keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Turun kirjamessut - Sunnuntai

Messuista toipumisessa onkin kulunut aikaa. En millään jaksanut kirjoittaa sunnuntaina mitään, sillä päädyin vielä auttamaan purkamisessa ja minulla oli yksi esseen deadline samana iltana. Oli jännittävää nähdä, kuinka vain tunnissa messualue oli raivattu jo lähes paljaaksi.

Mutta eipäs mennä vielä messujen päätökseen, vaan katsotaan ensiksi, mitä sitä ennen ehti tapahtua! 


Sisäänpääsyn jälkeen kiiruhdin kuuntelemaan Kaisa Häkkisen esitelmää käsinkirjoitetusta kirjakielestä ennen Agricolaa, sillä muistaakseni sama ohjelma olisi ollut keväällä kaupunginkirjastolla, mutta en joko ehtinyt tai jaksanut mennä sinne. Harmikseni saavuin vähän myöhässä, joten kaiketi kaikki kiinnostava jäi minulta läpi ja huomasin kuuntelevani enimmäkseen pohdintoja erilaisista käsialoista. Käsialathan ovat nyt kuuma aihe, kun seiskan viiva otetaan takaisin käyttöön. Oli ihan mukava kuunnella vanhempien ihmisten muisteloita siitä, kuinka kaunista käsialaa silloin ja silloin oli kirjoitettu, mutta se ei ollut ihan sitä, mitä olin tullut kuuntelemaan.

Ohjelman jälkeen kiertelin antikvariaattipuolta, löytämättä mitään. Etsin enimmäkseen Ian McEwanin kirjoja, mutta löysin vain niitä, jotka joko jo omistin tai olin jo lukenut, mutta en halunnut omaksen, joten ostokset jäivät vähiin. 


Odottelin Punahilkka-näytelmän alkua, kun kuulin Sastamala-lavalta kaunista kuorolaulua. Kätevää, Punahilkka-näytelmä on samalla lavalla kun tämä kuoroesitys, joten jäänpä siihen jo pitämään paikkaa. Ohjelmasta selvisi, että kuoro on Kamarikuoro Trilli, joka esitti Kaarlo Sarkian runoja. Kyllähän sitä kuorolaulua mielellään kuunteli.


Punahilkka-näytelmä oli hienoinen pettymys. Ohjelmakuvauksessa luki näin: "Klassikkosatu, kerrottu kuten aikuiset sen tuntevat ja kuten lapset tulevat sen muistamaan." Odotin jonkinlaista erikoista Punahilkka-versiota, mutta se kyllä näytti varsin perinteiseltä Punahilkalta. Ihan hauska satu, mutta vähän tuli sellainen olo, että nähty jo. Kertoja sentään luki osuutensa riimitellen, sitä oli kiva kuunnella.


Pienen tauon aikana ehdin käydä ihmettelemässä Suomen paksuin kirja -veistosta, joka oli tarkoitus saada messujen aikana valmiiksi. En loppupäivästä käynyt tarkistamassa kirjan tilannetta, joten en tiedä, saatiinko se. Kirjan sivuille sai kirjoitella viestejä. Minä kirjoitin jotain siihen tyyliin, että jos tarina on tarpeeksi hyvä, niin ei haittaa jos kirja on tosi paksu.


Kaverini vinkkasi, että Jenna Kostetin haastattelu alkaa kohta. Olen kiinnostunut kirjasta ja minulla on kirja itseasiassa tällä hetkellä kirjastosta lainassa, joten menin kuuntelemaan haastattelua. Kostet kertoi, etttä tarina lähti liikkeelle eräänlaisena kahden eri tyylin harjoituksena, vain noin sata sanaa päivässä, mutta pikkuhiljaa siitä muodostuikin romaani. Hän kertoi tarinan olevan jonkin sortin paranormaalia romantiikkaa, joka lähti liikkeelle oikeastaan paranormaalin romantiikan kritisoinnista. Tarinaan on sekoitettu suomalaista kansanperinnettä, mutta se on sijoitettu lukiomaailmaan. Odotan innolla kirjan lukemista. Annami ehtikin jo blogata siitä

Tämän jälkeen minulla alkoi kahden tunnin mittainen päivystys Scifi ja fantasia -osastolla. Päivystyksessä aika tuntui kuluvan hirvittävän nopeasti. Samaan aikaan päivistykseni kanssa oli Magdelena Hain ja Juha Jyrkkään kaffeeklatsch, minne en valitettavasti päässyt, mutta mitä pöydän suuntaan vilkuilin, niin ainakin juttua vaikuti riittävän. Juha Jyrkkään kanssa juttelin kyllä myöhemmin jonkin aikaa ja selailin hänen Ouramoinen-teostaan. Saa nähdä, luenko sitä koskaan. Runot ovat aina vähän vaikea juttu minulle. Aihe kyllä kiinnostaisi.


Päivystyksestä hyppäsin suoraan kirjabloggaamisesta kertovaan paneeliin, jossa Anu Holopainen haastatteli Hanna Morre Matilaista ja Magdalena Haita. Taisi Anu Holopainenkin olla aika paljon äänessä kertomassa omia ajatuksiaan. Mielestäni keskustelu oli mukavan leppoisaa. Kun olen ennen ollut kuuntelemassa ohjelmaa kirjabloggaajista, tunnelma on mielestäni ollut aina vähän nihkeä. Rivien välistä on usein tulkittavissa, että "ihan kiva kun tykkäätte kirjoista, mutta älkää nyt niistä nettiin kirjotelko, jooko". Tällä kertaa bloggaajista tunnuttiin tykkäävän, johtuukohan siitä, että paikalla olevat edustivat kaikki spefikirjallisuutta, jolle bloggaukset saattavat joskus olla se ainoa kenttä, jossa kirjat saavat näkyvyyttä. Esille nousi se, että bloggaajat ovat yleensä paljon kiltimpiä kuin kriitikot, mistä kyllä olen samaa mieltä. Vaikka bloggaaja ei tykkää kirjasta, niin harvoin kukaan lyttää jotain kirjaa aivan myttyyn, vaan yleensä yritetään etsiä edes jotain hyvää. Myös suhtautumista ulkomaalaisiin ja suomalaisiin kirjoihin verrattiin. Itsekin olen huomannut, että saatan kirjoittaa hitusen kiltimmin suomalaisista kirjoista, sillä kirjailijat aivan varmasti löytävät bloggaukset. En ole kuitenkaan koskaan valehdellut. Joitain ulkomaalaisia klassikoita olen kyllä aika huoletta haukkunut. (Ja useimmat niistä olivat kirjoja, jotka minun oli ollut opintojen takia pakko lukea.)


Päivän viimeiseksi ohjelmaksi jäi Fingerborin piirtäjän Pertti Jarlan (oik.) haastattelu. Juuri ennen haastattelua olin kaverini kanssa pohtinut, mistä Jarlalla oikein ideoita riittää, ja heti haastatteluun tullessani Jarla paljasti, että tosi usea hänen ideoistaan on jonkun lukijan ehdottama, ja sarjakuvien tekijöissä aina mainitaan idean ehdottaja. Hän myös kertoi, että hänen sarjakuviaan sensuroidaan ylättävän vähän. Kaikki rivouden menee läpi, mutta muutama uskontoihin tai vähemmistöihin liittyvä vitsi on jäänyt julkaisematta.

Huomasin vasta päivän päätteeksi, että Sammakon pisteen yllä riippui valtava sammakko.

Äkkiä messut olivatkin ohi. Nyt on jo keskiviikko, ja alan pikkuhiljaa toipua messunjälkeisestä masennuksesta. Kun ympärillä koko ajan sattuu ja tapahtuu ja tottuu siihen, että kaikille voi jutella vaikka ja mitä, on paluu oikeaan elämään aina yhtä musertavaa. Parantelin oireita käymällä muun muassa kirjatossa ja vaeltelemalla pitkiä matkoja ruskaisessa syysmaisemassa. 

Messuista jäi päällimmäisenä mieleen hyvä seura ja antikvariaattiosasto, jonne ensimmäistä kertaa saapuessani meinasin lyhistyä maahan epätoivon valtaamana, sillä eihän niin isoa aluetta jaksa millään kahlata läpi. Ohjelma oli hitusen epämielenkiintoista verrattuna vaikka Finnconiin, mutta valitettavasti fandom-aiheet ovat aina vähemmistössä, jos koko tapahtuma ei koske fandomeita. 

Erityisesti mieleen jäi se, kuinka helposti messuilla pystyi ruokkimaan itseään ilmaiseksi. Ensiksi ilmainen teekupponen tuolta, sitten karkkia täältä ja lopuksi vielä kierros ruokamessupuolella. Maiston muun muassa Muumi-smoothieta (joku ehdotti, että muumieta), chilihunajaa ja Aura-juustoa, jonka päälle oli sulatettu suklaata.

Enpäs ottanutkaan messuselfietä sunnuntaina, vaikka olinkin laittanut kiharoita. Taisi tulla ennätys, jaksoin kolmena päivänä putkeen laittaa hiuksia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...