torstai 30. lokakuuta 2014

Night Valen väliaikainen fyysinen sijainti

Cecil Baldwin
Welcome to Night Vale Live Helsingissä 28.10.2014

Kun nykyajan tekniikkaan yrittää luottaa liikaa, se tietenkin pettää juuri silloin. Tai kenties kännykkäni vain järkyttyi, kun saavuin Helsingin alueelle.

Olen yleensä niin vanhanaikainen, että kirjoitan kaikki tärkeät osoitteet paperille ylös, mutta tällä kertaa minulle oli tullut niin kova kiire, että päätin selvittää reitin rautatieasemalta Teatterin Forumiin vasta junassa. Murphyn lakien mukaan älypuhelimeni ei kriittisellä hetkellä suostunut toimittamaan mitään internet-yhteyttä vaativaa tehtävää, joten tajusin seisovani keskellä Helsingin rautatieasemaa noin tuntia ennen esityksen alkua, hajuakaan minne päin mennä. Ainoa muistikuvani teatterista oli kesältä Finnconin aikaan, jolloin lauantai-iltana onnistuin pääsemään lippupalvelusta läpi ja ostamaan itselleni lipun. Olin silloin tarkistanut kartalta sijainnin, joten tiesin teatterin sijaitsevan kävelymatkan päässä.

Suuntasin liikkeeseen, jossa päättelin olevan fiksuja ihmisiä. Suomalaisen kirjakaupan myyjä lopulta neuvoi minut oikeaan suuntaan ja pääsin jonon päähän, odottamaan Welcome to Night Valen esityksen alkua. Aluksi epäilin, että puhelimeni järkyttyi Helsingistä, mutta nyt päättelin, että kenties se oikuttelullaan yritti vain luoda minulle aitoa Night Valen tunnelmaa.

Welcome to Night Vale on Joseph Finkin ja Jeffrey Cranorin podcast-show, joka ilmestyy netissä ilmaiseksi kerran kahdessa viikossa. Se on tarina Night Vale -nimisestä kaupungista, kerrottu kaupungin radion juontajan Cecil Palmerin äänellä. Cecilin äänenä on Cecil Baldwin. Night Valessa tapahtuu aina kaikkea kummallista, ja Cecilin täytyy yrittää raportoida niistä radiojuontajan tyyneydellä, mutta aina se ei onnistu. Vaikka Cecil on noin 90% ajasta äänessä, kuuntelija pääsee tutustumaan moniin muihin kiinnostaviin hahmoihin, kuten Cecilin poikaystävään tieteilijä-Carlokseen, Old Woman Josieen, Night Vale Radion harjoittelijaan Danaan, outoihin huputettuihin olentoihin ja moniin muihin. Joka jaksossa on oma erillinen juoni, mutta sarjan edetessä se on saanut myös pidempään jatkuvia juonia.

5MP:n kamera puhelimessani tallentaa usein
varsin vinkeitä kuvia. Jono teatterin ovella.
Sarja nauttii suurta kulttisuosiota ja se on löytänyt kuuntelijansa myös Suomesta. Kuulemma viime syksyn Fanfest-tapahtumassa Night Valen fanimiitissä oli ollut paikalla noin 40 ihmistä. Sarja on siitä erikoinen, että se antaa tilaa monille headcanoneille (pikku jutuille, joille ei ole annettu varmistusta canonissa, mutta joka käy järkeen fanin omassa päässä). Yksi omista headcanoneistani on muun muassa se, että tatuoinneilla, joita monien mielestä Cecilillä on, on suojaavia ominaisuuksia. Tämän vuoksi Cecil ei tunnu hätkähtävän Night Valen omituisuuksia, mutta sen sijaan Carlos, joka ei ole suostunut tatuoimaan ihoaan, kokee kaupungin kummallisuudet aivan eri tavoin,

Sarja elää vahvasti fandomissa, jossa fanit luovat upeaa fan artia, kirjoittavat fanfictionia ja osallistuvat fandomiin monin muin keinoin. Erittäin suosittu se tuntuu olevan piireissä, jotka kokevat, etteivät kykene sopimaan yhteiskunnan asettamiin ahtaisiin muotteihin. Fanien tuotoksissa esiintyykin hahmoja monella eri ihonvärillä, sukupuolella ja seksuaalisella suuntautumisella, monista eri taustoista. Night Vale onkin kaupunki, jossa yleisesti ajateltu normaali on epätavallista.

Suomalaisena on tottunut siihen, että vain kaikista suurimmat nimet vaivautuvat raahautumaan tänne asti. Siksi seurasin haikeana juttuja siitä, kuinka Welcome to Night Vale aloitti live-kiertueen Amerikassa. Viime kesänä kuitenkin huomasin, että Euroopan kiertue on julistettu ja Helsinki on yksi esityspaikoista! Missasin lippujen myynnin, pahus sentään, mutta kuin onnen kaupalla lippupalvelu yhtäkkä ilmoitti, että vielä yksi lippu oli jäljellä. Ostin sen saman tien.


Esitys oli mielestäni leppoisa, kotoisa ja mukava. En ole suurten äänekkäiden yleisöjen ystävä. Käyn tosi harvoin keikoilla. Tässä esityksessä oli onneksi istumapaikat, eikä tilaa todellakaan ollut myyty täpötäyteen, vaikka esitys olikin loppuunmyyty. (Tähän väliin tosin mainittakoon, että olen ollut raskaan musiikin konsertissa, jossa oli istumapaikat, ja se kyllä tappoi tunnelman.)

Esityksen aloitti upeaan mustaan fiftarityyliseen mekkoon ja vintage-kampaukseen sonnustautunut nainen, jonka jokainen varmasti tunnisti nopeasti Meg Bashwineriksi, joka tunnetaan show'n lopputekstiäänenä. Hän kertoi meille nightvalemaisten vitsien maustamana käytännöistä, kuten valokuvauksesta. Hän myös kertoi, että jos pidämme heidän mukanaan kiertävän lämppärin musiikista, voimme suositella häntä kaikille ystävilleen. Jos taas emme pidä, voimme suositella häntä kaikille vihollisillemme. Kaikki voittavat.

Meg Bashwiner
Noin 20 minuuttia ennen itse show'n alkamista lavalle saapui muusikko Mary Epworth, joka esitti noin viitisen laulua sähkökitara ja tyttö -meiningillä. Vaikka hän olikin ihan suloinen esiintyjä, en erityisemmin innostunut hänen lauluistaan. Ihan kivoja, sanoisin. Kaverini jälkikäteen totesi, että Marylla olisi pitänyt käsikirjoittaa muutama nightvalemainen vitsi, jotta hän olisi sopinut pakettiin paremmin. Hänen esityksensä jälkeen lavalle kutsuttiin itse Night Vale radion ääni Cecil Baldwin, ja esitys saattoi alkaa.

Olin miettinyt ennen esitystä sitä, kuinka hyvin Night Vale voi toimia lavalla. Käytännössähän Cecil Baldwin vain saapuu lavalle ja lukee noin tunnin mittaisen shown ääneen. Hänellä oli vieläpä käsikirjoitusnivaska mukanaan. Cecilillä on onneksi niin paljon karismaa ja hänen maneerinsa ovat niin loistavat, että olisin jaksanut kuunnella häntä vielä ainakin puoli tuntia lisää. Pelkästään hänen upea äänensä, muutama vieraileva henkilö lavalla ja muutama draamallinen liikehdintä, niin koko yleisön pysyi kiinnostuneena. 

Cecilillä oli niin paljon valtaa, että hän sai suomalaisen yleisön osallistumaan show'hun aktiivisesti. Hän sai meidät juttelemaan vierustovereillemme, kurkistamaan penkkiemme alle ja ensimmäinen penkkirivi jopa nousu hänen käskystään ylös ja kiljui erään käännekohdan aikana. Kun hän käski, koko yleisö oli hipihiljaa ja kun hän käski, kukaan yleisöstä ei takuulla katsonut tiettyyn suuntaan. Oli hienoa kokea esitys, jossa elokuvateatterillisen verran ihmisiä olivat niin intiimisti mukana esityksessä.

Uusi radion harjoittelija esitellään yleisölle. Kuunnelmaa kuunnelleet tietävät,
mitä lähes kaikille harjoittelijoille yleensä käy.
Nightvalemaiseen tapaan esitys koostui pienistä uutisista, joista loppua kohti muodostui kokonaisuus, kun uutisiin saatiin lähetyksen mittaan päivityksiä. Tällä kertaa Night Valen ongelmana olivat kirjastonhoitajat, jotka jostain syystä pääsivät pakenemaan kirjastorakennuksesta ja koko kaupunki oli kauhuissaan. Kuulemma kirjastonhoitajat ovat vaarallista sakkia. (Vaikka he, jotka tunnen omassa elämässäni, ovat ehkä maailman leppoisimpia ihmisiä  ehkä he vain naamioivat sillä sisäisen pahuutensa!)

Show'n aikana käytiin myös läpi ratkiriemukas horoskooppi, kummallisia mainoksia ja suloinen ja jopa hieman härski keskustelu Cecilin ja hänen poikaystävänsä välillä. Tottumaani tapaan ohjelmassa oli mukana myös asioita, joista en ollut erityisen kiinnostunut, mutta verrattuna joihinkin jaksoihin, jotka menevät minulta lähes kokonaan ohi epäkiinnostavan aiheen takia, tämän live-esityksen aiheet olivat erittäin kiinnostavia. Kaiken kaikkiaan esitys oli erittäin nautittava ja pisti harmittamaan, kun se tuntui loppuvan niin nopeasti.

Kuriositeettina esityksestä haluan nostaa esille sen, kuinka paljon tekijät olivat ottaneet selvää Suomesta. Cecil muun muassa sanoi "Tervetuloa to Night Vale", joka aiheutti hurrausta yleisön joukossa. Myös suomalainen feministinen kirjailina Minna Canth mainittiin ja muutama muukin suomalainen merkkihenkilö, joista en valitettavasti saanut selvää, sillä Cecilin lausuminen oli, noh, amerikkalaista.

Koko sakki aplodien aikana.
Esityksen jälkeen jäin juttelemaan helsinkiläisen kaverini kanssa. Olimme sattuneet paikan päälle sopimatta asiaa etukäteen. Muutenkin törmäsin siellä moniin tuttuihin, puolituttuihin ja jopa ihmisiin, joita tunnistan yliopistolta, mutta joiden kanssa en ole koskaan puhunut. Liikun ilmeisesti juuri oikeassa seurassa. ;) Hetken aikaa juteltuamme minä päätin vielä käydä vessessa ennen lähtöä. Vessan jälkeen oli jo lähtemässä narikkaan, kun yhtäkkiä huomasin jonkun naisen juttelevan järkkärin kanssa. Järkkäri katosi jonnekin, ja yhtäkkiä itse Cecil, Joseph ja Meg saapuivat aulaan nimmaroimaan ja tapaamaan faneja. Käy sääliksi heitä, jotka ehtivät jo lähteä, sillä nimmaritilaisuudesta ei ollut informoitu mistään.

Joseph, Meg ja Cecil.
Minä ostin pikaisesti esityksen julisteen ja liityin jonoon. Onnistuin jopa puhumaan heille suhteellisen ymmärrettävällä lausunnalla, toisin kuin kesällä, kun tapasin Carrie Hope Fletherin. Kehuin muun muassa Megin upeaa asua ja Meg sanoi sen pitävän hänet vahvana. 

Fanien tapaaminen sujui erittäin rennossa tunnelmassa. Meitä oli paikalla ehkä noin 50 henkilöä, joten minkäänlaista massahysteriaa ei päässyt syntymään ja kaikki ehtivät varmasti jutella tähtien kanssa useamman lauseen verran. Lopulta järkkäri käski kaikkien jo nimmarinsa saaneiden poistumaan, joten siirryin narikalle ja katosin Helsingin yöelämään ja sen jälkeen rautatieasemalle. Olin kotona vasta keskiyön jälkeen ja seuraavana aamuna oli luento, mutta koko reissu oli lyhyiden yöunien arvoinen.

Kämppäni seinät alkavat olla hyvin täynnä tavaraa,
mutta yksi juliste mahtui vielä reilusti.
Fani oli panostanut pukeutumiseen,
Mekko on kuvioitu sarjan logon mukaan.
Linkki: Commonplace books, jonka syytä Night Vale on.

4 kommenttia:

  1. Kuulin tästä ensimmäistä kertaa juuri tämän kiertueen takia, koska ystäväni mainostivat sitä :D Kuulostaa todella jännältä ja erilaiselta, pitääpä käydä kuuntelemassa jos ne tosiaan ovat ilmaisena jossain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, niitä voi kuunnella monta kautta ilmaiseksi. Suosittelen hyödyntämään nettisivuilta löytyviä virallisia keinoja. Kyllähän suurin osa jaksoista löytyy Youtubestakin, mutta ne on sinne laittanut joku tiimin ulkopuolinen.

      Poista
  2. Jes, kiva kun raportoit! Ja kävipä sulla mahtava tuuri lippupalvelun kanssa :)

    Mulle Night Vale on ollut viihdykettä lähinnä tiskauksen aikana. Olen äärimmäisen laiska tiskaaja ja siihen kaipaa jotain viihdykettä. Joskus viihdykkeenä toimi äänikirjat, mutta sitten kun en enää keksinyt mitä olisin kuunnellut, päätin kokeilla Night Valea. Valitettavasti jumahdin jonnekin 20 jakson tienoille ja nyt en enää muista kaikkea alusta ja on vaikea palata ilman uudelleenkuuntelua. Ehkä mä tässä joskus vielä ryhdistäydyn :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on tiskaukselle oma soittolista Spotifyssä. Sellaista kivaa ja menevää, jonka tahdissa jaksaa tiskata.

      Itse kuuntelen Night Valea usein ennen nukkumaanmenoa. Iltasatuja :)

      Mielestäni sarjaa voi kuunnella, vaikkei kauheasti muistakaan edellisiä jaksoja. Siinä ei ole niin tiivistä juonta, että kaikki pitäisi kuunnella tarkkaan.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...