keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Mitä kummaa! - opas kotimaiseen spekulatiiviseen fiktioon

Kirjoittanut: Hanna Matilainen
Sivuja: 192

Mitä kummaa on Hanna "Morre" Matilaisen kirjoittama opas suomalaiseen spekulatiiviseen fiktioon. Matilainen on itse kirjallisuudenopiskelija, freelancer-kustannustoimittaja ja kirjabloggaaja. Minä tykkään lukea spekulatiivista fiktiota, Morre bloggaa spekulatiivisesta fiktiosta, joten on varsin luonnollista, että seuraan hänen blogiaan ahkerasti. Mitä kummaa on hänen ensimmäinen kirjansa, mutta hän on aiemmin ollut mukana muissa julkaisuissa, kuten Höyryä ja helvetinkoneita -antologiassa.

Alle 200-sivuinen kirja on varsin tiivis paketti, jossa ehditään käydä läpi spekulatiivisen fiktion eri tyylit perinteisestä scifistä ja fantasiasta aina avaruusoopperaan, splatterpunkiin, reaalifantasiaan ja rillumapunkiin saakka. Osa tyyleistä on jo hyvin vanhoja, osa on saanut nimensä niinkin vasta kuin 2000-luvun puolella. Kirja käy läpi niin tapahtumat, julkaisijat, palkinnot kuin kirjailijatkin. Tyyli on välillä melko luetteloiva, mutta ainakaan minua se ei haitannut. Luettelointi toimii, varsinkin jos haluaa käyttää kirjaa hakuteoksena.

Vaikka olenkin aina lukenut spefipainotteisesti, tutustuin kotimaiseen spefin kenttään kunnolla vasta vähän yli vuosi sitten, kun sattumalta hankin käsiini Osuuskumman Steampunk! Koneita ja korsetteja -antologian. Sen jälkeen tietoni on pikku hiljaa lisääntynyt. Tätä kirjaa lukiessa olin yllättynyt siitä, kuinka paljon siitä oli jo tuttua. Tiesin jo lähes kaikki seurat, olin kuullut lähes kaikista tapahtumista ja osallistunut niistä aika moniin, monet oudoimmiltakin kuulostavat tyylilajit olivat jo vanhaa kauraa, palkinnot olivat tuttuja, samoin niiden voittajat, novellikisat eivät olleet outoja (olen jopa osallistunut niistä yhteen ja sijoittunut ihan mukiinmenevästi) ja olen vieraillut varmaan jokaisen kirjassa mainitun kustantamon sivuilla ja lukenut heidän julkaisemia kirjojaan.

Kirjaa lukiessa tulikin vähän tyrmistynyt olo. Tässäkö tämä nyt sitten on? Tässäkö on Suomen spefikenttä? Tämä ei tietenkään ole kritiikkiä itse kirjalle, joka esittelee asiat mielestäni varsin selkeästi ja järkevästi, vaan ihan puhdasta hämmästelyä siitä, kuinka pienet Suomen spefipiirit loppujen lopuksi tuntuvat olevan. Kun yksi ihminen hurahtaa suomalaiseen spefiin ja puolitoista vuotta tutustuu siihen, alkaa kirjan kattavat tiedot olla jo koossa. Spefin lumoissa pyörivälle henkilölle kirja ei siis tuo kauheasti uutta tietoa, mutta voisin kuvitella, että jos joku asiasta kiinnostunut mutta siihen perehtymätön haluaa lukea tämän kirja, siitä on varmasti apua.

Toki kirjassa oli jotain uuttakin tietoa, varsinkin ajoilta, jolloin minä itse en ollut vielä syntynyt tai olin vielä lukutaidoton. Pieni katsaus historiaan oli mielenkiintoista ja se myös avasi silmiäni siitä, miten asiat ovat olleet ennen Potter-buumia, joka sattui sopivasti siihen aikaan kun minä opin lukemaan. Näin internetin parissa kasvaneena tuntuu hienolta ajatella, että ensimmäiset seurat on perustettu lentolehtisien ja sanomalehti-ilmoitusten avulla!

Erityisesti pidin Tuomas Salorannan Uusrahvaanomaisen spekulatiivisen fiktion manifestista. Urs.fi-nettisivuilla sanotaan näin: "Uusrahvaanomainen spekulatiivinen fiktio on perinteistä tai modernimpaa genrekirjallisuutta - scifiä, fantasiaa, kauhua, avaruusseikkailuja, miekkaa & magiaa - ennen kaikkea konstailematonta viihdettä, joka ei pyri olemaan valtavirta- tai jopa korkeakirjallisuutta. Sen sijaan se pyrkii viihdyttämään lukijoitaan seikkailuilla ja oudoilla tarinoilla kuvitteellisista maailmoista tai meidän tuntemamme maailman hämäriltä rajapinnoilta." En tiedä muista, mutta minä ainakin kannatan tuota ajatusta. Minulle tärkeintä on hyvä tarina, eikä se välttämättä tarvitse avukseen rikottua kronologiaa, monikerroksista symboliikkaa tai adjektiivien karsintaa.

Melko suuri osa kirjasta menee kirjailijoiden luettelointiin. Matilainen on ottanut mukaan sata kirjailijaa, joiden tuotannossa on mukana spekulatiivista kirjallisuutta. Sieltä löytyy muutama yllättävä nimi, sillä joillakin kirjailijoilla ei ole spefi-kirjailijan mainetta, vaikka tarkemmin ajateltuna heidän kirjansa ovat juurikin spefiä.

Jonkin verran kirja aiheutti ahdistusta tällaisessa lukutoukassa, jonka TBR-lista on hälyttävän pitkä. Vaikka aiemmin totesinkin yllättyneeni suomalaisen spefin koosta, on silti vielä monia tapahtumia, joihin haluaisin osallistua ja monia kirjailijoita, joiden kirjoja en ole vielä lukenut. Aika ei vain tunnu riittävän kaikkeen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...