maanantai 11. elokuuta 2014

We Were Liars

Kirjoittanut: E. Lockhart
Sivuja: 225
Kieli: englanti
Kesän lukuhaaste 9/14

Koska kärsin pahasta kirjakerhon puutteesta (pitäisi kai itse perustaa sellainen), olen löytänyt netistä muutaman korvikkeen. Yksi niistä on Youtubessa toimiva Answerly-kanava, jossa kolme ylläpitäjää postaavat videoita etukäteen sovituista kirjoista. Itse henkilökohtaisesti pidän eniten Kristiina Hornerin videoista. Luin Fangirliä hänen videoidensa kanssa samaan tahtiin. Tällä hetkellä Kristiina Horner kuitenkin lukee kirjaa, jonka olen jo lukenut, joten käännyin kanavan toisen ylläpitäjän Hayleyn videoiden puoleen. Hän on valinnut luettavakseen E. Lockhartin We Were Liarsin, joka pienellä tutkimisella alkoi kuulostaa kiinnostavalta kirjalta. En ollut saman tien ryntäämässä lukemaan kirjaa, mutta kun löysin sen Akateemisesta kirjakaupasta, päätin ostaa ja lukea sen. Onneksi päätin.

Ensireaktioni oli vähän järkyttynyt. Tällainenko tämä kirja lopulta onkin? Kirjan tyyli ei nimittäin ole lainkaan sellaista, mitä yleensä luen. Se tuntuu välillä pitkältä runolta. Sen kieli on yksinkertaista, mutta samalla tulee sellainen olo, että rivien välistä pitäisi lukea todella paljon. Tässä pätkä kirjan alusta:
Welcome to the beautiful Sinclair family.
     No one is criminal.
     No one is an addict.
     No one is a failure.
     The Sinclairs are athletic, tall and handsome. We are old-money Democrats. Our smiles are wide, our chins square, and our tennis serves aggressive. 
En oikeastaan ollut lainkaan vakuuttunut kirjasta ensimmäisen kymmenen luvun jälkeen. Answerly jakaa kirjan osiin, ja joka osan jälkeen ylläpitäjä postaa videon, jossa keskustellaan niistä luvuista, jotka on pitänyt lukea. Hayleykin oli sitä mieltä, ettei tarina vielä ollut edes kunnolla alkanut ja siksi kirjasta on vielä vaikea sanoa mitään.

Pian tuon jälkeen kirja kuitenkin sai tuulta siipiensä alle. Yhtäkkiä kaikki muuttui. En edelleenkään ollut ihan varma, mistä kirja kertoo, mutta kaikki oli todella kiehtovaa. Huomasin lukevani kirjaa, jossa on mysteeri. Oikeastaan aika monien kirjojen juoni perustuu edes jonkinlaiseen mysteeriin, mutta tämä kirja alkoi entistä enemmän tukeutua siihen kysymykseen, mitä eräänä yönä on tapahtunut. Huomasin ahmivani kirjaa, ainakin sillä tavalla miten tämäntyylistä kirjaa voi edes ahmia.

We Were Liarsia on erittäin vaikea kuvailla ilman että paljastaa vahingossa kaiken. Goodreadsiin kirjoitin ylistävän arvostelun sen jälkeen kun olin lätkäissyt kirjalle viisi tähteä. Sanoin kirjan olevan kaikkea mahdollista. Se on yksinkertainen ja kaunis, se on rakkaustarina, kauhutarina, mysteeri ja perhedraama. Se on runoutta ja proosaa. Siinä on satuja ja teinien puhekieltä. Se on reaalimaailma ja fantasia. En oikein vieläkään ymmärrä, miten vain vähän päälle 200 sivua voi olla niin täynnä sisältöä.

Luin kirjaa Lontoon matkalla. Kirja osoittautui siihen tarkoitukseen erittäin hyväksi, sillä tätä ei ehkä voikaan lukea yhdeltä istumalta. Luvut ovat melko lyhyitä, joskus jopa alle sivun mittaisia, joten niitä ehti lukaista metropysäkkien välillä muutaman ja illalla vähän lisää. Joskus aamulla samalla kun odotti muiden heräämistä. Hitaasta lukutahdista huolimatta ehdin lukea kirjan loppuun reippaasti ennen Answerlyn Hayleyta ja tällä hetkellä odotankin hänen reaktiotaan kirjan lopusta.

Kirjan loppu oli yllätävä, vaikka kaikki merkit lopusta olikin ehkä ollut arvattavissa. Kirja kuitenkin lunastaa lupauksensa. "Which are lies? Which is truth? You decide." Kirja viilasi linssiin. Olin aivan varma, että eräs tapahtuma olisi mennyt tietyllä tavalla, mutta vasta aivan viime metreillä tajusin, että tapahtuma onkin mennyt aivan toiseen suuntaan. Tavallaan minulle tuli vähän tyhmä olo. Miksi en tajunnut sitä aiemmin? En kuitenkaan valita, sillä loppu oli hieno ja sai minut tunteiden valtaan, vaikka luinkin sen hotellihuoneessa, jossa pauhasi Big Brotherin Extra samaan aikaan.

Kirja on lähes täydellinen lukukokemus. Alussa olin täynnä epäilyksiä, mutta lopulta opin rakastamaan kirjan kieltä. Ainoa oikeasti häiritsevä asia oli se, kuinka paljon päähenkilöä pidetään pimennossa. Siihen annetaan syy tarinassa, mutta päätarkoitus on pitää lukija yhtä pimennossa kuin päähenkilö. Se toimi hienosti, mutta välillä ärsytti, kun päähenkilö ei taaskaan tiennyt mitään.

Suosittelen kirjaa lämpimästi kaikille. Sanoisin sen olevan nuortenkirjallisuutta, joka ei aliarvioi lukijaansa.

6 kommenttia:

  1. En uskaltanut kuin silmäillä tekstisi läpi, sillä olen kuullut, että tähän kirjaan kannattaisi mennä tietämättä mitään. Olen kuitenkin halunnut lukea tämän jo pitkään ja nyt sain lisää intoa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritin blogata niin, etten paljasta kirjasta oikeastaan mitään muuta kuin lukutunnelmia.

      Poista
  2. Tämän kirjan haluan ehdottomasti lukea! Olen tiiraillut tätä nyt muutaman kuukauden siihen malliin, että taidan lähikuukausien kirjatilaukseen tämän sisällyttää mukaan.

    VastaaPoista
  3. Minullakin oli We Were Liars Lontoon-matkalla mukana, tosin en lopulta kääntynyt sen vaan Haruki Murakamin ja John Greenin puoleen :D Ehkä olisi kannattanut!

    Taisin juuri lukijoitua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva sattuma :D John Green on kyllä ihan oiva vaihtoehto, Murakamia en ole lukenut.

      Tervetuloa lukijaksi!

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...