torstai 26. kesäkuuta 2014

Kun enkelit katsovat muualle

Kirjoittanut: Salla Simukka
Sivuja: 155

Salla Simukan esikoisteos Kun enkelit katsovat muualle on suloinen lyhyt kertomus Kirsikasta, joka ihastuu terveystiedon tunneilla istuvaan Susannaan, joka on niin söpö, että voisi olla vaikka enkeli. Kirsikka päättää tehdä asialle jotain, joten hän hankkiutuu Susannan seuraan. He ystävystyvät nopeasti, mutta välillä Kirsikan mielestä se tuntuu jopa pahentavan asioita. Uskaltaako hän kertoa Susannalle ihastuksestaan? Entä jos Susanna ei vastaakaan tunteisiin ja tunnustus pilaa heidän hyvän ystävyytensä?

Luin tämän kirjan lukumaratonin aikana. Kirja osoittautui erittäin hyväksi maratonkirjaksi, sillä se on lyhyt ja nopealukuinen, eikä tarina ole kauhean monimutkainen, vaan sitä on helppo seurata. Voisin jopa sanoa, että tarina on melko ennalta-arvattava. En tiedä, olisinko jaksanut kiinnostua tarinasta niinkään, jos se olisi kertonut tytön ja pojan välisestä suhteesta, mutta kun kyseessä on kaksi tyttöä, olin kiinnostunut tietämään, miten kaikki lopulta päättyy, sillä samaan sukupuoleen ihastuessa voi nousta esiin uudenlaisia ongelmia: olisiko edes teoriassa mahdollista, että kohde vastaa tunteisiin?

Kirja käsittelee suorasanaisesti, mutta herkästi lukioikäisen elämää. Olin positiivisesti yllättynyt siitä, että Simukka kertoi tarinan tytöstä, joka on täysin hyväksytty perheensä ja ystäviensä seurassa eikä hänen seksuaalinen suuntaumisensa ole juuri kenellekään kovinkaan kummoinen asia. Kirsikka on ihan tavallinen teini-ikäinen, joka on ihastunut ja haluaa saada ihastuksensa huomion.

Kirjan tekstistä huomasi, että kyseessä on esikoisteos. Simukan tyyli on kehittynyt huimasti uudemmissa kirjoissa. Ei tämänkään kirjan teksti huonoa ollut, mutta muutaman kerran kuitenkin tuli sellainen olo, että luen harrastelijakirjoittajan netissä julkaisemaan rakkaustarinaa. Juonenkäänteetkään eivät olleet mitään päätä huimaavia. Voisin suositella tätä kirjaa sellaiselle, joka kaipaa kesäksi kivaa ja nopeaa mökkilukemista.

Verratuna Simukan myöhempään tuotantoon, Kun enkelit katsovat muualle on yllättävn hauska. Minulle on jäänyt Simukan teksteistä sellainen kuva, että kaikki on jotenkin surumielistä, ihmiset kaipaavat asioita eikä onnellinen loppu aina häämötä tulevaisuudessa. Esikoisteosta lukiessa kuitenkin nauroin useaan otteeseen, sillä monet arkipäivän tilanteet olivat tuttuja. Suomalaisten on joskus todella vaikea tehdä tuttavuutta uusien ihmisten kanssa, sillä emmehän me koskaan puhu vieraille.

Tämähän oli sitten romanttinen kirja, joten saan raksittaa Romantiikan.

2 kommenttia:

  1. Kuulostaa tutuilta ajatuksilta kun vertailen n. 10 vuoden takaisiin lukumuistoihini tästä. Pidän muuten myös siitä, että tässä on samaa sukupuolta olevien romanssi jossa on onnellinen loppu ja jossa se kahden tytön rakkaus on muutenkin iloinen ja ihana asia. Joskus tuntuu että saa hakemalla hakea sellaisia, kun usein tunnutaan tahtovan tehdä seksuaalivähemmistöistä vain traagisten tarinoiden henkilöitä. Se on jokseenkin masentavaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tosi usein tulee luettua kirja, jossa seksuaalisuusvähemmistöä edustava sivuhahmo joko kuolee tai elää onnettomana.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...