perjantai 19. joulukuuta 2014

Saga (Volume 3)

Kirjoittanut: Brian K. Vaughan
Piirtänyt: Fiona Staples
Sivuja: 144

Johan kolmas osa pisti rytinäksi!

Sagan luvut 13-18 pistävät ehkä sarjan parasta tähän mennessä. Ensimmäinen albumi oli alkuselvittelyä, toinen osa syventämistä ja säntäilyä, mutta kolmannessa osassa päästään ensimmäistä kertaa ehkä siihen, mitä tällä sarjalla tunnutaan hakevan.

Edellinen albumi loppui kutkuttavaan tilanteeseen, kun Prince Robot IV pääsee Quietukselle, jossa Alanan lempikirjailija D. Oswald Heist asustelee erakkona majakassa. Hän kuulustelee kirjailijaa, sillä useat epäilevät Alanan, Markon ja heidän tyttärensä olevan yhteydessä kirjailijaan, mutta kirjailija ei suostu kertomaan mitään. 

Kolmas albumi hyppää hieman ajassa taaksepäin ja kertoo vielä neljän luvun verran tapahtumia, jotka tapahtuvat ennen Prince Robot IV:n kuulustelua. Mukaan jengiin liittyvät muun muassa keltaisen lehdistön toimittajat Upsher ja Doff, joista tuli nopeasti minun suosikkejani. He yrittävät selvittää lähes mystiseltä kuulostavan Alanan tarinaa, joten tällä kertaa lukija pääsee tutustumaan Alanan menneisyyteen toimittajien haastatelujen kautta. Jopa hieno teinikapina-aikainen valokuva vilahtaa ruudussa.

Alana, Marko, Hazel ja Markon äiti Klara saavat viettää hetken rauhallista elämää pelaten lautapelejä ja miettien tulevaa. Oli hauskaa seurata, kuinka Klara ja D. Oswald Heist juonittelivat, jotta saisivat Markon ja Alanan päätymään tulevaisuudensuunnitelmissaan kaikkia miellyttävään ratkaisuun. Sodan keskellä täytyy saada perusasiat kuntoon, joten tässä osassa pohditaan mun muassa sitä, mistä pieni perhe voi tulevaisuudessa hankkia elantonsa.


Aikahypähtelyistä huolimatta juoni ei todellakaan ole tylsä tai paikallaan junnaava. Tämä kolmas albumi oli sarjasta se, jota en oikeasti malttanut laskea käsistä. Aiempia osia olen lueskellut melko verkkaisesti, aina kohtauksen silloin tällöin, mutta nyt minun piti vähän nipistää yöunistani, jotta sain tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu. Muutama hahmo on hengenvaarassa, muutama hahmo tekee jotain erittäin yllättävää ja tarina rakentuu kohti lopun rysäystä.

Jos jotain kritiikkiä pitäisi sanoa, niin jollain tasolla minua on alkanut häiritä, kuinka paljon sarjakuvan maailmat muistuttavat maapallon maailmaa. Hahmoilla on hyvin länsimaisia vaatteita. Olen myös alkanut hitusen vierastaa kaikenlaisia olentoja, jotka ovat ihmisten muotoisia, mutta joilla on esimerkiksi merihevosen pää. Mistä tuollaiset olennot ovat peräisin? Miten he pystyvät kommunikoimaan ihmisäänellä? Välillä hahmot ovat hykerryttävän mielikuvituksellisia, mutta välillä pyörittelen silmiän jälleen yhdelle ihmisen ja eläimen risteytykselle. 

Jollain tavalla minulla on sellainen olo, että tarina voisi loppua jopa tähän osaan. Se ei kuitenkaan lopu, sillä neljäs albumi on juuri tullut ulos. Sain selville, että osat 1-18 on julkaistu yhtenä niteenä, joten voi hyvin olla mahdollista, että luku 18 päättää tarinan yhden näytöksen. Odotan mielenkiinnolla, mitä tulemaan pitää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...