lauantai 13. joulukuuta 2014

Kultainen lohikäärme

Kirjoittanut: Liz Williams
Sivuja: 398

Lukupiirin hyviin puoliin lukeutuu se, että siellä tulee tutustuneeksi kirjoihin, joita ei ehkä muuten tulisi lukeneeksi. Lukupiirin huonoon puoliin lukeutuu se, että siellä tulee tutustuneeksi kirjoihin, jotka eivät välttämättä kolahda erityisen hyvin. Liz Williamsin Kultainen lohikäärme on yksi tällaisista kirjoista.

Kultainen lohikäärme on rikoskomisario Chenin ja demonipoliisi Zhu Irzhin seikkailujen kolmas osa. Lukupiiri oli todennut, että koska kyseessä on jonkin sortin rikosromaanisarja, jossa jokaisessa kirjassa on oma itsenäinen tapaus, jota selvittävät edellisistä osista tutut henkilöt, voi kirjan ottaa piirin lukemistoon. Tavallaan lukupiiri oli ollut oikeassa: tarinaan pääsee jokseenkin helposti mukaan eikä se selkeästi jatka tarinaa, joka on jäänyt kesken edellisissä osissa. Minulla oli silti vaikeuksia ymmärtä kirjaa.

Aluksi kyllä pidin kirjasta melko paljon. Olen häpeällisen jumittunut länsimaailmaisesta maailmasta kertovaan kirjallisuuteen, joten Kultaisen lohikäärmeen kiinalaisuutta oli kiehtovaa seurata. Huomasin, kuinka vähän oikeastaan tiedän Kiinan ja sen lähialueiden kulttuureista, mutta oli myös mukavaa huomata, kuinka kykenin kaivelemaan aivoni perukoilta ne vähäiset faktat, joiden perusteella pysyin juonessa jokseenkin mukana. Omalla tavallaan kirja kuitenkin olettaa, että lukijat joko tietävät kiinalaisesta mytologiasta edes jotain tai sitten ovat lukeneet aiemmat osat, joissa luultavasti selitetään asioita enemmän.

Kirja kertoo Singapore kolmesta, maanpäällisestä kaupungista. Kirjan maailmassa on olemassa sekä taivas että helvetti, joiden välillä seilaaminen vaikuttaa melko helposta. Ne sijaitsevat jokseenkin toisissa ulottuvuuksissa, mutta esimerkiksi poliittiset vierailut maailmojen välillä ovat mahdollisia.

Tarina alkaa siitä, kun Pin-niminen rattopoika huomaa, kuinka hänen tuttunsa Ming-neito katoaa mystisesti. Hän sattuu törmäämään juhlissa Cheniin ja Zhu Irzhiin, joille hän kertoo tapauksesta. He lupaavat alkaa selvittää tapausta, mutta tutkimuksia hidastaa diplomaattinen matka helvettiin, Samaan aikaan rouva Pa -nimisen vanhan naisen tytär menee naimisiin, saa lapsen ja lähettää Kultaiseksi lohikäärmeeksi kutsutun pikkupojan äitinsä hoiviin. Kultainen lohikäärme vaikuttaa olevan kummallisen kypsä kaksivuotias ja kaiken lisäksi hän tuntuu olevan jotenkin kytköksissä kaikkeen, mitä kirjan aikana tapahtuu.

Noin puoleen väliin saakka pidin kirjaa oikeasti mielenkiintoisena. Jouduin tekemään jonkin verran tavallista enemmän työtä pysyäkseni mukana, mutta tehokkaalla rivien välistä lukemisella sain rakennetua päähäni edes jonkinlaisen kuvan kirjan maailmasta ja siinä vallitsevista säännöistä.

Puolessa välissä kirjaa kuitenkin huomasin, ettei minulla edelleenkään ole hajua, mihin tarina on oikein menossa. Mikä on kirjan kantava juoni? Kai se siellä jossa hyvin piilossa oli, mutta enimmäkseen huomasin lukevani melko tylsän Chenin matkustelua helvetissä ja Zhu Irzhin perhedraamaa. Eniten minua kiinnosti Pin, joka hänkin joutuu kidnapatuksi, mutta valitettavasti häntä on kirjassa loppujen lopuksi hyvin vähän.

Jossain vaiheessa kiinnostus kirjaa kohtaan lopahti ja luin sen loppuun vain lukupiirin takia. Kirja ei tunnu olevan oikein minkäänlainen kokonaisuus. Lopun viimeiset noin 80 sivua ovat pelkkää toimintaa, mikä muistuttaa enemmän elokuvan kuin romaanin kerrontaa. Minulle tulikin mieleen, että kirjan tarina voisi toimia ihan hauskana ja vauhdikkaan seikkailuna, jossa on vähän posketon juoni, mutta joka naamioidaan katseenkestäväksi hauskoilla letkautuksilla ja hienoilla taistelukohtauksilla. Nyt kirjaa lukiessa nämä mainitut letkautukset tuntuvat vain vähän väkinäisiltä.

Lukupiirissä moni muukin ihmetteli kirjan meininkiä. Esiin nousi muun muassa se kiintoista huomio, että vaikka piiri on keskittynyt spekulatiiviseen fiktioon, monilla oli vaikeuksia pysyä kirjan spefi-elementeissä mukana. Kentien tämä kirja oli kurkistus minulle siihen, miten spefiin tottumaton voi kokea kirjat, joissa tapahtuu arkitodellisuudesta poikkeavia asioita?

3 kommenttia:

  1. Olen pitkään harkinnut tämän sarjan ensimmäisen osan lukemista, mutta en ikinä ole muistanut/jaksanut etsiä sitä kirjastosta. Ehkäpä luen sen joskus, ehkäpä en.

    Olen lukenut yhden Aasiaan sijoittuvan dekkarisarjan, josta pidin kovasti. Sujata Masseyn Rei Shimurat eivät tosin ole lainkaan spefiä, mutta joskus yläasteikäisenä se oli ehdottomasti lempidekkarisarjojani, ja sen loppuminen harmitti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    2. Tiedän kyllä Rei Shimurat ja olen joskus pyöritellyt niitä kirjastossa.

      Olisi kiinnostavaa tutustua enemmän Aasiaan sijoittuvaan kirjallisuuteen (Liz Williams on britti, mutta tarinat sijoittuvat Aasiaan.)

      Tämä on taas sitä "olisi kiva josku" keskustelua :D Saa nähdä, saanko koskaan luetuksi enemmän aasiaan sijoittuvaa kirjallisuutta sitten oikeasti.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...