perjantai 3. lokakuuta 2014

Turun kirjamessut - Perjantai

Niin on messuviikonloppu avattu. Perjantait tuntuvat aina menevän siihen, että edes tajuaa, missä on. Koska minulle kyseessä ovat ensimmäiset kirjamessut, ensimmäinen päivä meni enimmäkseen ihmettelyyn ja alueen hahmottamiseen. En tainnut tänään edes käydä vielä kaikissa saleissa, enkä todellakaan ehtinyt käydä kirppisosastoa läpi!

Matka messualueelle sujui kätevästi messubussilla, mutta joku oli mennyt erehtymään, että nyt on keskitalven pakkaset, sillä patterit oli väännetty täysille ja bussimatka tuntui pikemminkin saunaillalta.

Suurin osa päivästä tuli hengattua hyvässä seurassa Scifi ja fantasia Turussa -osastolla, joka on sisustettu varsin viihtyisästi ja jossa on kahvia ja teetä, jopa minun suosikkiani, eli Twiningsin Earl Greytä! Voi tuska ja kurjuus, kun lähes joka kahvilassa tarjotaan vain Liptonia.



Ensimmäinen päivystysvuorokin sujui leppoisasti. Ainoa kommellus tapahtui silloin, kun minulle soitti puhelinmyyjä ja meni pitkään tajuta, että se on puhelinmyyjä, sillä soittajan virallisen sävyn takia luulin asian koskevan jotenkin kirjamessuja.


Kirppishyllystä löytyi kaikenlaista kiinnostavaa. Bongasin muutaman Anu Holopaisen vanhemman kirjan. Tässä vinkki jollekin kiinnostuneelle, joka haluaa täydentää kotikirjastoaan!


Tein löydön hyllystä, nimittäin Maijaliisa Dieckmannin Ram-kirjan. Luin näitä nuorena, luin oikeastaan lähes kaikki Dieckmannin historialliset nuortenkirjat yhdessä vaiheessa. Dieckmann olisi ollut messuilla, mutta hän esiintyi vain aamulla, jolloin en ollut vielä saapunut messualueelle.


Dieckmannin Ram-kirjathan ovat syy, miksi minulla on netissä lisänimi Reta. Tästä sarjasta sen nappasin.


Kävin minä myös ohjelmaa kuuntelemassa! Olin merkannut muistiin vaikka ja mitä, mutta ehdin lopulta piipahtaa vain kolmessa ohjelmassa. Näillä messuilla tuntuu koko ajan tapahtuvan jotain, joten ei todellakaan tiedä, mihin suuntaan milloinkin kannattaisi katseensa luoda. 

Ensiksi kuuntelin keskustelua Kirjaformaatit murroksessa, jossa vieraina olivat Pasi Vainio, Jarmo Heikkilä, Jukka-Pekka Pietiläinen, Essi Manner ja Mikko Aarne. Aluksi keskustelu tuntui vähän laahaavan, mutta loppua kohten meno muuttui kiinnostavammaksi. Ehkä kiinnostavimmaksi pointiksi mieleeni jäi yhden panelistin kommentti siitä, että vaikka uutta teknologiaa keksitään, vanha ei ole hävinnyt minnekään. Vaikka on olemassa televisio, me silti käymmä katsomassa elokuvia elokuvateatterissa, ja vaikka on elokuvateatteri, me silti käymme katsomassa näytelmiä. E-kirjoille on varmasti olemassa sopiva käyttötarkoitus, mutta varsinkin Suomessa se vielä vähän tuntuu hakevan sijaansa. Esille nousi myös se, että usein harlekiineja ja muita ehkä vähän noloja kirjoja ostetaan e-kirjoina, mutta kirjat, jotka saavat ihmisen vaikuttamaan sivistyneeltä, myyvät paremmin paperisena.


Anni Nykänen ja Milla Paloniemi esiintyivät uusien sarjakuvakirjojensa tiimoilta. (Mummo ja Kiroileva siili) Haastattelu oli rento ja hauska, varmaan osittain haastattelijan letkeydenkin vuoksi. Haastattelussa puhuttiin paljon siitä, miten strippimuotoista sarjakuvaa luodaan ja onko se helpompaa vai vaikeampaa kuin pitkän sarjakuvan teko. Anni Nykänen sanoi, ettei ehkä osaisikaan tehdä pitkiä sarjakuvia ja Milla Paloniemen mielestä hänen sarjakuvissaan oikeastaan on pitkiä juonia, jotka vain etenevän strippien muodossa. Jonkin verran myös puhuttiin sarjakuvien arvostuksesta, tuloista ja sivuprojekteista. Milla kertoi, ettei ole koskaan laskenut kaikkea Siilin varaan, vaan on aina tehnyt kaikkea muutakin, ja Anni sanoi aloittaneen animaatiokoulun ja haaveilisi jonkinlaisista Mummo-animaatioista, mutta ei osaa vielä luvata yhtään mitään.

Tämän jälkeen pyysin Millalta nimmarin englanninkieliseen Siiliin, jonka aion lähettää amerikkaliselle tutulleni.


Päivän viimeiseksi ohjelmanumeroksi jäi Muumit Rivieralla -esittely, jossa näytettiin jonkin verran pätkiä tulevasta elokuvasta ja sen jälkeen ohjaaja Xavier Picard ja toinen ohjaaja Hanna Hemilä kertoivat yleisesti elokuvan alusta ja teosta. He kertoivat, että olivat halunneet tehdä kunnianosoituksen Tove Janssonille ja siksi halusivat pysyä uskollisia sarjakuvien tyylille, tosin tietenkin lisäten värit, liikkeen ja äänen. Jonkin verran he joutuivat ottamaan tarinoida myös muista Muumi-sarjakuvista, sillä he halusivat tehdä elokuvasta sellaisen, jonka voi katsoa myös henkilö, joka ei kauheasti tiedä muumeista entuudestaan. Me suomalaiset ja ehkä japanilaiset ja ruotsalaiset tiedämme kyllä, miksi on hauskaa kun muumiperhe menee Rivieralle, mutta muita varten alkuun haluttiin luoda kohtia, jossa käy ilmi, minkälainen perhe onkaan kyseessä.


Löysin monen monta hienoa pinssiä.

Ja päivän päätteeksi Kymppi oli saanut kruunun päähänsä.

Nämä lopulta ostin, mutta Don't Blink ja Hobbit food inside ovat menossa kavereille lahjaksi.


Mukaan lähti myös Osuuskumman raapalekortteja. Hieman hermostuneena en saanut luettua kortteja kokonaan paikan päällä, mutta kun luin ne kotona, niin olivathan ne söpöjä. Ehkä pitäisi perehtyä raapaleisiin enemmän tulevaisuudessa. Kuvassa olevat raapaleet ovat Magdalena Hain ja Shimo Suntilan käsialaa.

Loppuun vielä messu-selfie
(otettu tosin kotona ennen messuille lähtöä)

6 kommenttia:

  1. Minäkin olin tuolla katsomassa Millaa ja Annia. :) ja olin siellä muutenkin koko eilisen. Myös hakemassa nimmarit.

    VastaaPoista
  2. Messuilla on kyllä aina se, että koko ajan jossain tapahtuu jotain, ja siten tietenkin missaa jotain. En nähnyt sinua tuossa kojulla perjantaina, mutta jossain ryysiksessä taisit kävellä ohi. En vaan kehdannut siellä alkaa huudella :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi harmi! En nähnyt sua ollenkaan. Mutta niin se meinaa aina käydä, messuilla on niin paljon kaikkea että missaa 90%

      Poista
  3. Mistä löysit muuten Siilin englanniksi? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sammakon osastolta. Sammakon kirjakaupasta saattaa löytyä tai sitten nettikaupoista. En edes tiennyt, että sitä on käännetty, mutta nappasin matkaan kun löysin.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...