sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Step Back in Time

Kirjoittanut: Ali McNamara
Sivuja: 425 + liitteet
Kieli: Englanti

Blogissani on tunniste "kaverilta lainattu", mutta todellisuudessa sen ehkä pitäisi olla "siltä yhdeltä kaverilta lainattu", sillä suurin osa kavereilta lainatuista kirjoista päätyy minun käsiini yhdestä samasta osoitteesta. Tämä kaverini hankkii usein itselleen kiinnostavan oloisia kirjoja, joihin en itse ehkä olisi koskaan tarttunut, ellei kaverini olisi antanut niitä sitten lainaan. Tällä kertaa sain lainaan Ali McNamaran Step Back in Timen, joka nimensä mukaan lupaa aikamatkustusta.

Kirjan päähenkilö on noin kolmekymppinen Jo-Jo, joka on uhrannut lähes kaiken sosiaalisen elämänsä menestyäkseen työssään. Nyt oman firman johtajana hän on erittäin tyytyväinen elämäänsä, eikä edes kaipaa läheisiä ystäviä tai parisuhdetta. Hän on asettunut Lontooseen, missä hän käy usein tapaamassa tilinpitofirmansa asiakkaita henkilökohtaisesti. Yksi asukkaista on vanha levykaupan omistaja George. Poistuessaan levykaupasta hän kulkee suojatien kautta, mutta suojatiellä auto yrittää ajaa hänen päälleen. Onnettomuuden sijasta Jo-Jo huomaa jotenkin päätyneensä 60-luvulle, jossa hänellä näyttää olevan työpaikka levy-yhtiön sihteerinä ja kaikki tuntuvat tuntevan hänet. Jo-Jon täytyy yrittää pärjätä uudessa elämässää ja selvittää, miten päästä takaisin.

Vuosi 1963 on nykyajan mukavuuksiin tottuneele Jo-Jolle järkytys. TV:ssä on vain muutama kanava, ei ole kännyköitä ja naisten muoti on epäkäytännöllistä: kynähameita, tupeerattuja kampauksia ja pikkukenkiä. Jo-Jo saa kuitenkin pian huomata, että hän työskentelee levy-yhtiölle, jonka leivissä The Beatles sillä hetkellä on. Jo-Jo pääsee keskelle Beatlemaniaa, mistä hän ei ole erityisen innostunut, sillä hänen vanhemansa ovat pakkokuunteluttaneet pikku-Jo-Jolle Beatlesia sylivauva-ajoista lähtien.

Jos kirja, tai elokuva tai TV-sarja tai mikä tahansa, lupaa aikamatkustusta, olen lähes poikkeuksetta myyty. Jokin siinä vain kiehtoo. Ehkä se, että nykyajan ihminen pääsee kurkistamaan menneisyyteen ja havainnoimaan, mitkä asiat ovat toisin. Usein nykyajan ihminen on etuoikeutetussa asemassa, sillä hänellä on tietoa, jota ajan ihmiset eivät vielä tiedä. Tässäkin kirjassa Jo-Jo pohtii monia tapahtumia, jotka hänen uudet tuttavuutensa todennäköisesti joutuvat elämään muutaman vuoden kuluttua.

Jokin tässä kirjassa kuitenkin mätti. Olihan Step Back in Time ihan mukavaa ja miellyttävää luettavaa, mutta jollain tavalla pikkuisen tylsää ja valmiiksipureskeltua. En ollut kovin kiinnostunut Jo-Jon elämästä, vaan pikemminkin halusin havannoida eri aikakausien muutoksia. Tässä kirjassa nimittäin matkustetaan usealle vuosikymmenelle. Ensiksi Jo-Jo elää 60-luvulla, sitten hän hyppää vuoteen 1977, sitten 1985 ja lopuksi vielä vuoteen 1994.

Vierailu useilla vuosikymmenillä on ollut ehkä hyvä idea kirjailijan päässä, mutta lukijana se turhautti. Juuri kun Jo-Jo saa elämänsä luistamaan uudella vuosikymmenellä, hän meinaa taas jäädä auton alle samalla suojatiellä ja hyppää eri aikaan. Sivuhahmojen tarinat jäävät kesken ja lukijana joutuu vähän niin kuin aloittamaan alusta.

Jos minä olisin Jo-Jo, alkaisin välttää sitä yhtä tiettyä suojatietä. Muutenkin Jo-Jon suhtautuminen koko asiaan on todella pintapuolista. Hän ei missään vaiheessa tunnu ahdistuvan tai joutuvansa paniikkiin, tai edes vähän enemmän pohtivansa, miksi hän on joutunut johonkin erittäin ärsyttävään aikapyörteeseen, joka sekoittaa hänen elämänsä täysin. Kyllä hän jossain vaiheessa asiaa vähän ajattelee, mutta hän ei oikein pääse mihinkään teoriaan.

Toinen hämmentävä asia on kirjan muut hahmot. Joka vuosikymmenellä Jo-Jo törmää samoihin tuttuihinsa. Ellieen, hänen Personal Assistantiinsa, joka onkin yhtäkkiä hänen ystävänsä, Harryyn, uuteen tuttavuuteen, jonka kanssa hänellä on vähän juttua joka vuosikymmenellä, ja Georgeen, joka jotenkin mystisesti tuntuu olevan perillä kaikista Jo-Jon asioista, mutta ärsyttävän dumbledoremaisesti pitää yllä epämääräisen neuvonantajan roolia, joka ei koskaan kerro tarpeeksi. Miksi samat hahmot ovat joka vuosikymmenellä elämässä eri elämää kuin edellisessä? Liikkuuko Jo-Jo jotenkin erilaisten vaihtoehtotodellisuuksien välillä? Kirjan edessä alkaa huomata, että muutkin hahmot tietävät enemmän kuin kertovat, mutta kukaan ei kerro asioita Jo-Jolle, ja näin ollen lukijakin jää pimentoon.

Kaiken kaikkiaan Step Back in Time on liian epämääräinen. Olisiko tämä kirja tarvinnut napakamman kustannustoimittajan, joka olisi kysynyt valittuja kysymyksiä juonesta ja vaatinut kirjailijaa selittämään aikamatkustusideaansa vähän enemmän? Varsinkin loppupuolella alkoi todella kismittää se, että kaikki tunnuttiin selittävän jollain hämärällä kosmisella voimalla, joka haahuilee Jo-Jon ympärillä auttamassa Jo-Joa löytämään tien parempaan elämään. George kyllä antaa monenlaisia teoriaehdotuksia, mutta hänkään ei anna lopullista vastausta.

Oikeastaan, nyt kun asiaa mietin vähän enemmän, niin tämä kirja tuntui vähän siltä, kuin olisi lukenut pikkaisen kehnoa fan fictionia. On olemassa aivan loistavaa fan fictionia, aivan kamalaa fan fictionia ja sitten sellaista ihan okei -ficcejä, joita lukee siksi, koska siinä sattuu seikkailemaan joku kiva pariskunta. Jos olisin lukenut tällaisen ficin, olisin todennut, että olipas ihan söpö lopetus ja jatkanut elämääni, mutta julkaistusta kirjasta jäi vähän valju maku. Miksei kukaan missään kirjan kirjoitus/toimitusvaiheessa ole osannut esittää oikeita kysymyksiä? Vai kenties nämä asiat eivät ole olleet tekijöiden mielestä tärkeitä asioita? Edustaako tämä nyt juuri sitä viihdekirjallisuutta, joka ei uppoa minuun, vaikka yleensä yritänkin puhua viihdekirjallisuuden puolesta?

Tämän kirjan juoni olisi toiminut hyvin jonkun scifi/fantasia TV-sarjan jonain fillerinä, jossa hahmot kuitenkin löytävät jotain uutta merkitystä elämään. Ehkä Supernaturalin, Doctor Whon tai Buffy vampyyrintappajan joku randon neljännen kauden kahdeksas jakso.

Huh huh. Tulipas nyt lytättyä kirjaa. Joskus valitettavasti pitää vähän lytätä. Jos joku kuitenkin on vielä tämän tekstin jälkeen kiinnostunut kirjasta, niin voisin suositella tätä kevyeksi kesälukemiseksi. (Vaikka ihan vasta luinkin Kalevan kesäliitteestä, että kesällä tiiliskiviklassikoiden lainausmäärät nousevat huomattavasti.) Tätä kirjaa lukiessa voi jättää aivot narikkaan, ja jos kokee, että haluaa edes vähän ajatella kirjaa lukiessa, niin voi vaikka bongata kaikki Beatles-viittaukset ja tarkistaa sitten kirjan lopusta, onnistuiko löytämään kaikki.


Aloitetaanpa kesän kirjabingo saman tien. Koska elän toivossa ja kuvittelen että kykenen lukemaan kesällä paljon oman hyllyn kirjoja, niin vedetäänpä lainattu kirja tällä yli heti ensimmäisenä. Kirja menisi kai pokkariin ja ehkä jopa hitusen historialliseen, mutta lainattu kirja on kaikista selkein vaihtoehto.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...