perjantai 22. elokuuta 2014

Orange is the new black - Vuosi vankilassa

Kirjoittanut: Piper Kerman
Sivuja: 458
Koira: käpertynyt kirjan pariin

Tein pienen testin: varasin kirjastosta Piper Kermanin kirjan sekä englanniksi että suomeksi. Testasin, kumpi tulee nopeammin. Kun suomenkielisestä kirjasta tuli noutopyyntö, peruutin englanninkielisen ja olin salaa tyytyväinen, että pääsen lukemaan tätä kirjaa suomeksi, vaikka ainahan sitä pitäisi pyrkiä ylläpitämään vieraan kielen taitoa.

Kirja on Piper Kermanin tositapahtumiin perustuva muistelmateos. Piper Kerman tuomittiin 15 kuukauden vankeuteen huumerikoksista, jotka hän oli tehnyt 10 vuotta sitten. Hänen tilanteensa on ehkä paras mahdollinen, minkä Yhdysvalloissa voi saada, jos päätyy vankilaan saakka: hänen tuomionsa on melko lyhyt, hän istuu tuomionsa matalan turvallisuustason vankilassa ja häntä jää kotiin odottamaan kihlattu, rakastava perhe ja lupaus työpaikasta vankeustuomion jälkeen. Hän on kuin eräänlainen ikkuna, jonka kautta päästään kurkistamaan vankilan arkeen ja vähemmän onnekkaiden elämään.

Monille Orange is the new black tuo mieleen Netflixin TV-sarjan, jonka itsekin olen katsonut kokonaisuudessaan. Pidin sarjasta tosi paljon. Herkullista draamaa ja kiinnostavat hahmo. Suosittelen sitä kaikille, joita kiinnostaa napakka huumori ja koomisuuteen asti menevät absurdit tilanteet, jotka lähtevät pienestä, mutta jotka eskaloituvat vankiaympäristössä lähes vakaviin mittasuhteisiin.

Kun päätin lukea kirjan, aavistelin jo jonkin verran, ettei se tule olemaan yhtä tapahtumarikas kuin sarja. Kirja kertookin tarinan yhden henkilön näkökulmasta jättäen sivuhahmot todellakin vain sivuhahmoiksi. Kirja on periaatteessa yhtä tylsä ja tapahtumaköyhä kuin normaali elämä, mutta koska tapahtumapaikka, naisvankila, on minulle ja monille muille lukijoille täysin vieran ympäristö, johon toivon mukaan kukaan ei ole koskaan tutustumassa, tuntuu kirjan arki uudelta ja ihmeelliseltä.

Kirjasta huomaa, että idea sen kirjoittamiseen on kummunnut yhdysvaltalaisen oikeinjärjestön järjettömyydestä. Minulla ei ole siitä kovin yksityiskohtaista tietoa, mutta kuulopuheiden mukaan esimerkiksi tuomioiden pituudella ei aina ole mitään järkeä. Kerman haluaa selvästi osoittaa kirjoissaan, kuinka turha vankilatuomio hänen mielestään on ja antaa kirjan sivuilla jopa esimerkkejä siitä, miten vankila-ajan voisi käyttää paljon hyödyllisemmin, mutta silti kärsien rangaistuksensa. Hän esimerkiksi olisi omien sanojensa mukaan tajunnut huumerikostensa vääryyden tekemällä vapaaehtoistyötä huumeriippuvaisten parissa sen sijaan että olisi vankilassa ajan tapon ja valtion rahojen kulutuksen lomassa tutustunut huumeriippuvaisiin.

Hänen mukaansa vankilatuomio ei oikeastaan hyödytä ketään, paitsi ehkä tuohtuneita keski-ikäisiä, jotka haluavat "yhteiskunnan pohjasakan" telkien taakse heidän elämäänsä häiritsemästä. Suurin osa vankilaan joutuneista ovat syntyneet huonoihin oloihin, eivät ole välttämättä käyneet edes peruskoulua loppuun ja ovat ajautuneet kierteeseen, jossa he eivät saa töitä tai asuntoa rikostekisterinsä takia, joten ainoaksi keinoksi elättää itsensä ja mahdollisen jälkikasvunsa jää rikolliset keinot. Sen sijaan, että rikolliset säilöttäisiin laitoksiin simputuksen alaisuuteen ilman juuri mitään mahdollisuutta esimerkiksi saada pätevää työkokemusta, lähes kaikki energia pitäisi suunnata ohjelmiin, joilla autettaisiin rikoskierteeseen joutuneita ihmisiä pääsemää omille jaloilleen.

Kirja on kiinnostava ja melko nopealukuinen. Se sopi minulle varsinkin nyt, kun muiden kirjojen lukeminen tuntuu tökkivän. Sen juoni ei ole mitenkään kovin maatajärisyttävä: Piper tekee rikoksen, hänet tuomitaan siitä, hän joutuu vankilaan, hän istuu tuomionsa ja hän pääsee vapaaksi. Yksityiskohdat muodostavat kiinnostaan kokonaisuuden.

Netflixin sarja tosiaankin on vain inspiroitunut tästä kirjasta. Välillä jopa melko hämmentävästi. Kirjasta pystyy bongaamaan tapahtumia, joita on sarjassa, mutta ne joko tapahtuvat eri henkilöille tai kehittyvät aivan eri suuntaan. Osa hahmoista on tuttuja, osa taas ei. Osa hahmoista on säilyttänyt nimensä, mutta ovat aivan eri persoonia ja osa hahmoista oli bongattavissa kirjoista, mutta eri nimillä ja yksityiskohdilla. Veikkaan, että tulevalla tuotantokaudella tullaan näkemään lisää tapahtumia, jotka ovat inspiroituneet kirjan tapahtumista.

Ehkä suurin ero kirjan ja sarjan välillä on kuitenkin Piperin rikoskumppanin Alexin (kirjassa Noran) rooliin suuruus. TV-sarjassa Alex on samassa vankilassa ja heidän tunteensa heräävät edes jollain tasolla uudestaan eloon, mutta kirjassa Piper näkee Noran vain lähes ohimennen eikä kauheasti puhu asiasta. Noran puuttuminen suuresta osasta kirjaa vähentää huomattavasti draamaa, mikä oli mielestäni ihan mukavaa, sillä vaikka TV-sarja muuten onkin hyvä, Piperin, Alexin ja Larryn välinen kolmiodraama on todella turhautavaa katseltavaa. Pääsääntöisesti kirjasta puuttuu lähes kokonaan hollywoodmainen käsittämätön ristiin ratsiin pettäminen ja selän takana puhuminen, mikä on oikein virkistävää. Piperin ja Larryn suhde on Piperin vankilatuomion aikana järkkymätön tukipilari, joka auttaa Piperin tuomion läpi.

Ihan täydellinen lukukokemus tämä kirja ei kuitenkaan ollut. Välillä aloin kyllästyä Piperin jo lähes meininkiin, jossa hän alleviivasi koko ajan sitä, kuinka etuoikeutettu oli verrattuna muihin vankeihin. Tajuttiin jo, Piper. Huomasin myös jonkin verran toistoa, mikä nyt on monien kirjojen ongelma yleensäkin. Ehkä eniten minua kuitenkin harmitti se, miten kirja päättyi. Suuri spoiler: Piper vapautuu vankilasta. Mutta se, miten kaikki tapahtui, harmitti minua. Kun Piper kuvaili kirjassa tuntemuksiaan silloin, kun joku toinen pääse vankilasta kotiin, odotin tietenkin sitä hetkeä, kun pääsen lukemaan sen hetken, kun Piper itse pääsee pois. Loppu ei kuitenkaan mene niin kuin Piper on etukäteen ajatellut. No, tärkeintä on, että hän pääsi pois.

4 kommenttia:

  1. Minä olen katsonut kirjan pohjalta - ilmeisen löyhästi - tehdyn sarjan kaksi kautta ja pidin kyllä kovasti. Siitä huolimatta kirja ei kyllä kauheasti houkuta. Ehkä se johtuu siitä, että sarja on sen verran hyvä, etten välttämättä enää kaipaa kirjaa samasta aiheesta. Toisaalta Yhdysvaltojen oikeussysteemi kiinnostaa, etenkin sen epäkohtien vuoksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirja ei välttämättä ole juonellisesti kauhean vetävä, mutta ainakin minä nautin sen yksityiskohdista.

      Poista
  2. Minä kuulin kirjasta ensimmäistä kertaa vasta pari viikkoa sitten ja olin hämmästynyt, kun en tiennyt että tuo Netflix-sarja perustuu kirjaan ja etenkin että taustalla on oikea tarina. En ehkä halua lukea tätä, sillä luulisin sarjan ja kirjan vertailun vaikuttavan lukukokemukseen turhan negatiivisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä tiesin alusta alkaen, että sarja perustuu kirjaan. Oikealla asenteella niiden vertailusta ei tullut liian negatiivista kokemusta :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...