keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Wanhan kirjan päivä: Punainen mylly

Kirjabloggaajat viettävät 9.4. Vanhan kirjan päivää esitellen blogeissaan muita kuin uutuuskirjoja. 
Vanhat kirjat tunnetaan joissain piireissä lähinnä kirjahyllyjä rumentavana roinana, mutta lukijoilleen ne tarjoavat korvaamattomia muistoja, uusia ajatuksia ja muita onnen pipanoita. Kirjabloggaajat haluavat Vanhan kirjan päivällä muistuttaa niistä luetuista ja koetuista kirjoista, joiden parasta ennen -päivä saattaa kirjakaupassa olla jo ohi. Uutuuskirjat saavat paljon huomiota myös blogeissa, mutta tänään on vähän vanhemman kirjan päivä. Kirjabloggarit muistuttavat erityisesti tänään, ettei kirja happane vanhetessaan. Vaikka kirjan elinkaari kaupallisilla markkinoilla on lyhentynyt, löydät vanhemman kirjan kirjastosta.
Nyt lukuviikon keskiviikkona on myös Mikael Agricolan ja suomen kielen päivä.
Kuvauksen kirjoittanut Tuulevin lukublogi ja Taika Dahlbom
Kirjablogeja on kritisoitu siitä, että siellä esitellään vain uutuuskirjoja. Mielestäni siinä ei periaatteessa ole mitään pahaa, ovathan uudet kirjat kiinnostavia ja moni varmasti haluaa päästä mukaan keskusteluun jostain uudesta teoksesta. Mutta jos keskittyy vain uutuuksiin, monet vanhemmat ja varmasti yhtä hyvä kirjat voivat jäädä huomaamatta. Tässä astuu kuvaan Vanhan kirjan päivä.

Monet blogit bloggaava myös vanhoista kirjoista, osa ainoastaan vanhoista kirjoista, ja sitten sellaisia blogeja, kuten minulla, joissa uutuuksia ei erityisemmin vältellä, mutta jotenkin luettavaksi sattuu aina vähän vanhempia kirjoja. Tänä vuonna olen lukenut kahdestakymmenestäyhdestä lukemastani kirjasta kolme uutuutta. Laskin uutuuksiksi kirjat, joita ovat ilmestyneet vuonna 2013 tai 2014.

Voisinpa melkein sanoa, että olen vähän pihalla uutuuskirjoista. En seuraa kustantamoiden julkaisusuunnitelmia ja saan siksi kuulla uutuukiststa vasta vähän jälkikäteen. Olen perillä ainoastaan siitä, milloin lukemiini kirjasarjoihin ilmestyy uusi osa ja ne sitten koitan lukea mahdollisimman nopeasti. Ehkä voisin parantaa tapaani. Toisaalta, kiinnostavia kirjoja on niin paljon, että usein välttelen tietoisesti kustantamoiden julkaisusuunnitelmia, etten vahingossa nappaa sieltä lisää lukuvinkkejä. Tarpeeksi tekemistä niissä vähemmän uusissakin kirjoissa! :) Ja voi käydä niinkin, että jos nappaan uutuuskirjan lukulistaani, saan luettua sen vasta niin pitkän ajan kuluttua, ettei se enää ole uutuus.

Valitsin esiteltäväksi kirjaksi Pierre la Muren kirjan nimeltään Punainen mylly.

Kirja on suloinen ja kulunut Tammen julkaisema pokkari. Kirja on alun perin nimeltään Moulin Rouge. Roman um Henri de Toulouse-Lautrec ja se on julkaistu vuonna 1950. Minun versioni on julkaistu vuonna 1981, mutta aikaisin käännös on ilmestynyt vuonna 1952 ja myöhäisin painos on taidettu ottaa vuonna 1996.  (Lähteinä Goodreads ja kahden eri kirjaston nettisivut.) Kirjasta on tehty myös elokuva vuonna 1952, eikä se luonnollisesti siis ole sama elokuva kuin Baz Luhrmannin Moulin Rouge!

Kirja kertoo taiteilija Henri de Toulouse-Lautrecin elämän romaanin muodossa. Useimmat muistavat Toulousen Luhrmannin elokuvasta, ja se olikin syy, miksi alun perin ostin tämän kirjan, kun löysin sen sattumalta kirpputorilta parilla eurolla.

Ennen kun aloin lukea kirjaa, olin elänyt olettamuksessa, että Toulouse-Lautrec oli köyhän perheen lapsi, sairastanut nuorena polion ja jäänyt siksi jaloista lyhytkasvuiseksi. Kirjaa lukiessa kuitenkin paljastui, että Toulouse-Lautrec oli alun perin rikkaan aristokraattisuvun poika, mutta mursi lapsena molemmat jalkansa. Kun yhteen lasketaan 1800-luvun lääketiede ja perinnöllinen kalsiumpuute, ei lopputulos ollut kovin hyvä. Toulouse-Lautrec alkoi keskittyä taiteeseen, jossa hänen lahjakkuutensa oli huomattu jo 8-vuotiaana. Lopulta hänet lähetettiin Pariisiin taidekouluun opiskelemaan. Sieltä hän asettuu asumaan kuuluisalle Montmarten kukkulalle, jonka boheemi taide-elämä kukoisti 1800-luvun lopussa.

Kirja kertoo hyvin seikkaperäisesti Toulouse-Lautrecin elämän lapsuudesta kuolemaan. Suurin osa kirjasta kuitenkin keskittyy hänen taiteellisiin oivalluksiinsa ja naissuhteisiinsa Hän kyseenalaistaa opettajiensa opit. Miksi varjostus aina täytyy tehdä tietyllä ruskean sävyllä, miksi sivelimellä pitää nuolla kangasta vaikkapa tuputtamisen sijaan? Miksi aiheet ovat aina raamatullisia? Lopulta hän löytää oman äänensä. Häntä kiinnostavat erityisesti kirjavat varjot, jotka voivat näyttää vihreiltä illan hämärässä tai punaisilta yöllä bordellien valoissa. Hän myös alkaa maalata arkisista aiheista ja hänet tunnetaankin maalauksista, jotka kuvaavat Montmarten elämää.

Mielestäni kirjaa oli kiinnostava lukea, sillä se on romanimuotoon kirjoitettu katsaus taiteen historiaan, yhden ihmisen näkökulmasta. Kirjassa eletään aikaa, jolloin eri tyylisuunnat jylläsivät ja paljon on vielä keksittävänä. Toulouse-Lautrec muun muassa kehittää paljon litografiaa suunnitellessaan julisteita tunnetulle kabareelle Moulin Rougelle. Yksi hänen litografioistaan on kirjan kannessa. Toulouse-Lautrec myös tapaa ja ystävystyy monien kuuluisien taiteilijoiden, kuten Vincent van Goghin ja Oscar Wilden, kanssa. Molemmista hän on maalannut muotokuvat, jotka linkkasin nimien kohdalle.

Kirja oli kuitenkin muistaakseni aika raskaslukuinen. Luin tämän kesällä 2008, eli lukemisesta on jo kulunut aikaa. Se ei myöskään ole mitenkään vauhdikas kertomus ja sortuu usein aikamoiseen synkistelyyn. Se kuitenkin kuvaa mielestäni taiteilijoiden elämää muutoksen ajan maailmassa ja on jäänyt mieleeni pysyvästi. Huomaan usein palaavani ajatuksissani kirjan tapahtumiin.

Lisää Toulouse-Lautrecin taidetta voi löytää vaikka täällä tai täältä.

5 kommenttia:

  1. Punainen mylly on paraikaa luettavana :).

    VastaaPoista
  2. Tämän lukemisesta on jo sen verran monta vuotta aikaa, että olisi ehkä jo aika kokeilla, onko vanha taika jäljellä. Toulouse-Lautrec on yksi lempitaiteilijoistani, joten halusin aikoinaan lukea hänestä kaiken mitä käsiini sain. Päädyinkin sitten lukemaan vain tämän, mutta 1800-luvun Pariisista innostuinkin sitten toden teolla. Elokuvakin on hyvä, ihanan värikäs ja julkaisuvuotensa ansiosta kivasti ajan patinoima. Sopii tarinan tunnelmaan.

    VastaaPoista
  3. Ei liity aiheeseen, mutta sinua saattaisi kiinnostaa tämä: www.otava.fi/kirjoituskilpailu :)

    VastaaPoista
  4. Kiintoisa valinta päivän teemaan! Pidän tällaisista taiteiljaelämäkertaromaaneista, mutta luen niitä ihan liian harvoin. Lisäksi oma lukemiseni on viime aikoina erityisen korostuneesti ollut sitä, mistä tosiaan kirjabloggaajia 'syytetään', eli olen lukenut hyvin uutuuspainotteisesti. Toisaalta se on ollut myös hyvin antoisaa.

    VastaaPoista
  5. Oli kiinnostava lukea juttusi. En ole lukenut tätä kirjaa, vaikka taideteemat kovasti kiinnostavat. Ja hausta sattuma on, etä valitsin omaksi postattavaksi "vanhaksi kirjaksi" Gauguin-pohjaisen romaanin.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...