tiistai 24. kesäkuuta 2014

Mauri Kunnaksen Koiramäki

Kirjoitanut & kuvittanut: Mauri Kunnas
Sivuja: 134

Kesälomalla ehtii vähän vilkuilla vanhempien kirjahyllyjä. Eräänä iltana ei huvittanut lukea 700-sivuista romaania, joten käsiini osui Mauri Kunnaksen Koiramäki, johon on koottu Kunnaksen kolme Koiramäen elämästä kertovaa kirjaa Koiramäen talossa, Koiramäen lapset kaupungissa ja Koitamäen talvi, tuossa järjestyksessä. 

Kirjoissa kerrotaan kuvitteellisen koiraperheen elämästä noin 1840-luvulla. Päättelin vuosiluvun sivuilla vilahtaneista vinkeistä, sillä joihinkin puutavaroihin oli esimerkiksi kaiverrettu vuosilukuja. Kirja on suloisen ja sillä pääsee kunnon maalaisidyllin mielentilaan, mikä sopi oikein hyvin juhannukseksi, joka on mielestäni se juhla vuodessa, joka nostattaa minun kaipuutani kirmata pelloilla 1800-luvun tamineissa. Joka sivulla on vain vähän tekstiä, mutta kuvia ja yksityiskohtia niin paljon, että sivuja tuli tutkittua pitkään. Siispä oiva kirja lapselle tai lapsenmieliselle, joka tykkää tutkia kirjan sivuja tarkkaan. Ainakin minä rakastin sitä lapsena.

Nyt aikuisena oli jännää lukea tätä lapsuuden suosikkia, sillä huomasin, kuinka pieniä jotkut maininnat kirjan sivuilla ovat, mutta kuinka isoina asioina ne ovat jääneet mieleeni. Olin esimerkiksi aivan varma, että eräät kaksi nuorta aikuista vähän vilkuilevat toisiaan ja suunnittelevat ehkä naimisiin menoa, mutta asiaa ei oikeastaan koskaan kirjan sivuilla mainita. Ilmeisesti mielikuvitukseni laukkasi edelle lapsena.

Tätä kirjaa oli hauska lukea uudestaan, vaikka melkeinpä muisti kaiken, mitä siinä on. Jonkin verran tuli kuitenkin mietittyä sitä, kuinka romantisoitu kirja loppujen lopuksi on. Kukaan ei sairastu, kaikki ovat hyvällä tuulella, ei ole huonoa satovuotta eikä korkeaa lapsikuolleisuutta mainita. Kaikki menee kuitenkin läpi sormien nostalgian varjossa.

Mauri Kunnaksen Koiramäki on ehkä yksi suurimpia syitä siihen, miksi olen ollut aina kiinnostunut historiasta, nimenomaan Suomen historiasta. Kun koulukaverit valittelivat, että Suomen historia on niin tylsää, minä pysyin hiljaa ja luin onnesta soikeana historiankirjan tietolaatikkoa Turun linnasta.

Piirustus, jonka tein ala-asteella.

Tällä kirjalla voin kirjabingossa vetää yli lastenkirjan.
Ei vieläkään bingoa...

1 kommentti:

  1. Rakastin Koiramäki-kirjoja lapsena, niistä on oppinut niin paljon. Muistan kerran koulussa hämmästyttäneeni opettajani koska tiesin mikä on separaattori. Kiitos Mauri Kunnaksen.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...