tiistai 11. marraskuuta 2014

Lautturi

Kirjoittanut: Jenna Kostet
Sivuja: 199

"Minä en sure kuolleita vaan eläviä, sillä kuolleilla on kaikki, mutta ylhäällä kulkevat ovat jokainen yksin omalla tavallaan." - s.64

Lautturi kertoo haikean tarinan Kaista, joka ei koe Tuonelan virtaa enää omakseen, vaan haluaa tutustua maailmaan, josta sielut tulevat. Kirja kertoo tarinan Irasta, joka kamppailee koulun ja perheen välillä. Perhe vaatii yhtä, kaverit toista. Kai ja Ira ovat täysin eri maailmoista, mutta silti he löytävät jotain toisistaan.

Kuulin Lautturista kaverini kautta, sillä hän tuntee kirjoittajan. En kuitenkaan usko, että bloggaukseni on mitenkään puolueellinen, sillä minä en tunne kirjailijaa henkilökohtaisesti. Olen vain käynyt kuuntelemassa hänen haastattelunsa. Lainasin kirjan kirjastosta, sillä olen kiinnostunut suomalaisista spefiuutuuksista ja kirjan idea kuulosti kiinnostavalta niin takakantensa kuin kirjailijan haastattelun perusteella.

Takakannesta ja haastattelusta huolimatta minulla oli olo, että lähdin lukemaan kirjaa lähes puhtaalta pöydältä. Kirjan lukeminen tuntui tutkimusmatkalta. Yksityiskohdat Kaista ja Irasta selviävät lukijalle kuin vaivihkaa, aivan kuin ne olisi tiennyt koko ajan. Vaikka kirjaa on mainostettu nuortenkirjana, mielestäni se on varsinkin kielellisesti hyvin kypsä. Kieli on nopealukuista, mutta hyvin kaunista. Pysähdyin monin paikoin miettimään hyviä sanavalintoja ja haikeankauniita ilmaisuja. Luvut ovat lyhyitä ja maalailevia, mutta silti kirjaan mahtuu kokonainen vuosi.

Pidin siitä, kuinka kirja ei hoppuillut. Kai ja Ira eivät kohdanneet heti ensimmäisessä luvussa, vaan maailma saattoi rakentua rauhassa. Pidin myös kirjailijan ratkaisuista Kain ja Iran suhteen kehityksessä. Ira on ristiriitainen hahmo, mutta hyvin ymmärrettävä ja aidon tuntuinen, kun taas Kai on selkeästi ulkopuolinen. Kaikki ei mene kuin sadussa, mutta se tekeekin tarinasta uskottavan.

Lautturi on lupaava esikoiskirja. Kirjoittaakohan Jenna Kostet pian jotain lisää? Jään mielenkiinnolla odottamaan, sillä vaikka Lautturi olikin miellyttävä lukukokemus, jotain jäi puuttumaan. Se tuntui hipaisevan jonkin pintaa, antaen näytteen siitä, minkälaisia tarinoita kirjailijalta voisi olla tulossa. Haluan päästä lukemaan lisää.

Kirjailija Turun kirjamessuilla 2014

Loppuun vielä liitän muutaman erittäin spoilaavan lauseen, jotka saa maalamalla esiin. Kirjan lukeneet voivat kurkistaa. [Olin iloinen, että kirjailija päätyi ratkaisuun, jossa Ira sai voimaa nousta omille jaloilleen ja hakea apua sen sijaan, että tekisi itsemurhan ja lähtis Kain perään. Jotenkin kirjan genreen olisi sopinu traagisen rakkaustarinan äärimmäiset keinot, mutta ilahduin siitä, kuinka realistisena spekulatiivisesta elementistä huolimatta tarinassa pysyttiin.]

PS. Enhän ole ainoa, jolla soi koko ajan PMMP:n Lautturi päässä?

2 kommenttia:

  1. Morre kertoi bloggauksensa kommenteissa, että Robustoksen messuesitteen mukaan seuraava ilmestyisi jo ensi vuonna, joten ilmeisesti ei tarvitse kovin kauan odottaa. :)

    Tämä oli minulle ehkäpä suurimpia vuoden yllättäjiä. En jostakin syystä ollut ennen Turun messuja huomannut koko kirjan ilmestymistä. Messuohjelman perusteella päädyin kuuntelemaan kirjailijaa, sitten päädyin ostamaan kirjan omaksenikin ja tykkäsin tästä kyllä tosi paljon. Ei ihan täydellinen, mutta tosi hyvä minusta kyllä. Odotan mielenkiinnolla seuraavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, hienoa, että lisää luettavaa tulee piakoin.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...