lauantai 28. kesäkuuta 2014

Kesken jääneitä: S & The Dream Thieves

Kävin tänään kirjastossa. Se oli hyvin surullinen reissu, sillä jouduin palauttamaan kirjoja, joita en tällä hetkellä ehdi lukea. Ajattelin blogata niistä kahdesta, sillä toista haluan selitellä ja toista esitellä, sillä idea siinä on omalla tavallaan aivan mahtava.


Ensimmäinen kirja on Maggie Stiefvaterin The Dream Thieves, joka on jatkoa The Raven Boysille, jonka luin viime keväänä. Sarjan ensimmäinen osa yllätti minut, sillä se olikin aivan erilainen kuin mitä takakansi antoi olettaa. Kun sain toisen osan käsiini, olin innoissani, sillä monet ovat sanoneet jatkon olevan parempi.

Silti kirjan lukeminen tuntui takkuavan. Luin noin sivulle 100, mutta kirja piti palauttaa kirjastoon, sillä joku toinen halusi sen lainaan. Lainasin kirjan uudestaan, mutta en päässyt juuri pidemmälle. Kun olin uusinut lainan pari kertaa, oli pakko myöntää, etten vain saa kirjaa luetua ja päätin palauttaa sen kirjastoon.

Ehkä kirjassa mätti se, että se tuntui keskittyvän eniten juuri siihen henkilöön, josta olin ensimmäisessä kirjassa välittänyt kaikista vähiten, eli Ronan Lynchiin. Jotenkin hänen angstinsa ei saanut minun jääkylmää sydäntäni sulamaan. Unet tuntuivat olen suuri osa Ronanin tarinaa, vihjaahan jo kirjan nimikin siihen. Unet vain ovat nykyään minulle se yksi kuluneimmista elementeistä, joita fantasiakirjallisuudessa voi esiintyä. En ole koskaan ollut kovin suuri unien pohdiskelija, mutta fantasian genreen unet tuntuvat kuuluvan lähtemättömästi. Onhan niissä aina jotain, mitä pohtia. Jotenkin kuitenkin oli sellainen olo, ettei nyt kiinnosta lukea taas yhtä romaania mystisistä unista, jotka piinaavat henkilöhahmoja. Kaiken lisäksi kirjaan tuntui livahtavan uusi sivuhahmo, joka ei ollut mielestäni mitään muuta kuin epämiellyttävä tapaus, josta en olisi halunnut lukea sanaakaan. 

Ehkä tuomitsin liian jyrkästi, kun luin vain vähän yli 100 sivua ja sen jälkeen hylkäsin kirjan, mutta kyllä noin 400-sivuisen kirjan pitäisi 100:ssa sivussa kyetä vakuuttamaan lukija, että kirja kannataa myös lukea loppuun. Pitäisikö vielä antaa tälle sarjalle mahdollisuus, oi te muut lukijat, jotka olette ehkä tämän kirjan lukeneet?


Toinen kirja on J. J. Abramsin ja Doug Borstin kirja S. J. J. Abrams tunnetaan parhaiten muun muassa Star Trek -elokuvista ja Lost-TV-sarjasta, joita hän on ollut luomassa, tuottamassa ja ohjaamassa. Doug Borst taas on kirjailija, josta en tosin ollut ennen tätä kirjaa kuullut lainkaan.

Sain tietää kirjasta Whitney Lee Milamin Youtube-kanavan kautta (valitetavasti en löytänyt kyseistä videota) ja kirja vaikutti todella kiinnostavalta konseptilta, sillä se on oikeastaan kirja, jossa on ainakin kolme tarinaa. Itse kirja, mysteeri kirjailijasta ja kahden lukijan rakkaustarina.


Kirja on pakattu koteloon, koska sen mukana tulee paljon liitteitä, joiden ei haluta menevän hukkaan.

Kirjan avattua voi heti huomata, että sivut on kirjoitettu täyteen muistiinpanoja. Nopeasti saa selville, että S onkin oikeastaan V. M. Strakan kirja nimeltään Ship of Theseus, joka on unohtunut kirjan omistajalta kirjastoon. Kirjan löytää nainen, joka lukee sen ja kirjoittaa sivuille kommentteja kirjan tapahtumista. Kirja päätyy takaisin kirjan omistajalle, joka vastaa naisen kommentteihin. Vaihtoa tapahtuu kommenteista päätellen tämän jälkeen useaan kertaan, joten kirjan sivuille muodostuu pitkiä keskusteluja. Yksi suurimmista kysymyksistä kahden lukijan mielestä on se, kuka V. M. Straka oikeasti oli ja oliko hän sama henkilö kuin kirjan kääntäjä, joka on kirjoittanut kirjaan poikkeuksellisesti esipuheen.



Kirjan idea kuulostaa kutkuttavan houkuttelevalta. Valitettavasti minulla ei kuitenkaan ollut aikaa perehtyä siihen tarpeeksi hyvin. Kulutin kirjan tutkimiseen jo tuntikaupalla aikaa, mutta etenin noin parisenkymmentä sivua. Kirjaa oli todella hidas lukea, sillä samaan aikaan kun yrittää lukea varsinaista kirjaa, pitää lukea myös kaikki kommentit, eikä aina tiedä, missä järjestyksessä ne pitäisi lukea. Välillä kommentit menevät todella teorisoinnin puolelle ja välillä niissä puidaan lukijoiden omia henkilökohtiaisia ongelmia. Minulla meni kauan selvittää, mikä on kommenttien kronologinen järjestys, ja sen jälkeen olin jo unohtanut, mitä itse kirjan tarinassa oli sillä sivulla tapahtunut.

Kirjassa tuntui siis olevan aivan liikaa. Ymmärrän, että kirjasta on haluttu tehdä mahdollisimman autenttinen - aivan kuin minun käsiini olisi sattunut oikea Ship of Theseus, jonka sivuilta löytäisin kommentit. Olisin silti kaivannut mukaan edes jonkinlaista ohjeistusta siitä, kuinka kirjaa kannattaa lukea. Pitäisikö lukea itse romaani ensiksi, välittämättä kommenteista, ja palata sitten kommentteihin, vai yrittää lukea molempia yhtä aikaa? Kaiken lisäksi mukana olleet kymmenet liitteet - kirjeet, korit, erilaiset lipukkeet ja dokumentit - oli lätkäisty vain kirjan kannessa olevaan taskuun ilman minkäänlaista ohjetta siitä, milloin ne kannattaisi lukea. 

Jotta saan vielä vahvistettua näitä koottuja selityksiä, niin todettakoon, että itse Ship of Theseus vaikutti melko tylsältä kirjalta. Tuntui siltä, että sen päähenkilö vain käveleskeli ympäriinsä ja kuvaili vastaantulijoiden ulkonäköä ja kaupungin sumuisuutta.

Jos olisi todella, todella paljon halunnut perehtyä tähän kirjaan, se olisi ollut mahdollista, mutta tällä hetkellä minulla ei ole siihen tarpeeksi aikaa. Halusin silti esitellä tämän kirjan, sillä sen idea on sen verran loistava, että joku lukija voi ehkä innostua siitä.


4 kommenttia:

  1. Innostuin tuosta S.:stä jo jokin aika sitten. Silloin ajattelin toivoa sen lahjaksi, mutta näköjään se oli nyt hankittu kirjastoonkin, joten varmaan tyydyn vain lainaamaan kirjan sieltä. Kirja näyttää hieman sekavalta, mutta haluan yrittää lukea sitä toivottavasti paremmalla onnella kuin sinulla oli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan kunnon paneutumisella siitä saa paljon irti. Olisi pitänyt vähän kauemmin yrittää hioa lukutekniikkaa, Ei vain meinannut löytyä aikaa siihen.

      Poista
  2. Minä pidin The Dream Thievesistä hurjasti, paljon enemmän kuin ensimmäisestä osasta! Tarkat muistikuvat tapahtumista ovat hiukan hämärät, mutta muistan, että alku tuntui minustakin hitaalta. (Sama The Raven Boysin kanssa) Mielipideasioitahan nämä aina ovat, mutta suosittelen kyllä koettamaan vielä kerran jos yhtään kiinnostaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä pitää vaikka syksyllä koettaa uudestaan.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...