sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Jäljellä / Toisaalla

Kirjoittanut: Salla Simukka
Sivuja: 222/233 (455)

Salla Simukan romaanipari Jäljellä / Toisaalla on kuin Suomen nuortenkirjallisuuden parhaiten varjeltu salaisuus. En ollut kuullut siitä juuri mitään, kunnes eräänä päivänä luin Simukan haastattelun Imagesta ja päätin sitten lainata jonkun Simukan kirjan. Lumikki-trilogian ensimmäinen osa ei ollut kirjastossa, joten päätin lainata ihan kiinnostavalta vaikuttavan pokkarin, joka koostuu kahdesta romaanista, jotka täydentävät toisiaan.

Pokkarissa ei ollut mitään ohjeita siitä, kumpi pitää lukea ensiksi, mutta sain selville, että Jäljellä on ilmestynyt ensin, joten vaikutti aika luonnolliselta, että se pitäisi lukea ensin. Jäljellä kertoo Emmi-nimisestä tytöstä, joka on 15-vuotias ja Potentiaali. Kirja sijoittuu epämääisesti jonnekin tulevaisuuteen, jossa lapset jaetaan jo hyvin nuorina ominaisuuksien mukaan. On urheilullusia, taiteellisia, matemaattisesi lahjakkaita jne. Ne, jotka eivät vielä ole löytäneet erityisvahvuuksiaan, ovat Potentiaaleja, mutta 15-vuotias Potentiaali on harvinainen tapaus. Emmi kokee, että hänen perheensä häpeää häntä, tai vielä pahempaa, ei edes huomioi häntä. Hän päättää karata, koska sen jälkeen hän ei olisi ainoastaan Potentiaali, hän olisi myös tyttö, joka karkasi. Kun Emmi päättää palata karkumatkaltaan, hän palaa tyhjään taloon. Koko hänen perheensä on kadonnut. Koko hänen naapurustonsa on kadonnut. Koko Tampere on tyhjentynyt.

Jäljellä laittaa Emmin todella kiinnostavaan tilanteeseen. Miten toimia, kun kaikki muut tuntuvat kadonneet täysin savuna ilmaan? Olin todella innostunut kirjan alkuasetelmasta eikä innostukseni laantunut kirjan edetessä. Sivut kääntyivät nopeasti, sillä halusin saada selville, mitä on tapahtunut. Vain vähän yli 200-sivuiseen tarinaan mahtui todella paljon tapahtumia, kysymyksiä ja hahmokehitystä. Mielestäni kirjan vahvuus oli juurikin Emmin hahmokehitys. Tunsin samanlaista isosiskomaista ylpeyttä Emmiä kohtaa kuin tunsin Trisiä kohtaan lukiessani Divergentiä. Ääriolosuhteet pakottavat Emmin löytämään vahvuutensa.

Vaikka kirjan idea on kiehtova, se on samalla todella karmiva. Kirja ei missään nimessä sijoitu kauhun genreen, mutta varsinkin loppupuolella eräät tapahtuvat saivat kylmät väreet kulkemaan selkäpiitä pitkin. Tarinan aikana lukijanakin joutuu kyseenalaistamaan sitä, mikä on totta ja mikä ei. Kirjan hahmot luovat erilaisia teorioita siitä, mitä on tapahtunut. Yksi on sitä mieltä, että kyseessä on jonkinlainen uni tai koomatila, toinen on sitä mieltä, että he ovat taivaassa, joku on sitä mieltä, että he ovat jonkinlaisessa elämän ja kuoleman välitilassa. Mieleeni nousi tämä kuva, jonka ajatusleikki on mielestäni kiinnostava.

Karmivuuden lisäksi kirja luo myös eräänlaisen fantasian. Mitä tehdä, kun koko maailma on tyhjä ja seurava on vain muutama muu samanikäinen teini? Kaikki tilat ovat sinun, kukaan ei ole sanomassa, mitä tehdä. Karkkikaupan ryöstämisestä ei seuraa mitään ja maan hienoin hotelli on sinun käytössäsi.

Ensimmäisen osan karmivasta fantasiasta siirrytään karmivaan tulevaisuudenkuvaan, kun Toisaalla-kirjan päähenkilö Samuel saa työtarjouksen, joka on liian hyvä ollakseen totta. Korkeapalkkainen työ on huippusalaista ja siihen palkataan ainoastaan vastavalmistuneita. Työn eettisyydestä Samuel ei välttämättä ole samaa mieltä, mutta palkka kannustaa häntä allekirjoittamaan sopimuksen.

Koska Jäljellä loppui mielestäni erittäin kesken, luin jatko-osaa ahmien, sillä halusin vastauksia kysymyksiin. Toisaalla tarjoaakin lähes aukottoman vastauksen kaikkeen siihen, mitä tapahtui ensimmäisessä osassa. Kirjaa lukiessa oli koko ajan sellainen olo, että kaikki siinä on niin väärin, niin epäeettistä, mutta silti halusi jatkaa lukemista. Kun molemmat osat sai luettua, teki mieli lukea Jäljellä toisen kerran uudesta näkökulmasta, yrittäen bongata kaikki vinkit, joita kirjailija on sekaan tiputellut.

Luen usein arvosteluja, joissa valitetaan, että kirja paljasti aivan liikaa. Olen kuitenkin usein täysin eri mieltä. Pidän siitä, jos kirjan yksityiskohdat on tarkkaan mietitty ja tarina tarjoaa aukottoman selityksen jollekin tapahtumalle. Jäljellä / Toisaalla romaanipari tarjoaa tarkan selityksen, mutta se jättää lopun sen verran avoimeksi, että lukijana voi jäädä pohtimaan, mitähän seuraavaksi tapahtuu. Jos Simukka haluaa kirjoittaa tälle jatkoa, se ei olisi erityisen yllättävää, mutta samalla kuitenkin toivon, että romaanipari jäisi tähän. Kirjapari on hyvä kokonaisuus eikä sitä välttämättä tarvitse lähteä venyttämään.

Ja näin suomalaisen nuortenkirjallisuuden tarkoin varjeltu salaisuus on saanut vielä yhden blogipostauksen. Kenties en ollut kuullut kirjoista siksi, koska ne ovat ilmestyneet vuonna 2012, jolloin en vielä ollut kovin aktiivinen kirjablogimaailmassa. Haluan kuitenkin suositella kirjoja kaikille, jotka lukivat Nälkäpelin ja Outolinnun ja joille tuli sellainen olo, että niissä kirjoissa on haukattu liian iso pala, jota kirjailijat eivät kykene viemään kunnialla päätökseen. Simukan kirjapari ei yritä tavoitella tavoittamatonta ja se tekee siitä hyvän lukukokemuksen.

13 kommenttia:

  1. Itse olen lukenut Simukalta joskus nuorempana teokset Kun enkelit katsovat muualle ja Minuuttivalssi, jotka olivat ihan hyviä mutta eivät mitään maata järisyttäviä. Viime aikoina Simukka tuntuu kuitenkin putkahdelleen esiin vähän siellä sun täällä ja olenkin alkanut harkita muiden hänen kirjojensa lukemista. Arvostelusi perusteella tämä kirjapari kuulostaa erittäin lupaavalta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin luin nuo kaksi kirjaa joskus X vuotta sitten ja voin kokemuksesta siis sanoa, että kannattaa ehdottomasti tutustua Simukan uudempaan tuotantoon. Ihan hyviä nuo ensimmäisetkin olivat, mutta jotenkin en niiden jäljiltä jaksanut tarttua hänen muihin kirjoihinsa ennen kuin näistä uusista alkoi tulla kehuja. Simukka on kehittynyt tosi paljon kirjoittajana ensimmäisten kirjojensa jälkeen. Juuri tämä Jäljellä/Toisaalla-romaanipari on minusta ihan mielettömän hyvä.

      Poista
    2. Tiina: Suunnitteilla olisi lukea myös Kun enkelit katsovat muualle, mutta ei ole vielä sattunut kirjastossa silmään.

      Poista
  2. Tämähän kuulostaa ihan mielenkiintoiselta, vaikken olekaan niin innostunut suomalaisesta saati nuorten kirjallisuudesta. =D Hauska idea, tuollainen romaanipari.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep! Olen lukenut samanlaisen romaaniparin aiemmin, mutta se oli toteutettu huonosti, tai sitten en vain kiinnostunut siitä, sillä siinä ei ollut minkäänlaista spefimaustetta :D

      Poista
  3. Tämä odottaa hyllyssäni, ja nyt kun luin tämän postauksen tuli tunne, että pitäisi lukea tämä pian. Vaikuttaa laadukkaalta kirjaparilta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa lukea! Eikä lukemisessa mennyt edes kovin kauan, tarina imaisi mukaansa.

      Poista
  4. Luin itse nämä kirjat joskus viime kesänä äitini suosituksesta (joo, äiti seuraa työnsä puolesta aika paljon nuortenkirjallisuutta) ja koin nämä hyvin samoin kuin sinäkin kuvasit. Minun on usein ollut vaikea löytää suomalaisia kirjoja, joista todella nautin, mutta tässä tapauksessa kyllä peittosi useimmat ulkomaisetkin nuortenkirjat mitä olen lukenut. Simukka on kyllä kirjailija jota pidän vastedes tarkasti silmällä. Tykkäsin näistä oikeastaan enemmän kuin menestyvästä Lumikki-trilogiasta (josta olen lukenut kaksi ensimmäistä kirjaa), ehkä siksi että jännärit eivät ole niin minun juttuni, vaikka tosi hyviä kirjoja nuokin ovat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä olen nyt Punaisen kuin veren lukenut, pidin Jäljellä/Toisaalla kirjoista enemmän, vaikka Punainen kuin veri olikin hyvä kirja. Makunsa kullakin :)

      Poista
  5. Mä melkein ostin tämän kirjan ja ruusun päivänä, mutta päädyinkin lopulta Jonas Gardelliin (sitä en kyllä kadu hetkeäkään). Mutta vau, kuulostaapa älyttömän hyvältä, tämä täytyy lukea tänä kesänä!

    VastaaPoista
  6. Hyvin sanottu tuo "ei yritä tavoitella tavoittamattomuutta", olen aivan samaa mieltä. Jäljellä/Toisaalla oli huikean hallittu kokonaisuus, loppuun asti mietitty. Arvostin sitä kovasti. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, kiva, että vanhoja bloggauksiani luetaan :D Enpä edes muistanut, että olen tästä kirjasta noin sanonut, mutta olen kyllä edelleen samaa mieltä. Idea on pidetty tarpeeksi simppelinä, joten se toimii.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...