Näyttelyssä olikin hauskaa bongailla piirustuksia, jotka ovat tuttuja mukeina. Varsinkin minua ilahdutti Sosulin hääkuva. Monista piirustuksista myös sai huomata ilokseen, kuinka uskollinen japanilainen animaatio on ollut alkuperäiselle kuvitukselle. Monet piirutukset palauttivat mieleen kohtauksia, jotka ovat lapsuudessa syöpyneet muistiini ja vain olivat olleet odottamassa hetkeä, jolloin ne voivat nousta pinnalle taas.

Tampereen taidemuseo
Ja vaikka ei tietäisi muumeista mitään, Janssonin originaalitaidetta on ilo katsella ihan teknisistäkin syistä. Useita piirustuksia tuli tiirailtua aivan lähietäisyydeltä. Onko ne tehty juoksevalla musteella valkoiselle paperille vai onko valkoiset ääriviivat raaputettu esiin mustan musteen alta? Minkälaisia vetoja akvarelleissa on käyetty? Miten virheitä on korjailtu? Osassa piirustuksista oli myös lyijykynällä piirrettyjä ohjeita siitä, miten kuva tulee asetelle sivulle ja minne tulee teksti.

Yksi näyttelyn vetonauloista oli ehdottomasti suuri pienoismalli muumitalosta, jonka Jansson, Pietilä ja Pentti Eistola ova rakentaneet 70-luvun lopussa. Luonnollisesti näyttelystä ei saanut ottaa kuvia, mutta löysin netin ihmeellisestä maailmasta tällaisen bloggauksen, jossa on muutama kuva muumitalosta. Kuvista näkee heti, ettei muumitalo ole korkea pyöreä torni, vaikka korkea ja tornimainen onkin. En kuitenkaan varmaan ole ainoa, joka on Muumilaakson tarinoita katsellessa pohtinut, että talon sisätilojen pohjapiirustukset eivät millään voi mahtua ulkoa kuvatun muumitalon sisälle. Muumitalossa on todella paljon yksityiskohtia ja sen tutkimiseen voisi käyttää useita tunteja halutessaan.
(Se myös tuo vähän mieleen Weasleyiden Kotikolon!)

Muumilaakson jälkeen minulla oli muutama tunti aikaa ennen musikaalia, joten kiertelin hieman kaupungilla, ja hupsista, päädyinkin kirjakauppaan ja mukaan lähti kaksi muumikirjaa! Näyttelyllä oli hirveän vaarallinen vaikutus, sain sen seurauksena ajatuksia! No, kirjat olivat ihan edullisia ja ne ovat todella kauniita, joten ehkä, ehkä, voin hyväksyä tämän. Valitsin kirjat sen perusteella, mistä tarinoista olen tykännyt lapsena eniten. Halusin aina katsoa nauhalta Muumipapan muistelmia ja Taikurin monet jaksot ovat jääneet vahvasti mieleeni.

Pikkuinen tyyliseikka: Muumipapan urotyöt ja Taikurin hattu ovat julkaisujärjestyksessä peräkkäiset kirjat. Miksi ihmeessä niiden kansiin on siis laitettu vastavärit? Oletettavaa on, että usea haluaa laittaa kirjat hyllyynsä juuri julkaisujärjestyksessä. Nyt kaikki (tai ainakin minä) ovat tuomittuja katsomaan tuota keskenään riitelevää väriyhdistelmää, nyyh.

Kansipaperin alla on silmänruokaa!
Tampereella oli todella kesäinen meininki. Tulin siellä vähän kävelleeksi, muun muassa erään puiston halki, joka olikin haustausmaa. Vai kenties se oli hautausmaa, joka on muutettu puistoksi. Kaikki hautakivet olivat todella vanhoja ja käytinkin jonkin aikaa niiden lueskeluun. Jotenkin silmiini osui paljon lasten hautoja :(
Osaako joku Tamperelainen kertoa paremmin tuosta kirkon ja pääkirjaston lähellä olevasta puistosta?


Illemma oli sitten Les Misin vuoro! Olen koko kevään seurannut Tampereen Teatterin Les Misérablesin näytösaikoja ja huokaillut kalenterini ääressä, sillä milloinkaan ei tuntunut olevan näytöksiä minulle sopivaan aikaan. Yllättäen eteeni tuli mahdollisuus käydä katsomassa se, joten ei kun soitto teatteriin lippua varaamaan! Paikkoja oli enää yksi jäljellä, mutta sehän riitti minulle mainiosti. Kaiken lisäksi paikka oli oikein hyvä parvipaikka, jossa näki ja kuuli kunnolla.

Tampereen Les Mis perustuu Åbo Svensa Teaterin samannimiseen musikaaliin, joka oli pari vuotta sitten menestys. Itse musikaalihan perustuu Victor Hugon kirjaan, joka on käännetty suomeksi nimellä Kurjat. Yritin sitä kerran lukea, mutta tyssäsi noin sadan sivun jälkeen... Kirjassa on viisi osaa, joista jokainen keskittyy enimmäkseen yhden hahmon elämään, mutta kaikkien hahmojen elämät kietoutuvat toisiinsa, edes löyhästi.

Viisiosaisuuden takia mielestäni musikaalin rakenne on vähän erikoinen. Siinä ei oikein ole kunnollista draaman kaarta, vaan se etenee erikoista tahtia. Kun katsoin musikaalin ensimmäistä kertaa elokuvaversiona, olin aika hämmentynyt tästä rakenteesta. Tuli vähän sellaine olo, että milloin se itse tarinaa alkaa. Tällä kertaa rakenne ei kuitenkaan haitannut niin paljon. Kenties olin varautunut siihen? Tiesin suunnilleen, mitä tapahtuu, joten pystyin keskittymään enemmän yksityiskohtiin. Olin aiemmin myös luullut, että vallankumous on musikaalin pääjuoni, mutta lopulta sen osuus musikaalista on hyvin pieni.

Ehkä Les Mis kuulukin samaan sarjaan kuin Taru sormusten herrasta. TSH muuttuu sitä paremmaksi, mitä enemmän maailmasta tietää. Mitä enemmän on perillä Les Misin tapahtumista, hahmoista ja hahmojen suhteista, sitä enemmän musikaalist saa irti. Olen sitä mieltä, että jotkut juonen kannalta tärkeät kohdat mainitaan aivan liian ohimennen. Ensikertalaiselta (tai ainakin minulta) ne meinaavat mennä helposti ohi.

Kaiken tämän kritiikin jälkeen pitää kyllä alleviivata: Olihan se aivan mielettömän hyvä! Todella mahtipontinen! Dramaattinen!Tunteellinen, armoton mutta loppujen lopuksi toiveikas. Kun olin nähnyt elokuvan, en ollut kauhean vakuuttunut, sillä jokin elokuvassa vain oli vialla. Taisin kyllä elokuvan jälkimainingeissa kirjoittaa ihan kehuvan bloggauksen, mutta myöhemmin olen tullut toisiin aatoksiin. Siitä tuli sellainen olo, että lavalla se voisi olla aivan mahtava, mutta elokuva ei vain toiminut. Nyt kun olen asiaa enemmän miettinyt, mielestäni elokuvassa oli aivan liian paljon erikoislähikuvia ja näyttelijät oli ohjattu laulamaan epämusikaalimaisesti. Koko elokuvan ajan oli sellainen olo, että näyttelijät nyt vielä vähän lämmittelevät ja kohta lähtee kunnon laulu käyntiin. Elokuva aiheutti minulle päänsäryn laulullaan. Oli ihanaa päästä katsomaan lavaversiota, jossa laulut lauletaa kovaa ja näyttävästi.

Laulut oli  suomennettu, mitä ensiksi pelkäsin hiukan, onhan monet kappaleet minulle erittäin tuttuja englanniksi (muutaman kaverin kanssa olemme jakaneet One Day Moreen roolit ja opetelleet ulkoa omat osuutemme, joten voimme välillä vetää extempore musikaalinumeron, sen musikaalisesta laadusta en kuitenkaan mene takuuseen) Mielestäni elokuvan tekstitykset olivat hirveitä seurata. Suomennettuina laulut kuitenkin toimivat! Niistä välittyi sama tarina kuin englanniksi, eivätkä riimit olleet yltiömäisen kiusallisia. Muutama kömmähdys tuli kuitenkin bongattua. Miksi 1800-luvun alun maailmassa puhutaan gimmoista? Ja miksi Monsieur Thénardier lauloi loppupuolella suunnilleen niin, että ja tuo yks on gay, mutta se on ihan okei?

Ihana Carrie Hope Fletcher esittää Èponinea Lontoossa parhaillaan!

10 kommenttia:

  1. Itsekin tuijotin Janssonin piirrostöitä mahdollisimman läheltä, välillä jopa nenä kiinni lasissa, kun yritin päätellä millä tekniikalla hän oli tehnyt viivavarjotuksensa (koska se ei vain näytä siltä että olisi hutaisten sattumanvaraisesti varjostettu!) :D Ja arvuuttelin yksikseni oliko minkäkin työn pohjana alunperin valkoinen vai musta paperi -- juttukaveri olisi ollut mukava mukana näyttelyssä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäisi kyllä käydä siellä Ateneumissaki. Onneksi muumitalo oli, minun näkökulmastani, nyt oikeassa paikassa, heh :)

      Poista
  2. Oi tuonne minäkin haluan! Ateneumin näyttelykin oli upea, aivan älytön. Ja tänään Helsingissä oli pakko piipahtaa Hietaniemen hautausmaalle katsomaan Toven hautaa sekä Ullanlinnan ateljeeta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, pitääpä muistaa hautakin, kun todennäköisesti kesällä käyn Helsingissä.

      Poista
  3. Pyynikin kirkkopuisto on mun lempparipaikkojani keskustassa (lähinnä siksi, että naapurissa on pääkirjasto Metso, ja Aleksanterin kirkko on vihkikirkkoni). :) Kiva, kun teillä oli kivaa. Olen vieläkin enemmän kuin vähän murheinen, kun en päässyt mukaan äitini sairastuttua. Nyyh!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmi, että tuli tuollainen este :(

      Poista
  4. Oon hyytävä vääryys, että useammasta Tampereella käynnistäni huolimatta en ole käynyt katsomassa aitoa ja alkuperäistä muumitaloa. Tähän täytyy ehdottomasti tehdä muutos, onhan perheessämme ainakin kolme muumifania :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, seuraavalla kerralla niskasta kiinni! :D

      Poista
  5. Päiväsi olikin hieno kokonaisuus! Ihanaa, että tulit! Muumilaakso on hieno paikka.

    Aleksanterin kirkon puistossa olet ilmeisesti kuljeskellut, mutta en tiennyt sen olevan nimeltään Pyynikin kirkkopuisto.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paikalla kuulostaa olevan monta nimeä! (mikä ei kyllä ole lainkaan epätavallista)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...