perjantai 12. joulukuuta 2014

Tom of Finland: Sarja kuvia

Kirjoittanut & piirtänyt: Tom of Finland (Touko Laaksonen)
Sivuja: 128

Tom of Finland on ollut viime aikoina tapetilla niin postimerkkien kuin vuodevaatteiden ja pyyhkeiden muodossa. Kuvitelkaapa muuten näin ohimennen sanoen Tom of Finland -tapetit! Sain kaveriltani lainaan sarjakuva-albumin ja päätin tutustua siihen, mistä tässä haloossa on oikein kyse.

Tom of Finlandin piirustukset ovat vaikuttaneet kansainvälisesti homokulttuuriin ja hän on ehkä yksi Suomen tunnetuimmista kuvataiteilijoista ulkomailla. Hänet on palkittu vuonna 1990 Suomen sarjakuvaseuran Puupäähattu-palkinnolla. Tomin sarjakuvissa seikkailee muun muassa miehekkäitä tukkijätkiä, moottoripyöräilijöitä ja uniformumiehiä. 

Albumi sisältää esipuheen, esittelyn, itse sarjakuvat, luonnoksia ja muutaman sanasen kuvien retusoinnista. Olin ehkä eniten kiinnostunut esittelystä, jossa avataan Touko Laaksosen taustaa kuvataiteilijana. Mukaan on liitetty myös hänen lapsuudenaikaisia sarjakuviaan.

Itse sarjakuvat olivat omalla tavallaan hämmentävää luettavaa. En hämmentynyt sisällöstä, sillä kyllähän minä tiesin, mitä ryhdyin lukemaan, mutta olin hämmentynyt siitä, miten sarjakuvien eroottiset tarinat kerrotaan ja millä tyylillä. Sarjakuvat ovat erikoinen yhdistelmä tietynlaista vanhahtavaa sarjakuvakerrontaa, jota olen nähnyt enimmäkseen vanhoja Aku Ankka -sarjakuvia lukiessani. Kerronnan vanhahtavuutta vahvistaa kieli, jonka miellän yleensä varsin viattomiin teksteihin, yleensä lastenkirjoihin, mutta yhtäkkä niistä löytyykin sanoja, joiden ei pitäisi minun päänsisäisen mallini mukaan siihen kuulua.

Esimerkiksi: " - Richardin, joka oli 16-vuotias, pitkä, hauskannäköinen poika -- Richard katseli usein ulos ikkunasta ihaillen komeaa nuorta miestä ja hän tunsi kummallista vetovoimaa tuota seksikkään näköistä tummaa Laceytä kohtaan, jolla oli komeat tummat hiukset, pulisongit ja viikset." (s. 25-26)

Yleensä tarinat eivät edes olleet sellaisessa sarjakuvan muodossa, minkä olen tottunut mieltämään sarjakuvaksi, vaan ne ovat pikemminkin sarja kuvia, mihin koko albumin otsikkokin voi viitata. Tarinat kuitenkin etenevät, tosin pidemmän päälle jokseenkin itseään toistavaan tyyliin. Ehkä jos näitä olisi lukenut hitaammin, ei olisi kiinnittänyt niin paljon huomiota siihen, kuinka juoni tuntuu joka kerta menevän samalla tavalla. Viikottain, kuukausittain tai harvemmin ilmestyviin lehtiin tyyli kyllä sopii.

Kiinnitin huomiota sarjakuvissa siihen, kuinka ne tuntuvat aina kertovan vähän oman tien kulkijoista, sellaisista miehistä, jotka eivät ole sidottuja sen hetken maailmaan, vaan seuraavat sitä vähän sivusta. Sivuilla vilahti myös melko paljon poliiseja, minkä ajattelen olevan ajankuvaa, jolloin homoseksuaalisuus oli vielä luokiteltu rikokseksi ja/tai sairaudeksi.

Tutustuminen Tom of Finland -sarjakuviin oli mielenkiintoista ja virkistävää, sillä albumi luonnollisesti sisältää piirustuksia, jotka homomies on piirtänyt suunnaten ne homomieslukijoille. Yleensä näkee enimmäkseen eräänlaisen male gazen läpi vedettyjä heteromiesten piirtämiä/tuottamia kuvia naisista, jolloin nainen on kuvattu kuvaajaa miellyttävästi. Tomin kuvissa miehet on kuvattu hyvin kapealantioisiksi, leveäharteisiksi ja vahvaleukaisiksi, eli tyylitelty katsetta kestäviksi.

Yleensä ihmisillä, myös minulla, tuntuu olevan harhaluulo, että ennen ihmiset ovat olleet jotenkin häveliäämpiä kuin nykyään. Nämä sarjakuvat muistuttivat minua siitä, että kyllä sitä kaikenlaisia juttuja on ollut olemassa, mutta ne on julkaistu marginaalisimmilla alustoilla tai sensuuri on estänyt niiden julkaisun kokonaan.

4 kommenttia:

  1. Kiinnostava esittely! Tom of Finland on kyllä kiinnostava taiteilija ja ilmiö. Tuo mainitsemasi vanhahtavan kerronnan ja sarjakuvien sisällön ristiriita on jännä. Siinä on samalla viattomuutta, vaikka ensi vaikutelma on eri.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se vanhahtava kieli kyllä viehätti minua, ei siinä mitään. Yhdistelmänä sarjakuvien kanssa se tuntui välillä vaan vähän hassulta.

      Poista
  2. Komppaan Ammaa, kiinnostava esittely! En ole nähnyt kuin ihan yksittäisiä Tom of Finlandin piirtämiä kuvia, olisi mielenkiintoista tutustua ilmiöön paremmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin ennen tätä olin nähnyt suurin piirtein vain ne postimerkit, Finlaysonin lakanat ja huomannut kirjoja kirjastossa, kun ne oli viime keväänä nostettu esille postimerkkien julkistamisen jälkeen :D

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...