maanantai 21. huhtikuuta 2014

Paluu Rivertoniin

Kirjoittanut: Kate Morton
Sivuja: 630

Piti pian lähteä jonnekin. Olinkin etuajassa, joten avasin telkkarin hetkeksi. Televisio aukesi kanavalta, jossa näkyi norjalainen kirjallisuusohjelma, jossa oli vieraana Kate Morton. En ole ennen kuullut kirjailijasta, mutta koska ohjelma käsitteli nuoria naiskirjailjoita ja pohti, miksi he kuulemma menestyvät Norjassa nykyään, jäin katsomaan. Kirja kuulosti sen verran kiinnostavalta, että avasin Goodreadsin ja etsin kirjan. Kappas, olin sittenkin kuullut Kate Mortonista! Hän on kirjoittanut The Forgotten Gardenin, joka minulla on lukulistalla. Hänen toinen kirjansa, Paluu Rivertoniin, löytyi kirjastosta suomeksi ja se oli kaiken lisäksi paikalla. Näin päätyi luettavakseni taas yksi kirja, jota minun ei ollut tarkoitus lukea.

En kuitenkaan kadu lainkaan, että päätin lukea tämän kirjan. Pitkästä aikaa sain käsiini 600:n sivun mittaisen kirjan, jossa paksu sivumäärä ei lainkaan ahdistanut. Kirja pysyi koko ajan kiinnostavana, ja mikä olisikaan parempaa, kuin lukea 600 sivua tarinaa, joka on hyvä! Oli todella palkitsevaa vain vajota tarinaan, unohtaa todellisuus ja havahtua 200 sivua myöhemmin siihen, että aurinko on laskenut ja tarina edennyt reippaasti.

Tarina kerrotaan Gracen näkökulmasta. Kirja alkaa siitä, kun Grace vanhuuden päivillään saa kirjeen, jossa kerrotaan, että Rivertonista, jossa Grace on ollut palveluksessa nuorena naisena, ollaan tekemässä elokuvaa. Joku on muistanut, että Gracekin oli siellä paikalla. Rivertonin historiaa varjostaa kuuluisan runoilijan itsemurha. Elokuvan käsikirjoitaja haluaisi Gracen katsastamaan lavasteet, tarkistamaan onko kaikki autenttista.

Vierailu kuvauspaikalla saa Gracen palaamaan nuoruuteensa. Hyvin alusta alkaen tarinaa kerrotaan pääsääntöisesti nuoren Gracen näkökulmasta, jota tosin sävyttää aika ajoin vanhemman ja viisaamman Gracen jälkiviisaat aatokset. On vuosi 1914 ja Grace on lähetetty läheiseen Rivertoniin töihin. Aluksi hän on talon nokkimisjärjestyksessä melko alhaalla, mutta pikku hiljaa hän saa asemansa vakaaksi ja pääsee kurkistamaan talon asukkaiden elämään, varsinkin tilan lordin lapsenlapsien, Hannah ja Emmeline Hartfordin salaisuuksiin.

Tarina sijoittuu mielestäni kiinnostavaan historialliseen ajajaksoon, eli aivan ensimmäisen maailmansodan kynnykselle. Edwardiaaninen aika, jolloin uskotaan kehitykseen, mutta jonka maailmansota tulee tuhoamaan. Kukaan ei osannut odottaa niin pitkää sotaa, eikä osattu aavistaa, mitä sodan jälkeen tapahtuu. Jäykkä yhteiskuntarakenne alkaa murtua. Myls aisten muoti kokee suuria muutoksia. Naiset alkavat käyttää mekkoja, joissa nilkat näkyvät ja vyötärö on omituisella paikalla! Jos pidät Downton Abbeysta, tämä on sinun kirjasi. Kirja oikeastaan muistutti Downton Abbeyta niin paljon, että soundtrack alkoi soida päässä ja aloin kaivata tuttuja hahmoja kävelemään kartanon käytäville. 

Paluu Rivertoniin on katsaus tietyn ajan elämään palvelusväen näkökulmasta. Se kertoo vaikenemisen kulttuurista ja siitä, kuinka pienetkin asiat voivat sysätä tapahtumat kamalaan suuntaan. Nykyään kaikki haluavat tuoda itseään esille. (...kirjoittaa hän blogissaan) Grace itse on vaikuttanut Rivertoniin, varsinkin kuuluisan kirjailijan viimeisiin hetkiin, mutta ei siltikään halua tuoda itseään esille, ei vaikka elokuvan faktat menisivätkin väärin. Grace pohtiikin vanhoilla päivillään paljon nykyajan ja menneisyyden eroja ja sitä, kuinka muille 20-luku on vain historiallinen ajanjakso, mutta hänelle se on nuoruus. 

Paikoittain minua häiritsi kirjan ennakointi, joka meni välillä ihan spoilaamisen puolelle. Kirjan lopussa se ei kuitenkaan enää haitannut. Mielestäni kirjan idea ei ole se, mitä on tapahtunut, vaan se, miten kaikki tapahtui. Vaikka arvasin jo hyvin alussa, mitä lopussa todennäköisesti tapahtuu, kiinnostus tarinaan pysyi silti yllä. Ehkä siksi, koska rakastan tuota historiallista ajanjaksoa, ehkä siksi, koska kirja oli vain sen verran vetävästi kirjoitettu, että tekstiä luki mielellään. Välillä unohdin lukevani tekstiä, vaan suorastaan näin tapahtuvat silmieni edessä.

Muutama juttu kyllä lukiessa huvitti, varsinkin silloin, kun teksti alkoi mennä metan puolelle. Kirja vähän pilaili romaaneilla, mainitsemalla muun muassa, että jos Paluu Rivertonin tapahtunut olivat romaani, tapahtumat menisivät jossain tilanteessa aivan eri tavoin. Olen kyllä huomannut, että tämä on aika yleinen ilmiö nykyajan kirjallisuudessa. Minua myös huvitti se, kuinka monien hahmojen tarinat kietoutuivat toisiinsa lopussa erittäin, erittäin tiivisti. Ymmärrän kyllä, että se on romaani ja että on kiinnostavaa, jos hahmojen suhteet liittyvät toisiinsa toisiinsa, mutta muutama juttu alkoi mennä jo vähän kaunarien puolelle. Onneksi hahmoihin kohdistuvat epäoikeudenmukaisuudet ja palkitsemattomat elämänkohtalot vähän lievensivät tätä.

Pidin kirjassa siitä, kuinka Grace ei muistellut elämäänsä katkerana siitä, että hänestä on tullut vanha, vaan hän oli tehnyt sopimuksen vanhenemisen kanssa jo ajat sitten. Olisin kuitenkin halunnut pienen varoituksen, jonka annan nyt, mutta koska se on vähän spoilaava, laitan sen valkoisella fontilla kaiken varalta: Vaikka arvelinkin, että Grace alkaa kärsiä kirjan lopussa muistisairaudesta, olisin halunnut varoituksen siitä etukäteen. Muistinsairaudet ovat sellainen aihe, jolle olen erittäin herkkä. Gracen muistisairaus oli mielestäni uskottavasti toteutettu, mutta silti sitä oli kamalaa lukea.

Haluan tehdä vielä pienen kansikuvakatsauksen. Kun etsin kirjaa Goodreadsista, kiinnitin huomiota kirjan erilaisiin kansiin. Aloin miettiä, miten mikäkin kirja voisi vaikuttaa ennakko-odotuksiini kirjoista. Paluu Rivertoniin luokitellaan naisille suunnatuksi viihteelliseksi kirjallisuudeksi, joten moniin kansiin on laitettu kaunis nainen, kuten vaikka näissä kolmessa kuvassa. Kansikuvalla saattaa olla minuun suurikin vaikutus. Esimerkiksi tämä kansi ei saisi minua kiinnostumaan kirjasta juuri ollenkaan. Hollantilaisessa ja norjalaisessa versiossa taas ollaan haluttu korostaa idyllistä kartanoelämää, mutta maustalla kuva salaisuudella. Mielestäni nuo ovat erittäin houttelevia kansia. Salaisuus-linjalla jatkaa tanskalainenkin versio, joka saisi minut nappaamaan kirjan hyllystä. Sitten on suomalainen ja espanjalainen kansi, joissa molemmissa on haluttu korostaa 20-lukua, mikä on tällä hetkellä todella muodikasta, elämmehän me kohta taas 20-lukua uudestaan. 

Pidän ehkä eniten näistä 20-lukua korostavista kansista, niistä tulee sellainen olo, että nyt keskitytään johonkin historialliseen ajanjaksoon, se sellaisen kirjan minä haluan lukea. Luonnollisesti on hyvin subjektiivista, mikä kansi kiinnostaa ketäkin.

Paluu Rivertonin on sellainen kirja, jonka haluan jonain päivänä lukea uudestaan. Nyt harmittaa, ettei Kate Mortinia ole suomennettu enempää. Lukisin mielelläni lisää hänen kirjojaan. Pitänee vaihtaa siis kieltä.

Annoin tällä muuten viisi tähteä Goodreadissa. Viimeksi olen antanut viisi tähteä Luolakarhun klaanille. Nyt kun selasin lukemiani kirjoja, huomasin että annan tosi niukasti tähtiä. Useat loistavina pitämäni kirjat ovat saaneet vain neljä tähteä. Olenpas nirso. 

14 kommenttia:

  1. Olipas innostava arvio, Reta! Minäkin ostin kirjan pokkarina juuri kannen perusteella ja muistin kuulleeni kirjailijan nimen vastikään. Kuulostaa vallan mainiolta kirjalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se onkin vallan mainio :) Odotan juttuasi, jos aiot blogata!

      Poista
  2. Minä tykkäsin tästä myös kovasti. Tarinassa oli imua, henkilöt olivat kiinnostavia ja tuo kuvattu ajanjakso on minunkin mieleeni. Kiva kokonaisuus, joka tuli ahmaistua melkein yhdeltä istumalta (no ei ihan, sen verran paksusta opuksesta on kyse, mutta silti).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan, henkilöistä alkoi oikeasti välittää! Tässä kirjassa oli jotain "pottermaista", pienikin sivuhenkilö oli usein kuvattu eläväti ja sillä oli jotain merkitystä tarinaan.

      Poista
  3. Pidin myös tästä kirjasta, ei mikään ikimuistoinen kirja, mutta sellainen, jonka lukee oikein mielellään ja viihtyy. Hihii, mulle 600 sivua on ihan peruskirja. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen viime aikoina lukenut aika monta pitkää kirjaa, jotka ovat olleet aivan pakkopullaa, mutta tämä kirja palautti mieleeni sen, miksi pitkät kirjat ovat aivan parhautta!

      Poista
  4. Tämä kirja on ollut lukulistallani jo pitkään. Olen jostain syystä pelännyt kirjan olevan pitkäveteinen (pieni paksujen kirjojen fobia myös taustalla) mutta postauksesi sai minut innostumaan kirjasta. Pitääpä nostella sitä lukupinossa ylemmäksi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Wuhuu, hienoa aina kuulla tällaista! :)

      Poista
  5. Kiva että tykkäsit tästä! Minäkin tykkäsin tästä tosi paljon. Tosin Forgotten Garden (jonka luin ensiksi) oli mielestäni vielä parempi. Suosittelen siis lämpimästi etsimään senkin luettavaksi! Vaikka toki on myös makuasia kuka tykkää mistäkin, mutta joka tapauksessa Forgotten Garden oli minusta aivan loistava. Muutkin Mortonin kirjat odottavat minulla englanniksi hyllyssä, mutta en ole vielä ollut sopivassa lukutunnelmassa niitä varten. Olen nykyään laiskempi lukemaan englanniksi kuin ennen, valitettavasti...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, minäkin olen laiska lukemaan englanniksi. Kyllä se *onnistuu*, mutta jos vain kirjan saa suomeksi, valitsen sen version. Joskus en tosin malta odottaa suomennoksia :)

      The Forgotten Garden on kyllä lukulistallani ja ajattelin sen seuraavaksi lukea. Jotenkin tuntuu, että se olisi oivaa kesälukemistoa! Ainakin se nousi to be read -listalla huimasti ylemmäs!

      Poista
  6. Oi, tämä oli kyllä todella hyvä kirja, jonka parissa viihtyi hyvin. Voisinpa itsekkin vaihtaa kieltä ja lukea Mortonia lisää, mutta olisi kyllä ikuisuus projekti. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miksihän Mortonia ei ole suomennettu enempää? Eikä Paluu Rivertoniin myynyt tarpeeksi? :( Uskoisin, että Mortonin tyyppiselle kirjailijalle löytyisi lukijoita suomesta.

      Poista
  7. Tämä on parhaimmasta päästä lukuromaaneja, joita olen lukenut. Todella vetävä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Melkein nyt tuli suru puseroon että luinko liian hyvän lukuromaanin jo näin nuorena ja mikään ei enää voita sitä :D

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...