torstai 18. joulukuuta 2014

Saga (Volume 2)

Kirjoittanut: Brian K. Vaughan
Piirtänyt: Fiona Staples
Sivuja: 144

Kiinnostuin alun perin Sagasta, kun törmäsin kolmen sivun pätkään netissä. Lainasin albumin kirjastosta, mutta ensimmäisessä osassa ei vielä ollut pätkää, joka oli alun perin herättänyt kiinnostukseni. Nyt toisessa osassa pääsin vihdoin lukemaan, miten tuo kolmen sivun pätkä jatkuu ja miten se tarkalleen ottaen liittyy tarinaan.

Sarjakuvien saaminen käsiini olikin sitten oma prosessinsa. Joskus kirjaston hankinpyynnöt etenevät hyvin hitaasti... Kun sanon hitaasti, niin tarkoitan todella sitä. Vaati muutamaa kyselyä tiskiltä, yksi kirjastolla töissä ollut tuttu, jolle kerroin tilanteen ja sain neuvoja ja lopulta yksi sähköposti oikeaan osoitteen, kunnes vihdoin, yhdeksän kuukauden odottamisen jälkeen, sain sarjakuvat käsiini. Viime helmikuussa pohdin, ostanko albumit itselleni vai teenkö hankintapyynnön kirjastoon. Jos olisin tiennyt, että joudun odottamaan paria sarjakuvaa yhtä kauan kuin kaksosia, olisin kyllä ostanut ne omakseni.


Olin jo miltein ehtinyt unohtaa, mitä edellisessä albumissa tapahtuu, mutta onneksi bloggaukset virkistävät muistia! Sagan 2. albumi jatkaa siitä, mihin edellinen osa loppui. Marko ja Alana ovat edelleen pakomatkalla jättäydyttä Landfallin ja Wreathin kahakoista ulkopuolelle. He ovat juuri saaneet haltuunsa eeppisen puisen avaruusaluksen, kun heidän kyytiinsä ilmaantuu kaksi henkilöä, jotka paljastuvat Markon vanhemmiksi. Marko joutuu häipymään äitinsä kanssa metsästämään heidän kadonnuta haamukaveriaan, kun taas Alana jää tekemään tuttavuutta appi-isänsä kanssa.

Sarjakuva jatkaa edellisestä osasta tuttua mallia, jossa käydään välillä takaumien kautta läpi sitä, kuinka esimerkiksi Alana ja Marko ovat tavanneet. Paljastuksia on luvassa. Karkuripariskuntaa jahtaa myös edelleen sama poppoo kuin edellisessä osassa, mutta tällä kertaa mukaan liittyy uusia henkilöitä, muun muassa ainakin minuun vedonut Gwendolyn, joka on ennen tätä albumia tunnettu ainoastaan nimeltä Markon exänä.

Tätä sarjakuvaa lukiessa huomasin pohtivani nykyistä suhtautumistani tarinankerrontaan. Ennen pidin hyvin lineaarisesti ja kronologisesti etenevästä kerronnasta, mutta olen huomannut viime aikoina nauttivani kerronnasta, jossa takaumien kautta paljastuu aina uusia puolia tarinasta ja hahmoista. Saga aloittaa tarinansa keskeltä. Hazel syntyy, mutta sitä ennen on tapahtunut jo paljon. Lukija pääsee seuraamaan tarinaa kahdessa tasossa.

Sagassa on oikeastaan kolme ulottuvuutta: on takaumat, nykyisyys ja Hazelin kertojaääni, joka puhuu kaikesta mennessää muodossa ja kaikkitietävästi. Lukija ei vielä tiedä, missä elämäntilanteessa kertojaääni-Hazel on, mutta jonkin verran siitä voi päätellä. Hazelin on pakko elää vähintään sen ikäiseksi, että pystyy kertomaan asiat, joita hän kertojana on tuonut ilmi.

Edellisessä bloggauksessa kerroin, kuinka Saga tuntuu olevan melko väkivaltainen. Tällä kertaa en kiinnittänyt siihen juurikaan huomiota. Joko olin paremmin varautunut, tai sitten alun jysäyksistä on päästy yli ja on aika keskittyä itse juoneen sen sijaan, että kalasteltaisiin lukijoita mukaan alastomuuden ja väkivallan voimin. Tämä toinen albumi tuntui välillä erittäin herkältä. Kovikset päättävät uhrata kaiken lähes mitättömän, mutta heille tärkeän asian takia, kovia salaisuuksia tuodaan julki ja kaiken keskellä opetellaan pitämään huolta sylivauvasta.

Pidin siitä, kuinka maailmaa tunnutaan hyödyntävän. Wreathin kansalaiset eivät voi taikoa ilman että kertovat samalla salaisuuksia, joten odotan aina innolla, milloin taikaa tarvitaan, Myös edellisen albumin orjatyttö osoittautuu hyödylliseksi (ainakin jahtaajille, en nyt usko Markon ja Alanan olevan kovin ilahtuneita).

Hahmoja tässä sarjassa kyllä tuntuu olevan hieman liikaa, varsinkaan kun välillä he ovat poissa useita lukuja ja tekevät paluun juuri silloin, kun olen jo luullut heidän jättäytyneen pois koko tarinasta. Onneksi hahmosuunnittelu sentään on rikasta. Hahmot tunnistaa helposti toisistaan.


2 kommenttia:

  1. Minä en taitaisi uskaltaa edes pyytää paikallista kirjastoa hankkimaan englanninkielistä sarjakuvaa, tosin tämäkin tulee varmasti suomennettuna sitten valikoimaan. Olen hankkinut Sagaa sähköisinä versioina ns. irtonumero kerrallaan, ja yllättävän helppoa sarjakuvan lukeminen ekirjana on. Kohta on vuorossa Volume 4:n lehdet, jotka olen keräillyt kasaan. Minusta sarja on tähän mennessä parantanut tahtiaan joka osalta, vaikka olin jo alusta asti varsin tyytyväinen tasoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että meno vain paranee. Mietin tässä parhaillaan, että hankinko neljännen albumin itselleni, vai yritänkö taas lainata kirjastosta.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...