perjantai 23. tammikuuta 2015

Hylätty puutarha

Kirjoittanut: Kate Morton
Sivuja: 669
Suomentanut: Hilkka Pekkanen
Arvostelukappale

Nell saa 21-vuotiaana kuulla isältään, ettei olekaan vanhempiensa biologinen lapsi, vaan löytölapsi, joka ilmestyi 4-vuotiaana australialaiseen satamaan ilman mitään yhteystietoja, joiden kautta selvittää, missä hänen vanhempansa ovat. Tieto musertaa Nellin ja hän elää koko loppu elämänsä katkerana. Vasta kuoltuaan hänen alkuperänsä alkaa paljastua, kun hänen lapsenlapsensa perii isoäitinsä ostaman talon Englannista. Lapsenlapsi Cassandra matkustaa Australiasta Englantiin ottamaan selvää, mitä Nellin neljän ensimmäisen elinvuoden aikana oikein tapahtui.

Tarina vaihtelee enimmäkseen nykyajan ja 1900-luvun alun välissä, mutta välillä nähdään pätkä myös 70-luvulta. Suurimmissa rooleissa ovat Cassandra ja eräs kirjailija Eliza Makepeace, jonka satukirja johdattaa sekä Nelliä ja Cassandraa oikeille jäljille. Yli kuudessasadassa sivussa ehditään käydä läpi monta ihmiskohtaloa, luomaan ihmissuhteita ja kurkistamaan ah-niin-viehättävään mutta ah-niin-jäykkään 1900-luvun alun brittiläiseen kartanoelämään.

Ihastuin Kate Mortonin kirjaan Paluu Rivertoniin viime keväänä ja nimesin sen yhdeksi parhaaksi kirjaksi, jonka luin vuonna 2014. Siksi olin erittäin kiinnostunut lukemaan myös tämän uuden suomennoksen. Hylätty puutarha (eng. The Forgotten Garden) on oikeastaan kirja, jonka kautta tutustuin Mortoniin ensimmäistä kertaa, kun kaverini osti englanninkielisen version Lontoo-matkallamme vuonna 2011. Sen jälkeen olin monesti miettinyt, pitäisikö lainata kirja kaveriltani, mutta asia venyi ja seuraavaksi huomasinkin suomennoksen olevan saatavilla. Suomennos on muuten mielestäni varsin hyvä. Sitä on mukava lukea ja vain muutaman kerran jotkut dialoginpätkät oli käännetty niin, etteivät ne oikein tuntuneet istuvan suomen kieleen ja suomalaiseen keskustelutyyliin.

Kate Mortonin kirjat ovat viihteellisiä, pääsääntöisesti naisyleisölle suunnattuja sukuromaaneja, jotka on kirjoitettu mukaansatempaisevasti. Ne ovat ahmittavia ja mielestäni hyvin haikeita mutta kauniita. Mortonin kirjoja huomaa lukevansa monta sataa sivua yhdessä hujauksessa. Tällaisia kirjoja lukiessa muistaa, miksi lukeminen on niin miellyttävää ja rentouttavaa. Tarinaan pääsee uppoutumaan kunnolla ja kirjan loputtua hahmoja tulee ikävä.

Jos jotain moitteen sanaa voisin sanoa, niin jollain tapaa Mortonin molemmat lukemani romaanit ovat olleet hitusen ennalta-arvattavia. Minua se ei kuitenkaan ole haitannut. Hylätyssä puutarhassa kehitin jo sivun 140 paikkeilla teorian, miten asiat ovat todennäköisesti menneet. Kirjoitin sen ylös (sukupuineen kaikkineen) ja kirjan loputtua huomasin olleeni oikeassa. Monessa kohtaa kirja yrittää johdatella lukijan päätelmät sivuraiteille, mutta loppujen lopuksi olin osunut oikeaan. En silti ole erityisen harmissani tästä. Ainakaan minun motivaationi ei ollut selvittää, mitä on tapahtunut, vaan miten se on tapahtunut.

Kirjaa lukiessani huomasin vertaavani teosta jatkuvasti kahteen muuhun kirjaan. Frances Hodgson Burnettin romaaniin Salainen puutarha, jonka luin yläasteella, ja Diane Setterfieldin romaaniin Kolmastoista kertomus, jonka luin lukiossa ja jota olen pitkään pitänyt yhtenä lempikirjajani. Hylätty puutarha luo parallelin Salaiseen puutarhaan. Molemmissa on sairaalloinen lapsi, joka parantuu osittain puutarhassa vietetyn ulkoilman ansiosta. Molemmissa on menneisyyden riivaamia vanhempia, jotka eivät osaa suhtautua jälkikasvuunsa. Kolmastoista kertomus ja Hylätty puutarha muistuttavat osittain toisiaan siksi, koska molemmissa käsitellään paljon kirjailijan menneisyyttä ja yritetään selvittää lapsen alkuperää.

Hylätty puutarha on kuin noiden kahden sekoitus, erittäin rönsyilevä kertomus, joka silti onnistuu pitämään langat käsissään. Itse kirjankin sisällä on useita paralleleja vanhempien ja lasten kohtaloissa, sillä niin veli kuin serkku tuntevat kateutta ihmisestä, joka asuu hänelle rakkaan sukulaisen elämään, eikä kumpikaan tapaus pääty hyvin.

Suosittelen tätä kirjaa kaikille, jotka kaipaavat luettavakseen mukaansatempaisevaa lukuromaania. Mitään uutta näkökulmaa elämään tämä kirja tuskin tarjoaa, mutta luvassa on suurella todennäköisyydellä erittäin miellyttävää iltalukemista. Tämä kirja on sellainen, jota ainakin minä luin mielelläni ahmien, sillä silloin kirjan langat pysyivät päässäni kasassa ja pystyin yhdistelemään yksityiskohtia. Toivottavasti Kate Mortonilta suomennetan lisää pian.

12 kommenttia:

  1. Olen lukenut tästä tosi ristiriitaisia arvosteluja blogeista. Toiset tykkää, toiset ei. Minäkin tykkäsin tosi paljo Paluu Rivertonista, joten ajattelin ainakin kokeilla tätä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Verrattuna Rivertoniin, tässä on huomattavast enemmän kertojaääniä ja tarina on muutenkin paljon monimutkaisempi ja kerrottu epäkronologisessa järjestyksessä. Alussa saattaa kestää hetki päästä mukaan, mutta en kyllä osaa lainkaan sanoa, kumpi näistä Mortonin suomennetuista kirjoista on parempi. Molemmissa on hyvät ja huonot juttunsa.

      Poista
  2. Ei liity tähän postaukseesi mitenkään, mutta selailin blogiasi, ja näytät olevan myös scifistä kiinnostunut.

    Mitä scifi-kirjaa tai -kirjoja suosittelisit, jos haluaisi aloittaa lukemisen niistä, ilman että on lukenut ikinä scifiä aiemmin? Olen joskus nuorempana lukenut aika paljonkin, mutta viime vuosina jäänyt kaunokirjallisuuden lukeminen kokonaan pois. Haluaisin aloittaa uudestaan, ja scifiin olisi sinänsä mielenkiintoista tutustua, sillä vaikka en olekaan ikinä scifiä lukenut, niin scifileffoista tykkään kyllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei!

      Valitettavasti en itse lue varsinaisia scifikirjoja juuri lainkaan. Lähimmäksi varmaan menee Ernest Clinen Ready Player One, jonka luin joulukuussa (http://todellavaiheessa.blogspot.fi/2014/12/ready-player-one.html) ja J Pekka Mäkelän Alshain (http://todellavaiheessa.blogspot.fi/2014/06/alshain.html), jotka molemmat olivat oikein luettavia sellaiselle, joka ei erityisemmin scifiin ole perehtynyt.

      Jos sarjakuvat kiinnostavat, Saga-sarjakuva on aika scifimäistä osastoa (http://todellavaiheessa.blogspot.fi/2014/02/saga-volume-1.html)

      Sitten kaksi kirjaa, joita en itse ole lukenut, mutta joista olen kuullut hyvää. Daniel Keyesin Kukkia Algerronille on pidetty ja palkittu kirja, joka kai soveltuu kaikenlaisille lukijoille (https://www.goodreads.com/book/show/12932694-kukkia-algernonille) ja Bernard Beckettin Genesis on herättänyt paljon positiivista huomiota kirjabloggaajien keskuudessa. (https://www.goodreads.com/book/show/15739824-genesis)

      Toivottavasti näistä vinkeitä on jotain apua.

      Poista
    2. Vilkaisin noita, ja tuo Ready Player One vaikuttaa kiinnostavalta, samoin tuo Genesis. Täytyy käydä kirjastossa lainaamassa. Kiitos vinkeistä!

      Sagassa vaikutti olevan hienoa piirrosjälkeä, ja sarjakuvat vähän liittyvät omaan alaanikin, niin sinänsä ne kyllä kiinnostavat kovasti. En vain ole noista avaruusjutuista kovin kiinnostunut... Osaisitko sanoa mitään scifisarjakuvia, joissa olisi jotain samaa henkeä kuin mitä tuossa Ready Player One -kirjassa varmaankin on?

      Joudun tälleen kyselemään, kun scifi taitaa olla vähän sellaista, että jos randomilla menee nappaamaan jonkun, niin tulee helposti käteen jotain, jota on yhtä kiva lukea kuin puhelinluetteloa. Ainakin tällainen vaikutelma on kirjastossa tullut.

      Poista
    3. Sagan avaruusjutut eivät ole kovin kovaa scifiä. Siinä lennellään kyllä avaruusaluksilla, mutta sarjakuvat ovat pikemminkin sekoitus fantasiaa ja scifiä kuin kovin tieteellistä scifiä. Muita sarjakuvia en oikein osaa suositella, sillä itsekin olen vasta tutustumassa sarjakuvien tarjontaan.

      Ja totta, jos vain menee randomilla nappaamaan jonkun kirjan kirjastosta, vastaan voi tulla tosi tylsä tapaus. Kannattaa kyllä kysellä kirjastosta, hyvällä tuurilla tiskin takana on joku, joka tietää scifistä enemmän.

      Poista
    4. Jees, tuon Ready Player Onen haen kirjastosta ensimmäiseksi, niin täytyy sitten kysellä samalla. Kiitos avusta!

      Poista
    5. Kannattaa myös tutustua Risignshadowin kirjanvinkkauskeskusteluihin, sieltä löytää varmasti jotain kiinnostavaa myöskin.
      http://www.risingshadow.fi/forum/lukusali/872-etsi-kirjaa-loyda-luettavaa
      http://www.risingshadow.fi/keskustelut/index.php?topic=4637.0

      Poista
  3. Oi, onnistuit herättämään kiinnostukseni, mitä tapahtuu hyvin harvoin minulle nykykirjallisuuden kohdalla Olisi kiva joskus lukea. Salainen puutarha tuli minullekin aivan heti mieleen jo kirjan nimestä ja hauska kuulla, että yhtäläisyys on myös syvällisempi. Salainen puutarha on ihana, joten ehkä tosiaan pitäisi joskus lukea! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen tätä kirjaa lämpimästi. Viittauksia Salaiseen puutarhaan löytyy kirjasta mielestäni aika paljon, vaikka itse teosta ei muistaakseni kertaakaan mainittu.

      Poista
  4. Viihdyin tuon kirjan kanssa kesällä. Pidin kirjan moninaisuudesta. En voi vähätellä puutarhan tenhoa. Lukisin mielelläni lisää Mortonilta. Paluu Rivertoniin viehätti myös minua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti lisää Mortonia suomennetaan pian.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...