lauantai 13. syyskuuta 2014

Kesken jäänyt: Kurtisaanin vuoteessa


On rankkaa myöntää, että joku kirja on jäänyt kesken, mutta niin vain joskus pääsee käymään.

Sarah Dunantin Kurtisaanin vuoteessa on ollut minulla keväästä asti lainassa ja olen aina pikkuisen lukenut sitä eteenpäin, mutta absoluuttinen palautuspäivä lähestyy, enkä ole vieläkään saanut sitä loppuun. Pakko todeta, että ei ollut tämä kirja minun juttuni. 

Lainasin kirjan alun perin siksi, koska luin lukiossa Dunantin kirjan Venuksen syntymä, josta pidin silloin tosi paljon. Historiallinen kertomus teini-ikäisestä tytöstä, joka on kiinnostunut taiteesta ja joka naitetaan vanhalle miehelle, jota oikeasti kiinnostaa enemmän tytön isoveli. Kirjan tunnelma oli kutkuttava ja taideviitaukset kiinnostavia.

Kurtisaanin vuoteessa ei vaan onnistunut lumoamaan minua samalla tavalla. Joko lukumieltymykseni ovat muuttuneet tai kirja vain on huonompi. Ehkä se johtuu siitä, että takakansiteksti kertoo aivan liian paljon. Olen edennyt kirjassa sivulle 217 sen 424:stä sivusta, mutta osa takakannessa kuvatuista tapahtumista ei vieläkään ole tapahtunut. Melkein tuntuu siltä, että takakansi on lyhyenkö yhteenveto kirjan tapahtumista, joten mitään yllätyksellisyyttä ei ole jäljellä.

Ehkä suurin syy kirjan vetämättömyyteen löytyy näkökulmahahmosta. Lukija ei pääse kurtisaanin pään sisälle, vaan kertoo hänen palvelijastaan. Toisaalta, suurimman osan ajasta kurtisaani Fiammetta Bianchini istuu makuuhuoneessa surren onnettomuudessa menetettyjä kaunita hiuksiaan sillä aikaa kun palvelija juoksentelee Rooman kaduilla yrittäen nostaa heidän takaisin siihen loistoon, jossa he olivat ennen onnettomuutta. Ehkeivät Fiammettan ajatukset edes olleet niin kiinnostavia?

Olisin odottanut tältä kirjasta jonkinlaista loistoa, erilaista juonittelua, piireissä liikkumista, kikkailua, salailua ja jännitäviä tilanteita, mutta suurimman osan ajasta palvelija vain yrittää saada emäntänsä varallisuuden kohoamaan hieromalla kauppoja juutalaisten kanssa.

Takannessa vieläpä luvataan rakkaustarinaa, vaikka kaikkihan tietävät, ettei kurtisaanin ole sopivaa rakastua. Kai tällainen juonikuvio kuulu genren tyyliin? Jonkin sortin kielletty rakkaus. Rakkaustarina ei ole vielä astunut kuvioihin, eikä minua kauheasti huvita päästä lukemaan sitä, joten taidan lähteä palauttamaan tämän kirjan nyt kirjastoon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...