lauantai 25. lokakuuta 2014

Q.2 - Futurum in Memoriam

Q.2 - Futurum in Memoriam on Tehdas-teatterin näytelmä, jota esitetään Turun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa Ruissalossa vielä 4.12.2014 asti. Se on näytelmä, jollaisessa en ole koskaan ennen ollut, enkä tiedä tulenko koskaan toiste olemaan. Toivottavasti en, sillä sehän olisi aivan tylsää. Saman tyylisessä kyllä voisin mielelläni käydä uudestaan.

Näytelmässä ei juurikaan istuskella paikoillaan. Se alkaa heti lippuluukun jälkeen, kun kaikille osallistujille ojennetaan valkoiset suojapuvut, joita tulee pitää yllä koko näytelmän ajan. Sen jälkeen jokainen osallistuja skannataan ja muistaakseni puhdistetaan ionitekniikalla. Turvatoimien jälkeen ryhmä kokoontui yhteen saliin ja jäi odottamaan ohjeita.

Tässä vaiheessa tietenkin seuruettamme alkoi lapsettaa kovasti, sillä mitäpä muuta voisi tapahtua, kun kaikki vetävät päälle teletappimaiset valkoiset haalarit, joissa on huppu kaiken kukkuraksi. 

Tilanne rauhottui pian, sillä psykologi Molin saapui huoneeseen ja istutti yleisön pulpetteihin. Seurasi hyvinkin perinteinen infodumppi, jollaisia näkee lähes jokaisessa tietyntyylisessä scifielokuvassa. Ryhmä on saapunut avaruusalukselle ja on aika kertoa mistä on kyse ja päästää työryhmä toimeen, tutkimaan ja havannoimaan. 

Info-osuuden jälkeen yleisö jaettiin ryhmiin, jotka kiersivät eri alueilla eri järjestyksessä. Harmikseni minun ryhmääni ei sattunut yhtään seuralaistani, joten päädyin kiertämään osiot ylväässä yksinäisyydessä, tai no oikeastaan ventovieraiden seurassa.

Näytelmä koostuu erilaisista osiosta kasvitieteellisen puutarhan puolella. Kauheasti en viitsi itse tarinasta paljastaa. Yleisö käveleskelee polkuja pitkin, kohtaa näyttelijöitä ja saa kuulla heidän juttujaan. Tarina alkaa paljastua pikku hiljaa, mutta jokaiselle varmasti muodostuu oma käsitys siitä, mitä oikeasti on tapahtunut, kuka puhuu totta ja kuka valehtelee, tai kuka ei uskalla myöntää totuutta. Myös ryhmällä on väliä, sillä riippuen siitä, missä järjestyksessä näytelmän kiersi, saattoi muodostua aivan erilainen kuva kokonaisuudesta. Vaikka aluksi harmittelin ryhmääni, jälkikäteen oli kiinnostavaa pohtia kavereiden kanssa, miten kenenkin kokemukset poikkesivat toisistaan.

Näytelmässä oli jonkin verran larpin tuntua. Vaikka katsojat eivät erityisemmin saaneet (joutuneet?) osallistumaan, oli tilanne näyttelijän kanssa sen verran intiimi, että melkein olisi tehnyt mieli lähteä kunnolla leikkiin mukaan. Esityksen hiljaisina hetkinä tulikin pohtineeksi, kuinka hienoa olisi, jos joku ryhmä järjestäisi näytelmän tyylisiä larppeja, joihin voisi osallistua täysin tietämättömänä, mitä tulemaan pitää. Etukäteen saisi tietää esimerkiksi keston, taukojen määrän ja suositellun vaatetuksen. Q.2:ssa katsojan piti päätellä tapahtumat omassa päässään, mutta olisi hienoa kokeilla versiota, jossa oikeasti täytyy vinkkien avulla selvittää, mitä on tapahtunut, ja vasta sen jälkeen pääsisi etenemään seuraavaan tilaan tai osioon.

Kasvitieteellinen puutarha on tilana tosi toimiva. Siellä ei ollut vaikeaa uskoa olevansa avaruusaluksen kasvihuoneessa. Tilaa oli muokattu valaistuksella ja äänitehosteilla, joten tunnelma oli vähintäänkin karmiva. Näytelmän hiljaisina hetkinä alkoi kiinnittää huomiota siihen, miten koko homma on organisoitu. Haluaisimpa nähdä käsikirjoituksen.

Pienenä kritiikkinä on loppuun pakko sanoa, että näytelmän tarinallisuus ei ollut niin ällistyttävä kuin mitä oletin eikä sen loppuratkaisu lopulta ollut erityisen käänteentekevä. Minulle tuli sellainen olo, että se on jätetty ehkä liiankin avonaiseksi. Spekulaatiota kyllä syntyi jälkikäteen. Sellainenkin mielipide nousi esille, että enemmän scifiä harrastaneelle tarina alkoi paikoittain tuntua turhankin nähdyltä. Sanoisin kuitenkin, että niille, joille science fiction on tuntematon alue, ei genre-elementtejä kannata säikähtää etukäteen. Mukaan pääsee varmasti. Jo itse esitystyyli on kokemus.

9 kommenttia:

  1. Ehdottomasi näytelmän tyylinen larppi kuulostaa todella hyvältä, vaikka en larppaamista harrastakaan. Toivottavasti joku tajuaa joskus sellaisen järjestää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään harrasta larppaamista, vaikka haluaisin, en ole onnistunut tunkemaan itseäni mihinkään ryhmään mukaan. Sen tyylinen näytelmä voisi sopia varsinkin niille, jotka eivät ole löytäneet vielä hyvää porukkaa.

      Poista
  2. Nyt minäkin olen nähnyt Q.2:n ja koin sen erittäin mielenkiintoisena kokemuksena. Parasta oli kun näyttelijät ottivat kontaktia, olin useamman kerran kiinteässä katsekontaktissa näyttelijän kanssa. Oli pakko olla itsekin tavallaan (neutraalissa) roolissa, ettei tunnelma olisi mennyt pilalle. Näyttelijät tekivät hienoa työtä. Kaikki olivat vakuuttavia rooleissaan. En kokenut, että tarina olisi scifistille liian nähty, mutta en ehkä ole kokeneimmasta päästä. Välillä tuntui kun ohitimme toisia ryhmiä, että he näkivät jotain muuta kuin me. En valitettavasti päässyt juttusille muiden ryhmäläisten kanssa. Olit siinä mielessä onnekas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä yritin useaan otteeseen rikkoa psykologin jähmettyneen katseen. Meillä oli useita tuijotuskilpailuja. Hän onnistui pysymään roolissa tosi hyvin.

      Minullekin tuli sellainen olo, että toiset ryhmät näkivät jotain muuta. Varsinkin loppuratkaisu. Ehkä se vaan johtui siitä, että olin ryhmässä, jonka väliaika tuli aivan ennen loppuratkaisua.

      Poista
    2. Minun ryhmän väliaika oli taas heti alussa ensimmäisen tutkijan (Haavisto) jälkeen. Loppu tulikin sitten yhteen putkeen.

      Poista
  3. Jälkipuinti oli antoisaa. Olin katsomassa esitystä poikaystäväni kanssa ja siitä keskusteltiin hyvinkin paljon kotimatkalla ja kotona. Mielenkiintoinen kokemus! Jotakin samankaltaista olisi kiva kokea toistekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin olisikin kiva käydä samankaltaisessa näytelmässä uudestaan.

      Poista
  4. Oi, tämä kuulostaa jännältä, en tiennytkään että tällainen on menossa!

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...