sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Turun kirjamessut - Lauantai

Lauantai on se ryysispäivä. Välillä oli sellainen olo, että joutui kyynärpäillä raivaamaan itsensä ihmismassan läpi. Mutta niin on tästäkin päivästä selvitty, vaikka koomasinkin Scifi ja fantasia Turussa -osaston sohvalla melko pitkän aikaa ennen kun jaksoin raahautua messubussiin.

Tällä kertaa messubussi ei ollut sauna, vaan pikemminkin ahdas. Matka taittui mukavasti seisoskellessa, eikä tungos loppunut messualueella, sillä lippuluukulle oli kamala jono. Nyt lauantaina menin sisälle kirjabloggaajana, joten kiitoksia Turun kirjamessuille sisäänpääsystä!


Ensimmäisenä suuntasin Äidinkielen asema tieteen ja taiteen kielenä -paneeliin. Haasteteltavana olivat Janne Virkkunen, Outi Länsman, Jorma Mattinen, Reetta Kettunen ja Marko Kulmala. Ehdin kuunnella vain lopun, jossa enimmäkseen puhuttiin pakkoruotsista, saamesta ja venäjän kielen tarpeellisuudesta kouluissa. Kaikki olivat sitä mieltä, ettei ruotsia tule missään nimessä poistaa opetussuunnitelmasta, vaan olisi parempi, jos kaikkia suomalaisia kannustettaisiin kaksikielisyyteen, koska ruotsia kuulemma tarvitaan kaikkialla. Etelä-Suomessa sitä varmaan tarvitaankin ja täällä sitä jopa kuulee kaduilla, mutta elin koko lapsuuteni ja nuoruuteni Oulussa, jossa ruotsi oli vain yksi kouluaine, jota piti opetella, mutta arkielämässä ei ollut mitään kosketuspintaa siihen kieleen. Aiheesta on muuten olemassa video. En nyt sano, etteikö kielitaito olisi hyvä asia. Mitä antaisinkaan jos oppisin vieraita kieliä! Valitettavasti kielipäätä minulle ei kuitenkaan ole suotu, joten rämmin englannilla sen minkä pystyn ja huokailen välillä syvään kun tuijotan virkamiesruotsin kurssia, jonne minun pitäisi joskus mennä se reputtamaan.



Ensimmäisen paneelin jälkeen menin jo lähes kotinurkaksi muodostuneeseen soppeen, jonne oli tullut uhkaavia vieraita, jotka dalekien kanssa olivat kidnapanneet Kympin! Mikä draamallinen kohtaus!


Kymppi onneksi saatiin pelastettua pahisten kynsistä, joten uskalsin poistua kuuntelemaan ohjelmaa Lastenkirjasta elokuvaksi, jossa haastateltiin Juuli Niemeä (Kesäkaverit) ja Taavi Vartiaa. Vaikken kummankaan elokuvia ole nähnyt, oli kiinnostavaa kuulla suomalaisesta elokuvanteosta ja varsinkin kirjasta elokuvaksi -prosessista. Juuli Niemi kertoi, että jossain vaiheessa käsikirjoitusvaihetta täytyy unohtaa kirja, koska muuten kirjan rakenne saattaa vaikuttaa liikaa elokuvaan, jolloin kohtauksista voi tulla tönkköjä. Jotkut jutut, jotka toimivat kirjassa, eivät välttämättä toimi elokuvassa, ja toisin päin.

Tässä välissä istuin kaffeeklatschilla J. S. Meresmaan ja Katri Alatalon kanssa. Pöydän ympärillä oli sellainen mukava kourallinen ihmisiä ja keskustelu poukkoili kirjoista, kirjoittamisesta, kirjasarjoista ja yksinäisistä romaaneista myös TV-sarjojen, musiikin ja (steampunk)muodin puolelle. Esille nousi hyvin nopeasti sarjojen lopettaminen. Alatalo taisi kertoa, että hänelle oli tietynlainen helpotus saada Mustien ruusujen maa -sarja päätökseen, sillä nyt tarina on valmis. Meresmaa taas kertoi, että haluaa antaa Mifonki-sarjalleen aikaa. Jonkin verran myös tuli juteltua kirjoittajan tuotteliaisuudesta, vertasimme mm. amerikkalaisia kirjailijoita, joille yksi kirja vuodessa on joskus auttamattoman hidas tahti ja jotka saattavat kirjoittaa paljon tilpehöörää (novelleja, lukuja toisesta näkökulmasta, poistettuja kohtauksia) pitääkseen lukijakunnan koko ajan kiinnostuneena. Samalla kuitenkin tuli todettua, että jos on kova fani, niin tuskin suuri matskun paljous haittaa, tai jos on hyvä maailma, niin miksi ei sijoittaisi useampaa sarjaa siihen. Samalla myös todettiin, että joistain kirjailijoista, joilla on hyvän runsanlukuinen tuotanto, voidaan nähdä, kuinka he alkavat toistaa itseään. Kaiken kaikkiaan kahvituokio oli oikein leppoisa, tällaisiinhan haluaisi osallistua useamminkin!


Matka jatkui Suomen nuorisokirjailijat RY:n osastolle, jossa sai äänestää parasta ja huonointa kantta.


Fiktiivisistä kartoista olivat kertomassa Magdalena Hai, J. S. Meresmaa ja Anne Leinonen. Kaikilla tuntui olevan omat tyylinsä karttojen piirtoon, mutta kaikkia kuitenkin yhdisti halu tietää se, missä hedän kirjojensa hahmot seikkailevat. Paljon puhuttiin karttojen oikeellisuudesta, sillä esim Hain ja Leinosen kirjat sijoittuvat meidän maailmaamme, joka on kuitenkin muuttunut, joten molemmat ovat joutuneet pohtimaan, mitä kartassa pitää olla. Meresmaan kartat taas sijoittuvat puhtaasti fiktiiviseen maailmaan, mutta hänkin on joutunut miettimään esimerkiksi merivirtoja ja tuulia, jotta tietää, kuinka kauan hahmoilla kestää matkustaa minnekin. Paneelissa keskusteltiin myös siitä, minkälaisina kartat on haluttu esittää. Melko nopeasti nousi esille se, että kartat on osittan tarkoituksella piirretty vähän väärin, sillä eihän 1800-luvulla saatikka keskiaikaisessa maailmassa osattu piirtää yhtä oikeellisia karttoja kuin nykyään. Tämän vuoksi esim Hain kartta on hieman vääristynyt ja Meresmaan kartoista puuttuu asioita, sillä maailman ihmiset eivät ole vielä kauheasti tutkineet sitä. Anne Leinosen kirjoissa taas karttojen epämääräisyys johtuu osittain siitä, etteivät hahmotkaan tiedä ihan tarkkaan, missä päin talsivat. 

Loppuun vielä heitettiin sellainen idea, että entä jos joskus kirjassa olisi mukana kartta, johon päähenkiö on tehnyt omia merkitöjään. Aika monet merkitsevät karttaan itselleen tärkeitä paikkoja, esim lomakarttoihin hotellin sijainnin, hyvät ravintolat ja shoppailukadut. Jään mielenkiinnolla odottamaan kirjaa, jossa on tällainen kartta.

Siinähän niitä karttoja on.


Viimeiseksi ohjelmanumerokseni jäi Fantasian lähteillä, jossa Anu Holopainen (vas) haastatteli Sari Peltoniemeä, Merja Mäekä, Siiri Enorantaa sekä Katri Alataloa. Olin unohtunut aktikvariaattiosastolle, joten saavuin ohjelmaan myöhässä. Ehdin kuulla vain lopetuksen, jossa pohdittiin sitä, voiko fantasia tai scifi mennä liian oudoksi. Muistaakseni kaikkien mielestä ei oikeastaan, kunhan siinä on edes jonkunlaista tarttumapintaa, tosin tietenkin on maku- ja tottumuseroja.

Seuraavaksi vähän ostoksia.


Shimo Suntilan Sata kummaa kertomusta, jonka ostoa olen harkinnut niin pitkään, että tuntui tyhmältä olla ostamatta se, kun se niin helposti oli kerrankin saatavilla.


Nämä kortit eivät varsinaisesti ole ostoksia, vaan sain kortit Meresmaalta, sillä lainasin omaa kappalettani hänen Mifonkien mahdistaan yhteen paneeliin. Jälkeenpäin hän ystävällisesti antoi minulle kiitokseksi nämä kaksi erittäin hienoa korttia, jotka taitavat päätyä minun Wall of Stuffiini.

Olen se outo, joka oikeasti tykkää pokkareista!

Tämä kuulosti vähän Narnian tarinoilta, mutta se vaikutti suloiselta, joten nappasin sen matkaan.

Parisuhdeopas tulee taatusti tarpeeseen.

Muutama löytö:


Tämä veikeä painos Tarusta sormusten herrasta. En tosin hankkinut itselleni.

Lisää Holopaista! Tuossa vinkki jollekin, joka metsästää Kristallien valtakuntaa.

Fiilistelyotos kotiosastolta.

Hyvät kahvi- ja teetarjoilut siellä ainakin on.

Loppuun jo lähes perinteikäs messu-selfie. Vielä jaksaa näyttää reippaalta, vaikka kuva onkin otettu vasta messujen jälkeen. Kiharat kestivät yllättävän hyvin.

6 kommenttia:

  1. Minunkin piti käydä messuilla tänään (tai no siis jo eilen), mutta suunnitelmani muuttuivat ja menenkin vasta nyt sunnuntaina. Oli kuitenkin kiva lukea bloggaustasi, sillä vaikka tuo karttajuttu olisi ollut sellainen, johon olisin melko varmasti mennyt, jos olisin messuillut jo lauantaina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kiva törmätä tänään! :)

      Poista
    2. Niin oli. Ostin muuten Lautturin omakseni ja ainakin alun perusteella vaikuttaa tosi kiintoisalta kirjalta. :)

      Poista
    3. uu! Mun pitääkin käydä hakemassa se kirjastosta huomenna

      Poista
  2. Tuo on juuri se Sormusten Herran painos, jonka parissa minäkin olen kasvanut. Minusta kansitaide on jotenkin symppis. Sopii suomalaiseen maisemaan. Hienon aarteen olet löytänyt! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En kyllä hankkinut itselleni :/ Mulla on TSH tosi hienoilla leffakansilla (ja tämä on jo jotain, sillä yleensä leffakannet ovat kamalia)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...