sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

City of Heavenly Fire - rauha ongelmallisen sarjan kanssa

Kirjoittanut: Cassandra Clare
Sivuja: 725
Kieli: englanti
Kansi: sarjan hienoin
Kesän lukuhaaste 4/14

Olen vitkutellut tämän bloggauksen kanssa jo puoli viikkoa. En ole osannut päättää, miten bloggasin tästä. Kliinisen analyyttisesti? Fanittavasti? Vai jostain siitä väliltä? City of Heavenly Fire oli nimittäin aikamoinen yllätys, sillä odotin sen olevan kirjasarjan päätösosa, jonka jälkeen voin hyvillä mielin jättäää varjometsästäjien maailman sikseen ja jatkaa elämääni, mutta toisin kävi. City of Heavenly Fire tuntui herättävän minussa fanitytön tätä sarjaa kohtaa, vaikka en edes tiennyt, että minusta olisi siihen.

Cassandra Claren kirjojen fanittaminen on hieman kyseenalaista, onhan hänellä epämääräinen menneisyys fan fictionin plagioimisen kanssa, ja kuulemma osa tästä plagioidusta tekstistä päätyi lähes muokkaamattomana The Mortal Instruments -sarjan ensimmäisen osan City of Bonesin sivujen väliin. Clare oli 2000-luvun alussa suuri nimi Harry Potter -fan fictionin saralla. Hän jäi kiinni plagioimisesta ja hän on kuulemma myös syyllistynyt nettikiusaamiseen, minkä vuoksi useat vähän vanhemmat Potter-fanit eivät halua olla missään tekemisissä hänen nykyisen tuotantonta kanssa.

Vaikka olinkin jo 2000-luvun alussa erittäin aktiivinen Harry Potter fandomissa, olin silloin noin kymmenvuotias ja taitamaton englannissa, joten pyörin enimmäkseen suomalaisissa piireissä. Tämän vuoksi koko Clare-draama jäi minulta täysin väliin. Tutustuin hänen kirjasarjaansa sattumalta kaverini kautta ja olin ehtinyt lukea jo noin kuusi hänen kirjaansa ennen kun kuulin hänen historiastaan. Sen jälkeen olen pohtinut asiaa pitkään ja hartaasti, ja vaikken arvostakaan plagioimista tai nettikiusaamista, päätin lukea loppuun ainakin ne kirjasarjat, jotka minulla on häneltä vielä kesken. Olen myöhemmin lukenut aika paljon Claren tumblr-blogia, jossa olen muodostanut hänestä oman mielipiteeni. Menneisyys on kyseenalainen, mutta nykyinen Clare vaikuttaa henkilöltä, joka jakaa mielipiteeni muun muassa siitä, kuinka YA-kirjallisuudessa pitäisi olla monipuolisempi PoC* ja LGBTQ+-edustus, joten jollain tasolla myös arvostan hänen nykyisiä ajatuksiaan.

The Mortal Instruments alkoi alun perin Harry Potter -fan fictionina. Sarja ei ole ainoa, joka perustuu alun perin ficciin. On olemassa kuuluisia tapauksia, kuten Fifty Shades of Grey, tai vähemmän kuuluisia, kuten Point Pleasant. Jotkut pitävät fan fictionia kirjallisuuden roskakasana, mutta minä olen sitä mieltä, että ficcien joukosta voi löytyä aivan yhtä hyviä ja joskus jopa paljon parempiakin tekstejä, kuin julkaistujen joukosta. En siis sinänsä näe mitään ongelmaa siinä, että kirjottaja päättää muokata ficcinsä originaaliin muotoon, jotta voisi sen julkaista.

Kirjailijan menneisyyden lisäksi minulla on ollut ongelmia The Mortal Instrumentsin kanssa ihan puhtaasti siitä syystä, että sarja on tuntunut tahattoman huvittavalta. Olen useaan otteeseen pyöritellyt silmäni juonekäänteille, ja oikeastaan aloinkin lukea sarjaa puoliksi vitsillä, mutta sarjan ensimmäisten osien hienoisen kankeuden jälkeen The Mortal Instruments on onnistunut kohottamaan ryhtiään huomattavasti. Ensimmäisen kolmen osan jälkeen neljäs osa oli kuin vastaus kaikkiin rukouksiini, sillä se käsitteli paljon niitä hahmoja, jotka olivat mielestäni jääneet liian vähälle sivumäärälle aiemmissa osissa. Sarjan edetessä olen myös huomannut, kuinka kirjailija on kehittynyt. City of Heavenly Fire tuntui olevan hyvin kaukana siitä kaaoksesta, joka vallitsi sarjan alkupäässä.

Pitkissä kirjasarjoissa on se hyvä puoli, että vanhojen tuttujen hahmojen luo on mukava palata. En olisi ehkä edes halunnut lukea sarjan päätösosaa, ellei muutaman hahmon kohtalo olisi kiinnostanut minua. City of Heavenly Fire kertoo hahmojen tarinat johonkin päätökseen, mutta koska Clarelta on tulossa uusi varjometsästäjiä käsittelevä sarja, joka sijoittuu vuoteen 2012, kuullaan The Mortal Instrumentsin hahmoista varmasti lisää tulevaisuudessa.

City of Heavenly Fire oikeastaan alkaa siitä, mitä tullaan käsittelemään uudessa trilogiassa The Dark Artificesissa toivon mukaan enemmän. Kirjassa tavallaan etenee kaksi juonta: se, jolla saatetaan TMI:n juoni kunnialla loppuun ja se, joka pohjustaa uutta kirjasarjaa. Tämä on yksi pääsyy sille, miksi uskon, että en ehkä voikaan hylätä varjometsästäjien maailmaa kuusiosaisen kirjasarjan päätöksen jälkeen, vaikka alun perin niin suunnittelinkin.

Lukija tapaa Emma Carstairin, jonka perheen ja ystävien kimppuun kirjan pääpahis Sebastian hyökkää. Tästä lähtee liikkeelle tapahtumien sarja, jossa Sebastian yrittää hyökätä mahdollisimman moneen Instituuttiin ja muuttaa varjometsästäjiä hänen sotureikseen, joiden avulla Sebastian voi tuhota varjometsästäjät ja valloittaa maailman. En oikein osannut odottaa kirjalta mitään, joten olin lopulta todella yllättynyt, kun suurin osa kirjasta meni siihen, että Sebastian yrittää käännyttää varjometsästäjät ja muut yliluonnolliset olennot toisiaan vastaan kidnappaamalla useita henkilöitä. Koska varjometsästäjät ja Klaavi ovat todella itsepäisiä, konservatiivisia ja lyhytnäköisiä, he eivät suostu pelastamaan kaapattuja henkilöitä, joten Clary, mukanaan Jace, Isabelle, Alec ja Simon, päätyvät matkalle pelastamaan vankeja maasta, jossa kukaan muu varjometsästäjä ei ole koskaan käynyt.

Varsin simppeli pelastusoperaatio antaa paljon tilaa ihmissuhteiden setvimiseen. City of Heavenly Fire'hin parasta antia ehkä oli se, kuinka se vihdoin tuntui paneutuvan niihin ongelmiin, joita sarjan hahmojen välillä on ollut. Minulle tuli sellainen olo, että minä vihdoin ymmärrän näitä hahmoja. Ymmärsin Alecin ja Jacen parabatai-suhdetta, joka on mielestäni jäänyt erittäin heikoksi aiemmissa osissa, vaikka parabatai-suhdetta kuvataan erittäin syväksi ja merkitykselliseksi. Pystyin myös ymmärtämään Jacen ja Claryn suhdetta, josta en ole aiemmin juuri välittänyt. Ymmärsin paremmin Alecia, hänen motiiveitaan. Ja Alecin ja Magnuksen ero, joka oli mielestäni kaikista lapsillisin ero, jonka olen kirjallisuudessa pitkään aikaan lukenut, sai tässä kirjassa mieltäni tyydyttävän käsittelyn. 

Ehkä suurin syy, miksi tunnuin yhtäkkiä ymmärtävän kaikkea, johtuu siitä, että kirja sai minut lopulta tajuamaan, että varjometsästäjät tavallaan ovat oma lajinsa, joilla on omat lajipiirteiset ominaisuutensa! He eivät ole ihmisiä, vaan he ovat enkelien ja ihmisten risteytys. En tiedä, olenko vain hypännyt tämän faktan yli aiempia osia lukiessani, vai selostettiinko se kunnolla vasta tämän kirjan aikana. Ainakin minä koin silmieni avautuvan. Aivan kuin itse kirjailijakin olisi alkanut ymmärtää sarjaansa vasta sen viimeisessä osassa, jossa hän laittaa kaikki alamaailman hahmoja keskustelemaan varjometsästäjistä ja heidän ominaisuuksistaan. 
"I’m selfish enough to want the person who loves me choose me. But Nephilim will always choose the world." -s. 429
City of Heavenly Fire yllätti minut siitä, kuinka tunteella loputa suhtaudun siihen. Jos olisin esimerkiksi tähdittänyt sen saman tien Goodreadissa, se olisi saanat viisi tähteä mennen, tullen ja palatessa. Lopulta annoin neljä tähteä, sillä vaikka juoni olikin kiinnostava, huomasin välillä vähän kurkkivani eteenpäin, sillä halusin tietää, million lempihahmoillani on taas kohtauksia. City of Heavenly Fire oli siitäkin mielestä hyvin virkistävä kirja, sillä se oli pitkä, hyvin pitkä, mutta missään vaiheessa en oikeastaan toivonut, että se loppuisi. Tämä kirja muistutti minua taas siitä, kuinka ihanaa on lukea pitkiä kirjoja. En kokenut, että minulla olisi jonkinlaine velvollisuus saada sarja loppuun, kun kerta olen sen aloittanutkin, vaan halusin vain upota tarinaan ja unohtaa ajan kulut, ja sellaiset kirjakokemukset ovat mielestäni juuri niitä parhaita. Tämä kirja oli pitkästä aikaa sellainen, jonka takia valvoin aamuneljään, vaikka viime aikoina uni on usein mennyt kirjan edelle.

Mitäs tästä enää sanoisin ilman että spoilaan kaiken? City of Heavenly Fire ei varmasti ole kaikkien kirja, mutta sarjan faneille se on takuulla tyydyttävä loppuratkaisu. Minä en laskenut itseäni faniksi, mutta nyt kun olen päässyt sisäiseen rauhaan sarjan kanssa, voin ehkä varovasti myöstää jotain. Lisää ajatuksia varjometsästäjistä sen jälkeen, kun alan lukea sarjaa uudestaan. (Sillä nyt on sellainen olo, että niin tulee tapahtumaan.)

City of Heavenly Fire on tänä vuonna julkaistu.

Alle vielä kokoan kaikki kommentit, joita kirjoitin ylös kirjaa lukiessani. Maalaa näkyville. Erittäin spoilaavia.
  • Magnuksella ja Alecilla on todella kiero suhde enkä ole ihan varma, mitä ajatella siitä. Magnuksella tuntuu olevan liikaa valtaa Aleciin. (s. 65)
  • Auts, nyt hahmot alkavat kuolla (s. 133)
  • "Mortals die", said Catarine. "You have always known that, and yet you've loved them before."
    "Not", Magnus said, "like this."
    (s.137)
  • Jem on täällä taas! (s. 236)
  • Joskus mulle on sellainen olo, että luen Harry Potter / Supernatural crossoveria. (s. 253)
  • Tästä kirjasta puuttuu jotain.
    Se jokin on Magnus Bane. Pahuksen Magnus, sun oli pakko hankkiutua kidnapatuksi, ja nyt vaan odotat rauhallisesta pelastajaa sen sijaan että yrittäisit itse keksiä keinon pelastautua muide vankien kanssa.
    Turhauttavaa kun hän on esiintynyt vain noin kymmenessä sivussa, vaikka olen jo sivulla 410.
  • Emman ja Julesin ystävyys on todella eeppinen ja söpö, mutta olen aika huolissani, sillä heillä kai pitäisi olla romanssi Lady Midnightissa, mutta en tällä hetkellä näe heitä lainkaan romanttisena parina. (s. 425)
  • Äh, kauhea kirja. Magnusta ei ole juuri ollenkaan, mutta sitten kun on, niin hän särkee sydämeni. :( (s. 428)
  • Kiintoisaa tosin, sillä Magnus tuntuu ajattelevan että hän ja Alec eivät ole tasa-arvoisia, sillä Alec on varjometsästäjä, joka tulee aina valitsemaan maailman pelastamisen henkilökohtaisen suhteen yli. Minulla taas on koko ajan sellainen olo, että Magnuksella on liikaa valtaa Aleciin ja se tekee heistä toimintahäiriöisen pariskunnan. Olen aika varma, että Alec tekisi mitä vain, jos Magnus vain pyytäisi.
  • Jace ja Alec PUHUVAT ASIOISTA! Vihdoin! (s. 440)
  • Mutta kuka ihme on Magnuksen isä? Itse Lucifer? Ainakin sen perusteella, mitä hän on kertonut.
  • Tiedän, että Lucifer on enkeli ja warlockit ovat demonien jälkeläisiä. Ehkä se ei olekaan Lucifer. Kenties Abaddon? Tai Crowley! Ehkä Magnus onkin Gavin. [Supernatural-viittauksia]
  • Hetkinen, tuliko Isabellesta nyt vampyyri, vai...?
  • Olipa stressaava kohta. Magnus melkein kuoli! (s. 503)
  • Aah, Isabellesta ei taidakaan tulla vampyyri. Harmi, hän ja Simon olisivat voineet olla aika hieno vampyyripariskunta!
  • VIHDOIN he löysivät Magnuksen ja Luken. Aloin jo turhautua jatkuvaan etsimiseen.
    Mutta nyt olisi hyvä aika paljastaa kuka on Magnuksen isä, koska mulla on sellainen olo, että hän on hyvin mahtava demoni, ja haluan tietää kuka.
  • "Magnus knelt first. Clary would never had guessed that. Magnus was proud, but then it was a pride that transcended the emptiness of gestures." (s. 605)
  • Okei, Magnus isä olikin enkeli, entinen enkeli, joka lankesi Luciferin kanssa ja on Luciferin kamu.
  • SIMON! Ei helvetti tätä kirjaa, en olis odottanut, että itkisin tän kirjan kanssa, pahus sentään, tää on jopa pahempi ratkaisu kuin kuolema. (s. 637)
  • Kieltäydyn uskomasta, että Simon menetti kaikki muistonsa. ;__;
  • Magnus ja Alec. Oon odottanut tätä ratkaisua koko kirjan ajan. Otan takaisin kaiken, mitä aiemmin sanoin Malecista, heillä on nyt kaikki hyvin. Vaikka ei nauttinut heidän ajastaan eronneena, ero oli hyvin tarpeellinen, jotta he pystyivät pohtimaan suhdettaan aikuismaisemmin. (s. 667)
  • He päätyivät takaisin yhteen sivulla 666! Kuinka söpöä :D
  • "He told me he loved me. He told me he loved me, Clary, and now he doesn't even know who I am. - It feels like it never happened. None of it ever mattered or ever happened. He never loved me at all." (s. 673)
    Tää kirja repii sydämeni rinnastani, silppoo sen, polttaa sen, polkee sitä ja olettaa minun pystyvän jatkavan elämää kaiken sen jälkeen. D:
  • En kestä tätä kirjaa, ihan hirveet feelsit, märisen täällä kolmelta yöllä vanhempieni luona kun mun OTP on niin traaginen.
  • Ja kaiken tämän jälkeen Isabelle ja Clary ovat vihdoin ystäviä ;__; (s. 674)
  • Alecin ja hänen isänsä keskustelu ;_______;
  • Nyt se on luettu.
    Tosi tyhjä olo.
    Aikamoinen tunteiden vuoristorata.
  • Nyt kun olen miettinyt asiaa tarkemmin, olisin tykännyt lopusta enemmän, jos Simon ei olisi saanut muistojaan takaisin.
    Hahmoja, varsinkin Isabelleä ja Clarya ajatellen, loppu oli todella lohdullinen, mutta koska kukaan päähenkilöistä ei kuollut lopussa, olisi ollut ihan ymmärrettävää, jos jotkut surulliset asiat olisivat olleet pysyviä. Kirjan tyyli (eeppinen YA fantasia) vaati jotain traagisuutta. Se vaati onnellisen lopun, mutta ei ilman hintaa.
    Mutta jos otetaan huomioon Cassandra Claren muut loput (Clockwork Princess, City of Glass), hänen tyyliinsä tuntuu kuuluvan onnelliset loput. Tessa sai Willin, mutta hän saa myös Jemin. Kaikki fanit ovat tyytyväisiä. (Paitsi ehkä Jem/Will parittajat)
    Tosi virkistävää kun kaikki päättyy kivasti kaiken sen draaman ja traagisuuden jälkeen, mutta mielestäni Simonin lopullinen muistinmenetys olisi ollut ihan siedettävä hinta kaikesta muusta kivasta. (Vaikkakin se olisi ollut kamalan surullista, olisin itkenyt silmäni päästäni ulos, tai oikeastaan itkinkin jo.)
Näistä muistiinpanoista huomaa, kuinka kirjan loppua kohden elin aivan kirjan maailmassa ja itkuhymiöiden määrä lisääntyi. Pääsin pitkästä aikaa ihan mukavaan fandom-flow-tilaan, johon pääsen nykyään tosi harvoin. Kiva huomata, etten ole vanhetessa sitä flow-tilaa aivan menettänyt.

PS. Miksi aina päädyn lukemaan YA-kirjoja julkisissa kulkuneuvoissa? Viimeksi luin junassa Veronica Rothin Allegiantia, nyt luin junassa tätä kirjaa. Olisihan se paljon kulttuuriuskottavampaa, jos olisin lukenut vaikka Sofi Oksasta. ;)

*People of Colour, yhdysvaltalainen termi, joka kattaa alleen kaikki muut paitsi valkoihoiset henkilöt.

10 kommenttia:

  1. Cassandra Clare ei suuresta suosiostaan huolimatta ole jostakin syystä herättänyt missään vaiheessa kunnolla mielenkiintoani. Tuosta plagiointitapauksesta oli mielenkiintoista kuulla ja muutenkin tykkäsin lukea bloggauksesi, vaikka kirjat eivät kiinnostakaan. Minä pyörin joskus 2007-2008 Finfanfunissa, ja lueskelin lisäksi myös aika paljon englanninkielisiä ficejä, mutta tuo Clare-tapaus on ollut sitten paljon aiemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulemma Clare oli aktiivinen vuosia 2000-2006, ja vuonna 2007 ilmestyi ensimmäinen The Mortal Instruments -kirja. Minä olin aktiivinen Vuotiksessa ja jonkin verran Finfanfunissa noin vuosina 2005-2009, mutta ohitin sen draaman kokonaan, sillä keskityin intensiivisesti teorisoimaan muiden HP-fanien kanssa viimeisten osien mahdollisia tapahtumia :)

      Poista
  2. Minä olen lukenut tästä sarjasta vain kolme ensimmäistä osaa, kunnes tavallaan menetin kiinnostukseni. Olen kyllä nyt viime aikoina tuumaillut, että ottaisin asiakseni sukeltaa uudelleen tähän maailmaan alkaen TID-trilogiasta.

    Minäkin olen kuullut tuosta Claren plagionti- ja nettikiusaushistoriasta. Oliko se siis se Draco-trilogia, josta paljastui plagioituja osia vai miten se homma menikään? Pidän varsin eriskummallisena sitä, että joku näkisi fanfictionin eteen niin paljon vaivaa, että menisi plagioimaan sisältöä. Lisäksi monet ovat kritisoineet sitä, ettei City of Bones ansaitse olla niin suosittu, juuri sen Harry Potter -pohjan vuoksi ja monethan edelleen kieltäytyvät koskemasta edes viimen metrin seipäällä Claren kirjoihin. Vaikken henkilökohtaisesti pidäkään fanficeistä, tiedän silti, että kyllä joukossa ihan helmiäkin on. TMI-sarjalla saattaa olla vähän kyseenalainen menneisyys, mutta eiköhän Clare ole keksinyt sittemmin jotain ihan omaakin tarinaansa. Kyseessähän ei ole mikään Fifty Shades, joka on pahinta fanfiction-roskaa, mitä on varmaan koskaan julkaistu "alkuperäisenä" työnä.

    Mitä mieltä olet muuten noista kaikista tulevista kirjoista, jotka sijoittuvat tähän samaan varjonmetsästäjä-maailmaan? Itse ihmettelen hieman, kuinka negatiivisesti niin monet niihin suhtautuvat. Ei kai kukaan valittaisi, jos vaikka Rowling kirjoittaisi spin offin Harry Potterista...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos yhtään kiinnostaa sarjan lukemisen jatkaminen, niin vakuutan, että varsinkin neljäs ja kuudes osa ovat todella hyviä. Neljäs on ehkä suosikkini. Viidennessä vähän notkahtaa, mutta ehkä se johtuu siitä, että se on osa ennen viimeistä kirjaa.

      Joo, Draco-trilogia taitaa olla tämän Claren ficin nimi. Minustakin kuulostaa vähän oudolta, että on nähnyt vaivaa lukea muiden tekstejä, kopioida sieltä hyvät kohdat ja muokata ne, eikö olisi palkitsevampaa ja jopa helpompaa kirjoittaa ihan itse...

      Se, että The Mortal Instrumentsilla on Harry Potter-pohjaa, on varmasti totta, mutta sen "oikeellisuudesta" voidaan olla monta mieltä. Monet muutkin kirjailijat tai vaikkapa käsikirjoittajat ottavat melko vapaasti inspiraatiota muista teksteistä, muun muassa Quentin Tarantinon kerrotaan kopioineen kokonaisia dialogipätkiä joistain vanhoista elokuvista. Missä menee intertekstuaalisuuden ja kopioimisen raja? Onhan Nälkäpelikin aiheuttanut suuren YA-dystopian buumin. Vaikka TMI:stä on bongattavissa monia yhtäläisyyksiä Pottereiden välillä, on sen juoni ollut alusta saakka varsin erilainen. Ymmärrän kyllä sen, että jotkut eivät halua koskea kirjoihin, ja jokainenhan on vapaa lukemaan tai jättää lukematta mitä haluaa.

      Minustakin joidenkin suhtautuminen Claren useisiin varjometsästäjä-sarjoihin on vähän kummallista. (Kenties sama fanfiction-negatiivisuus aiheuttaa muutakin kitkaa?) Jos hän onnistuu luomaan erilaisia ja kiinnostavia juonia, jotka sijouttuvat samaan maailmaan, niin miksi ei? Kyllähän fani mielellään lukee samaan maailmaan sijoittuvia kirjoja, jos ne vain pysyvät hyvinä. On olemassa muitakin kirjailijoita, jotka jatkavat ideoitaan todella pitkälle, esimerkkinä vaikka Gail Carriger, jolta ilmestyi ensiksi The Parasol Protectorate, sitten hän alkoi kirjoittaa prequel-sarjaa samasta maailmasta ja ensi vuonna häneltä ilmestyy vielä kolmannen sarjan aloitus, joka sijoittuu The Parasol Protectoraten jälkeiseen aikaan. Ja onhan Anne Ricekin kirjoittanut yli kymmenen kirjaa vampyyrikronikoihinsa. Ehkä jotkut ovat sitä mieltä, että kirjailija kuluttaa ideansa eikä ole valmis uudistumaan ja keksimään uusia ideoita tai uusia maailmoja, mutta minä en näe mitään pahaa samaan maailmaan sijoittuvissa useissa kirjasarjoissa.

      Poista
    2. Pakko sanoa, että kummallista, että samaa kritiikkiä ei anneta esim. Terry Pratchettille, suurimmat osat Pratchettin kirjallisuudesta sijoittuu Kiekkomaailmaan.

      Poista
  3. Tää sarja on alusta asti ollut yksi suosikeistani ja jokainen kirja ihan mahtavia, mut mäpä olenkin kaikkiruokainen enkä analysoi liikaa ;) Cassandra Clare on kirjailijana mahtava, HP hittoon! Kunhan vain tulisi uus TMI-leffa ni oisin tyytyväinen <3

    Kiitos pikku-spoilauksista, oli pakko lukea :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielestäni näkyvillä oleva teksti ei spoilaa kirjaa, ja varoitin spoilauksista, joten jos siitä huolimatta luit valkoisen tekstin, niin se oli ihan omalla vastuulla :D

      En nyt menisi sanomaan, että "HP hittoon", sillä se sarja on kuitenkin melko merkittävä osa monien ihmisten elämää. Arvostan J. K. Rowlingia huimasti ja hän on yksi niistä ihmisistä, jotka haluaisin joskus elämässäni tavata, eikä listani näistä ihmisistä ole kovin pitkä.

      Poista
  4. Tekisi mieli kirjoittaa tähän kommenttiin miljoona ja yksi spoilaavaa kommenttia kirjasta. Ehken sano yhtään mitään. :D

    Minä olen suhtautunut hiukan skeptisesti The Dark Artificesiin, mutta City of Heavenly Fire sai minut odottamaan kirjaa innolla. Haluan oikeasti nähdä Emman muutaman vuoden kuluttua puhumattakaan kaikista muista hahmoista! Kaikki ei muuten käsittääkseni lopu edes TDA:han, vaan sen rinnalle on tulossa The Last Hours -trilogia joka sijoittuu Lontooseen TID:n jälkeen. No jaa. En valita, haluan nähdä nimeltä mainitsemattomien hahmojen lapset teini-ikäisinä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olin aluksi hieman epäileväinen, mutta kuulosta siltä, että Clarella on suunnitelmat tuleviin sarjoihin selvillä, joten ehkä siitä jotain tulee.

      Ja oikeastaan Clare on ilmoittanut että hän aikoo kirjoittaa yhteensä viisi sarjaa varjometsästäjien maailmasta. The Last Hours on neljäs ja sitten on vielä viides, joka kuulemma on The Magnus Chronicles -tyylinen novellikokoelma. Oikeastaan, jos The Magnus Chronicles lasketaan, niin sarjoja on kuusi, mutta Clare ei ole kirjoittanut kaikkia Magnus-novelleja itse.

      The Last Hours kiinnostaa sen historiallisen ajanjakson vuoksi. 1900-luvun alku on tällä hetkellä yksin lempiajoistani!

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...