torstai 10. heinäkuuta 2014

Fangirl

Kirjoittanut: Rainbow Rowell
Sivuja: 462 + liitteet
Kieli: englanti

Fangirl on kirja, jota olen vilkuillut jo vaikka kuinka kauan. En edes osaa sanoa, milloin sain kuulla sen olemassaolosta. Jotenkin vain tuntui, että siitä puhuttiin kaikkialla (paitsi suomalaisessa kirjablogimaailmassa). Olin tutkinut kirjaa jonkin aikaa, mutta päättänyt lopulta olla lukematta sitä. Sitten kuitenkin tapahtui kaksi asiaa melko samaan aikaan: Kirjaneito bloggasi siitä melko positiivisesti ja kaverini hankki kirjan itselleen. Sain lisämuistutuksen kirjan olemassaolosta ja vieläpä helpon keinon saada kirja käsiini.

Kirja kertoo 18-vuotiaasta Cathista, joka on aloittamassa collegen. Hänellä on kaksoisisko Wren, joka haluaa itsenäistyä kahdeksantoista vuoden yhteiselon jälkeen. Wreniä alkaa kiinnostaa yksilöllisyys, pojat, bileet ja opiskelijaelämä yleensä. Cathia taas ei voisi uudet asiat kiinnostaa juuri lainkaan. Hänen suurin kiinnostuksen kohde on kuuluisa Gemma T. Leslien Simon Snow -kirjasarja, jonka kahdeksas ja viimeinen osa ilmestyy seuraavana keväänä. Uutta osaa odotellessa Cath keskittyy kirjoittamaan fanfictionia, jossa hän parittaa sarjan päähenkilön Simonin hänen arkkivihollisensa Bazin kanssa. Ficissä hän pyrkii kirjoittamaan oman versionsa kirjasarjan päätöksestä, joten paine saada tarina valmiiksi ennen virallisen päätöksen ilmestymistä on suuri.

Olin alun perin todella, todella skeptinen Fangirlin suhteen, sillä olin kuullut palautetta, että kirja esittäisi fanityttöyden huonossa valossa ja että päähenkilö Cath on todella säälittävä, ohut ja bellaswaninmainen hahmo, joka ei tee mitään muuta kuin ärsyttää lukijaa. Toki on mahdollista, että kirjan lukenut voi ajatella Cathista juuri noin, mutta minun on pakko olla toista mieltä. Olen suorastaan helpottunut, kuinka kirja rikkoi ennakko-odotukseni. Cath on ehkä hieman säälittävä, mutta se tuntuu olevan tarinan koko juju. Cath on elänyt koko elämänsä melko rauhallisissa merkeissä, siskonsa varjossa, mutta hän ei ole koskaan kokenut, että jäisi mistään paitsi. Hän tykkää rauhallisuudesta ja rutiineista. Hän on ilmiselvä inrtovertti, ja introverttinä itsekin samaistun Cathiin erinomaisesti.

Fangirl on erikoinen kirja, sillä se rikkoi oikeastaan kaikki ennakko-odotukseni. Odotin kepeää ja hupaisaa tarinaa, jossa päähenkilö fanittaa asioita sydämensä kyllyydestä ja siinä samalla löytää itelleen suloisen poikakaveri, josta en kuitenkaan välitä kovinkaan paljon. Sen sijaan Fangirl on oikeastaan melko rankka kirja. Ei ehkä kaikille, mutta minusta se tuntui raskaalta. Ehkä siinä oli liikaa samaistuttavaa. 

Tarinan edetessä lukijalle paljastuu lisää Cathin elämästä, eikä Cathin elämä ole ollut helpoin mahdollinen. Cathin kulissit ovat kunnossa - hänellä on perhe, hyvä koulumenestys eikä hän hankkiudu ongelmiin esimerkiksi juomalla alaikäisenä. Silti hänellä ei ole kaikki kunnossa. En kuitenkaan viitsi paljastaa ihan kaikkea Cathin elämästä, jotta lukiessa olisi edes jotain yllätyksiä. Suurin huomioni oli se, että kirjan edetessä tarina muuttui hyvinkin synkäksi.

Myös tämän kirjan romanssi oli positiivinen yllätys. Tosi usein yritän vältellä romantiikkapainotteista YA-kirjallisuutta, tai ainakin pyrin valitsemaan kirjoja, joissa on muutakin kuin romantiikkaa, sillä melko usein ne romanssit ovat mielestäni tylsiä. Fangirl ei ole puhdas rakkauskirja, vaikka romantiikalla onkin suuri rooli. Fangirlin romantiikkaosio ei tuntunut pakotetulta, vaan se oli oikeastaan hyvin söpöä ja huomasin välittäväni Cathin ja erään henkilön suhteesta ja toivoin sen päättyvän hyvin.

Yksi kirjan suurimmista asioista, nimensä mukaan, on tietenkin Cathin fanityttöelämä. Olin loppujen lopuksi ihan tyytyväinen siitä, miten asia käsiteltiin, mutta olin myös hieman hämmentynyt siitä, minkälainen fanityttö Cath lopulta on. Hän ei tunnu olevan missään yhteyksissä muiden fanien kanssa, hän ainoastaan kirjoittaa fanfictionia yksin omassa huoneessaan ja julkaisee sen fanfixx.net-sivustolla. Minulla fanitus on kuitenkin nimenomaan muiden fanien kanssa kommunikointia. Olen jopa saanut monia hyviä ystävien juurikin fanituksen kautta. Osa fanitustani on tämän blogin pitäminen, ja jos en kirjoitaisi tätä blogia, olisi moni tapahtuma jäänyt sivu suuhun enkä olisi tutustunut moniin mukaviin ihmisiin. 

Tietenkin on olemassa yhä monta tyyliä fanittaa kuin on fanittajia, ja varmasti Cathin tyylikin on aivan varteenotettava tyyli. Nyt kun mietin asiaa tarkemmin, Cathin tyyli on oikeastaan hyvin samanlainen kuin minulla silloin kun olin aktiivisesti mukana Potter-fandomissa. En tosin ole koskaan kirjoittanut ficcejä, mutta olin silti yläasteella melko yksin fanitukseni kanssa ja netti, varsinkin Vuotis.net, oli sen hetken henkireikäni. En kovinkaan paljon kirjoittanut pitkiä analyyseja Vuotikseen, vaan pikemminkin luin muiden juttuja ja selasin fan art -aluetta. Sitä kautta kuitenkin löysin miittien ilon ja aloin muuttua aktiivisemmaksi osaksi fandomia.

Fangirlin yksi iloista olikin Potter-viittaukset. Simon Snow on kirjasarja, joka kertoo pojasta, joka lähtee taikakouluun 11-vuotiaana. Fangirlin joka luvun lopussa on pätkä joko jostain Simon Snow -kirjasta tai Cathin kirjoittamasta fan fictionista, ja niiden avulla pystyin rakentamaan jonkinlaisen kuvan siitä, mistä Simon Snow'n tarina kertoo. Sen juoni muistuttaa Harry Potteria, mutta sen tyylistä tulee mieleen Percy Jackson. Simon Snow -kirjat olisivat mielestäni täydellinen referenssi Harry Potteriin, mutta Fangirl tekee mielestäni sen suhteen yhden virheen. Kirjassa mainitaan Harry Potter, mikä rikkoo illuusion siitä, että Simon -kirjat ovat Fangirlin universumin versio meidän maailmamme Pottereista. Potter-maininnasta tuli epämukava olo, sillä nyt Fangirlin maailmassa on kaksi megasuosittua kirjasarjaa, jotka muistuttavat hyvin paljon toisiaan.

Silti Simon Snow -viittauksia oli hauska lukea, sillä tunnistin niistä itseni. Samaan aikaan olin kuitenkin hämmentynyt, sillä Cath ei tuntunut juuri koskaan kärsivän siitä, että hän olisi halunnut puhua Simon Snowsta jonkun kanssa, mutta ei viitsi, sillä kaikki pitävät häntä aivan pähkähulluna. Muistan oman Potter-fanitukseni kulminoituman, jolloin meinasin haljeta, sillä en voinut puhua Pottereista kenenkään kanssa. Ja silloin kun puhuin Pottereista, yritin kuulostaa mahdollisimman kasuaalilta, niin ettei kukaan huomaisi, kuinka kova fani oikeasti olen. Tähän kyllä Cathkin viittaa. Hän kuvaa olevansa kuin jäävuori, jonka huipun ihmiset näkevät ja hämmentyvät jo siitä, vaikka pinnan alla on paljon, paljon enemmän.

Fangirl oli erittäin antoisaa luettavaa, mutta en tiedä, kuinka hyvin se aukeaa niille lukijoilla, joille ei ole omakohtaista elämää fandom-elämästä. Oli virkistävää lukea YA-kirja, joka ei sijoittunut enää high schooliin. Päähenkilö joutui kohtaamaan aikuistumisen, omilleen muuttamisen ja sen tunteen, kun läheiset ihmiset eivät enää asukaan lähellä.

Tämä kirja on pokkari.
Höh, ei vieläkään bingoa.

6 kommenttia:

  1. Olin jo aiemmin katsonut, että tämä on saatavilla kirjastostakin, mutta en jostakin syystä ole saanut kirjaa vielä lainatuksi. Tämä bloggauksesi sai minut jälleen hieman kiinnostuneemmaksi, joten täytynee hilata Fangirlia lukulistalla ylöspäin. (Vaikuttaa siltä, että lainaan syyskuun alkaessa kirjastosta varmaan kaksikymmentä kirjaa, koska koko ajan tulee vastaan kirjoja, joita ei ole omana mutta jotka haluaisi lukea mahdollisimman pian.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen muuten tähän mennessä tainnut elää käsityksessä, että Simon Snow on laulaja. Joo, en kyllä ihan tiedä, missä kuplassa olen elänyt. Nyt kun tajusin olleeni väärässä, kirja alkoikin kuulostaa kiehtovammalta.

      Poista
    2. Jos Simon Snow olisi ollut laulaja, olisin kyllä ollut vähemmän kiinnostunut. Tämäkin taas on tosi omakohtaista: minulla on kokemusta kirjasarjan superfanituksesta, mutta en ole koskaan fanittanut kovinkaan voimakkaasti tai pitkään vain yhtä laulajaa.

      Poista
    3. Minä olen fanittanut muusikkojakin, mutta en ole voinut toteuttaa fanitusta kovin hyvin, koska eniten fanittamani bändi ei ole enää pariinkymmeneen vuoteen ollut koossa. Kuitenkin tunnen enemmän samaistumista kirjojen fanitukseen, joten Fangirl kiinnostaa nyt ehdottomasti enemmän.

      Poista
  2. Mustakin se oli hyvin häiritsevää kun kirjassa mainittiin Harry Potter ja yritin vain parhaani mukaan ingoorata koko asian.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se olisi ollut niin helppo jättää mainitsematta...

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...