sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Musta kuin eebenpuu

Kirjoittanut: Salla Simukka
Sivuja: 192

Lumikki Andersson -trilogian viimeinen osa taittui eilen rennosti ilta-auringossa puistonpenkillä. Rentoa oli sekä ympäristö että itse kirja, sillä trilogian päätösosa on selkeästi kahta edellistä rauhallisempi. Toiminnan sijasta keskitytään enemmän ihmissuhteisiin. Ja piinaavaan kauhuun.

Edellisessä bloggauksessa kerroin, kuinka olen hieman hämmentynyt siitä, mihin trilogia on menossa. Pakko myöntää, että olen edelleenkin vähän hämmentynyt. Sanoin, että odotan Jääkarhun ja Liekin paluuta ja jotain lisätietoa Lumikin siskosta. No, Jääkarhusta emme kuulleet mitään uutta, mutta Liekki palasi ja siskosta saatiin tietää vähän lisää. 

Musta kuin eebenpuu on trilogian kaikista realistisimman tuntuinen kirja. Enää ei juosta hurjaa vauhtia aseistettuja pahiksia karkuun, vaan eletään melko normaalia elämää lukion abiturienttina. Lumikkia kuitenkin alkaa ahdistella nimetön ihailija. Ihailija jättää kirjeitä Lumikin tielle ja tuntuu tietävän Lumikista asioita, joita kukaan muu, ei edes Lumikki, tiedä. Ihailija johdattaa Lumikin hänen siskonsa jäljille.

Kirjan parasta antia ehkä olikin ihailijan karmitan yhteenotot. Simukka tuntuu osaavan kirjoittaa juuri tämän tyylistä piinaavaa tunnelmaa. Muistan Jäljellä-kirjaa lukiessani olleeni yhtä kauhuissani niistä viesteistä, joita Emmi sai. Mikään ei anna vinkkejä siitä, mistä ja keneltä viestit tulevat, joten lopulta myös lukijana aloin epäillä ihan jokaista. Lumikin tavoin en enää luottanut kehenkään. Kirjaa ei ehkä voi luokitella kauhuksi, mutta kyllä muutama karmita kohtaus ihan horrorin puolelle meni.

Olen kuullut mielipiteitä, että Musta kuin eebenpuu olisi trilogian paras osa. Minä en oikein osaa sanoa. Ensimmäisessä osassa Lumikki ärsytti, vaikka juoni oli vetävä, toisen osan aihe oli kiinnostava, vaikka nyt jälkeenpäin se vaikuttaa todella irralliselta kahteen muuhun verrattuna, ja kolmas osa taas eteni sillä rauhallisuudella, jota olen tältä sarjalta aiemmin kaivannut, vaikka jotain jäi puuttumaan. 

Joka kirjassa on siis jotain hyvää ja jotain huonoa. Päätösosassa oli kuitenkin pikkaisen kiirehtimisen makua. Vain 190 sivua? Lyhyt sivumäärä ei aina kerro hätiköidystä juonesta, mutta tässä kirjassa olisin kaivannut parikymmentä lisäsivua, jotta sekä stalkkeri, kolmiodraama että kysymykset Lumikin siskosta olisi saatu vietyä kunnolla loppuun saakka. Nyt varsinkin kolmiodraaman lopetus tuntui todella nopealta. Vaikka pidinkin sen ratkaisusta, olisin halunnut lukea yhden keskustelun enemmän tai vähän lisää Lumikin ajatuksia.

Imagen lehtijutussa (joka alun perin sai minut lukemaan Simukan kirjoja) Lumikki-trilogiasta povattiin seuraavaa Potteria. Kuinkahan monen sarjan sanotaan olevan seuraava Potter? En kuitenkaan usko, että tässä kirjasarjassa olisi tarpeeksi ainesta kunnon fandom-meininkiin, joka kestäisi vielä yli kymmenen vuotta sarjan loppumisen jälkeen. En kiellä, etteikö sarja voisi menestyä maailmalla. Varmasti voi, ja peukutan todella paljon asian puolesta! Seuraan Simukan fb-sivua ja sitä, kuinka kirjasarja valloittaa maailmaa. Mutta tiettyä samanlaista hypetystä ja seuraavan kirjan jonotusta keskiyöllä maaliskuun pakkasessa tämä kirja tuskin aiheuttaa. (Ehkä myös siitäkin syystä, että kaikki osat ovat jo ilmestyneet.)

Tällä kirjalla saan vedettyä yli alle 200:n sivun ruudun. Saisin bingon, jos seuraavaksi lukisin palkitun kirjan, mutta en ole ihan varma, onko minulla edes mitään palkittuja kirjoja hyllyssäni. Pitää alkaa tutkia. Näyttää siltä, etä bingo on suunniteltu niin, että joka rivillä on joku vaikeampi kohta, joten bingo ei ihan vaivatta tule.

2 kommenttia:

  1. Minullakin on yksi bingo yhden päässä, mutta TBR-listan viimeinen on minulla niin paksu, että en sitä varmaan tässä kuussa ota lukuun. Tavoittelen sitten toista bingoa (fantasia ja alle 200 sivua puuttuvat tuosta yhdestä pystyrivistä).

    Minä pidin tästä ja ekasta osasta eniten. Toinen osa oli minulle hieman pettymys. Asiaan vaikutti varmaankin se, ettei kirja sijoittunut minulle tuttuun paikkaan ja muutenkin lahkojuoni ei vain tuntunut ihan niin kiinnostavalta. Kokonaisuudessaan sarja oli hyvä, mutta en kyllä usko seuraava Potter -povauksiin. Ei tässä kuitenkaan ihan samanlaista taikaa ole kuin Pottereissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta tuntuu, että jos mulle bingo jostain tulee, niin se on tuo B:n alla oleva pystyrivi.

      Ja joo, ainakaan omalla kohdallani trilogia ei koskaan aiheuta suurta fani-ilmiötä. Trilogiassa on mielestäni liian vähän matskuat fandomiin. Potter-kirjoja on sentään seitsemän + elokuvat.

      Toisaalta, Nälkäpeli on aikamoinen ilmiö, ja se on trilogia. Siitä tosin on elokuviakin. Ehkä jos Lumikki-trilogiasta tulisi elokuvia, niin kriteerit fandom-tasoon on saavutettavissa. Lumikki-trilogia on ollut oikeastaan melko visuaalinen, jotkut kohtaukset siirtyisivät valkokankaalle todella näyttävästi.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...