maanantai 29. joulukuuta 2014

Ready Player One

Kirjoittanut: Ernest Cline
Sivuja: 510
Kieli: suomi

Multimiljönääri James Halliday on kuollut ja jättänyt jälkeensä erikoisen perinnön. Se, joka onnistuu löytämään hänen kehittämästään OASIS-virtuaalimaailmasta piilotetun munan, saa hallintaansa koko OASIS-pelin ja Hallidayn rahallisen omaisuuden. Vihjeet munan olinpaikasta löytyvät Hallidayn nuoruuden 80-luvun populaarikulttuurista.

Tuhannet ja miljoonat 2040-lukua elävät ihmiset ovat yhtäkkiä hullaantuneet 80-lukuun, jotta onnistuisivat keksimään ensimmäisen vihjeen, joka veisi heitä askeleen lähemmäs munaa. Viiteen vuoteen ei tapahdu mitään, mutta kun media on jo ehtinyt menettää kiinnostuksensa perintöön, ilmestyy Hallidayn kotisivuilla olevaan pistetaulukkoon yhtäkkiä yksi nimi. Joku on onnistunut selvittämään ensimmäiseen vihjeen ja löytänyt yhden kolmesta avaimesta, joita tarvitaan munan löytämiseen.

Ensimmäinen pistetaululle päässyt henkilö on Wade Watts, teini-ikäinen poika, joka oikeassa elämässään elää slummiutuneella alueella suurkaupungin kupeessa, mutta joka on vuosia elänyt käytännössä OASIS:n virtuaalitodellisuudessa ja käyttänyt aikansa Hallidayn lempijuttujen opetteluun ulkoa, jotta hän voisi joskus löytää piilotetun munan. Hän on yksi munastajista, OASIS:n isosta käyttäjäryhmästä, jotka etsivät kiihkeästi vinkkejä Hallidayn kilpaa varten.

Ready Player One oli minulle tämän joululoman uppoutumiskirja. Tarinaa on yli 500 sivua ja ainakin suomenkielisessä painoksessani joka sivulla on paljon tekstiä. 500 sivua ei kuitenkaan tuntunut mielestäni liian pitkältä. Tarina on vauhdikas, pitää otteessaan. Joka luvussa tapahtuu jotain, mikä vie juonta eteenpäin. Kirja alkaa melko hitaasti, mutta sopivan mielenkiintoisesti. Se kuvaa 2040-luvun maailmaa yksityiskohtaisesti. Päähenkilö oikeastaan selostaa lukijalle, miten asiat ovat, mutta tämä kerronnallinen ratkaisu ei haitannut minua, sillä odotinkin kirjan olevan melko helposti ymmärrettävä jännittävä seikkailu, jossa ei kauheasti tarvitse lukea rivien välistä.

Vaikka kirja on jollain tavalla helppo ja seikkailuvetoinen, ei kuitenkaan sanoisi sen olevan ihan pelkkää hömppää. Ensinnäkin se on äärimmäisen intertekstuaalinen kaikkine viittauksineen 80-luvun populaarikulttuuriin. Toiseksi, tarinasta löytyy yhteiskuntakritiikkiä niille, jotka haluavat sen sieltä lukea. Tarinan maailma on eräänlainen fantasia - ainakin OASIS on fantasia - mutta kirjan todellisuus on pelottavan lähellä nykytilannetta.

Joku, joka perehtynyt 80-lukuun paremmin kuin minä, olisi saanut kirjasta varmasti paljon enemmän irti. Itsekin naureskelin niille kaikille viittauksille, jotka tunnistin. Vaikken tunnistanutkaan kaikkia juttuja, se ei haitannut juonen kulkua, vaan kaikessa pysyi hyvin mukana. Tätä kirjaa ei kannata säikähtää silloinkaan, jos ei ole pelannut kauheasti videopelejä. Minä en ole kovin akviininen pelaaja, mutta rakensin silti päässäni hyvin elävän pelimaailman silmieni eteen.

En ole pitkään aikaan lukenut vauhdikasta seikkailua, jossa olisin jaksanut pysyä koko ajan mukana. Nykyään alkaa tulla sellaien olo, että pelkkä seikkailu ei riitä, pitää olla jotain muutakin sisältöä. Onko tämä aikuistumisen merkki? Ready Player One kuitenkin onnistui pitämään nenäni liimautuneena kirjaan. Ainoastaan noin puolessa välissä tuntui laahaavan jonkin verran.

Loppu kyllä oli vähän pettymys. Se muuttui hyvin elokuvamaiseksi. Jokaisessa seikkailussa täytyy olla räjähtelevä, eeppinen loppuhuipennus, joka ei oikeastaan jaksa kiinnostaa kirjan sivuilla. Arvasin muutaman jutun ja luin loppukohtauksen vähän silmäillen, niin että pysyin suunnilleen mukana siinä, mitä tapahtuu. Kirjan loppuratkaisu ei ole erityisen yllätyksellinen, vaan noudattaa perinteistä kaavaa, jossa luuseri nousee ahdingosta voittoon ja saa sankaritekojen jälkeen palkinnoksi muutakin kuin varsinaisen pokaalin. Mutta tärkeintä tässä kirjassa ei ole loppuratkaisu, vaan se, miten siihen päädytään.

8 kommenttia:

  1. Tämä on kyllä mahtavaa luettavaa! Kiva kun pidit :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mulle suositeltiin tätä kirjaa, ja kun satuin näkemään sen kirjastosta, pääti heti lainata. Oikein mukavaa luettavaa ja kiva kunnianosoitus nörttiydelle :D

      Poista
  2. Tästä on meillä pitänyt sekä isä (yli 40 v.) että poika (alle 15 v.). Kirja, joka on jo muutamaan otteeseen pyörähtänyt meillä kirjastosta, on omallakin luettavien listalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietinkin, että juuri tuon ikäisille suosittelisin kirjaa. Itse en kyllä ole yli 40 enkä alle 15, joten kirja uppoaa varmasti monenikäisiin :)

      Poista
  3. Luen tätä parhaillaan. Muuten hyvä kirja, mutta jotkut asiat tuntuvat epäuskottavilta. Esim. se ihan ensimmäinen puzzle, joka tuntui itsestäänselvältä. Miljoonat ihmiset ovat pitkään miettineet mikä on se oppimiseen liittyvä paikka, eivätkä tajua? Really? Pari muutakin tuollaista juttua tuli mieleen. Plus se perus "ihminen tietää olevansa hengenvaarassa, mutta kuitenkin spedeilee, kun hänhän on nyt ihan turvassa, eikös".

    -Maija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, näin jälkeenpäin ajateltuna osa vinkeistä ovat erittäin helppoja, varsinkin kun ratkaisut lätkäistään katsojan eteen hyvin nopeasti.

      Itsekin ihmettelin vähän sitä puolessa välissä olevaa kohtaa, jossa Wade vain välineurheilee, eli hankkii itselleen kauheasti OASIS-laitteistoa ja aloittaa dieetin ja vaikka mitä, vaikka hänen pitäisi keskittyä vihjeiden ratkaisuun.

      Poista
  4. Itse pidin kirjasta (synt, 70-luvun alussa) ja kuvaukset 80-luvusta osui kyllä nappiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietinkin, että 80-luvulla teini-ikäänsä viettänyt saisi kirjasta paljon enemmän irti. :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...